Juttunäytteet

Rokkikonkari Mikko Rintanen ei ole paistatellut koko pitkää uraansa kirkkaimmassa valokeilassa. Kuitenkin yllättävän usein hänen paikkansa on löytynyt sen välittömästä läheisyydestä, kiipparien takaa tai kitara kaulassa – Royalsista Wigwamiin, Hectorista Hurriganesiin. Se on tarina 1970-luvusta, joka ei koskaan päättynyt.

Juho Pitkänen puolestaan löysi oman äänensä trubaduurikeikkojen myötä. Niin syntyi Kihara-taiteilijanimi ja levyllinen omia lauluja. Sen myötä monitaitoinen ammattikitaristi oli valmis karistamaan Hendrix-viitan harteiltaan.

Kolme asiansa osaavaa valmistajaa, kolme kokenutta kirjoittaja. Ja viisi mielenkiintoista tuotetta ruodittavana!

Monitorikontrollerista mikrofoniin ja musiikkiäänityksistä podcasteihin… työ sujuu, kun on kunnon vehkeet!

Masa Maijanen tunnetaan monista ykkössarjan bändeistä sekä sessiosoittajan töistään. Maijanen on pitkälti itseoppinut, ja ”rokkikaava kun löytyi, niin se oli aika hieno asia”. Suvun toiselta basistilta ei tullut suoranaisesti oppeja, sillä ”Paavali oli silloin jo hommissa Helsingissä”.

Maijasen ensimmäinen vakavampi yhtye oli fuusiomusiikkia soittanut lappeenrantalainen Farout. Sitä seurasi täydellinen suunnanmuutos, sillä Maijasta pyydettiin Maukka Perusjätkän bändiin, jossa hän lähti soittamaan Säpinää kansalle ympäri maata.

Heikki Kervisen urapolku ääniteknikoksi on ollut mäkinen ja mutkainen 
– siis sananmukaisesti. Suomen maa-joukkuetta olympialaisissa valmentanut Kervinen vaihtoi lajia vuosikymmenen alussa ja työskentelee nyt kärkiartistien etupään ja monitorien vahtina.

Se ei pelaa joka pelkää – tietää vanha sananlasku. Samaa ajatusta toteutti myös 17-vuotias Tido Nguyen, joka päätti hypätä tyhjän päälle saavuttaakseen unelmansa tuottajan ammatista. Kun juuri peruskoulusta valmistunutta nuorukaista ei hyväksytty Suomessa mihinkään musiikkialan oppilaitokseen, päätti hän lähteä opiskelemaan musiikkiteknologiaa Englantiin.

Kokonaan uuteen kapselimalliin perustuva DPA 2028 tuo kuutisen vuotta sitten esitellyn d:facto -solistimikrofonin rinnalle edullisemman vaihtoehdon, jolle löytää helposti muitakin tehtäviä niin studiossa kuin lavallakin.
Lewitt LCT 040 Match & LCT 140 Air tuovat puolestaan äänittäjälle tai äänentoistajalle kaksi uutta pyydystä instrumenttiäänten vangitsemiseen.
Eivätkä audiojutut siihen lopu – sillä tässä numerossa käsittelyyn otetaan myös Presonuksen tuoteperhe, jossa on kaikki tarvittava mikseristä lavarasiaan, AVB-verkkoon kytkettynä ja henkilökohtaista monitorointia unohtamatta!

Ääni- ja musiikkituotannon konkari Jasse ”Jazmanaut” Kesti pystytti Kesthouse-äänistudionsa asunnon yhteydessä sijaitsevaan entiseen liiketilaan. Olohuonemainen tila tarjoaa luonnollista akustiikkaa vaativaan masterointi- ja miksaustyöhön, jota Kesti tekee usein intuitiivisella työtavalla.

Dexibell Vivo S9:n speksit ovat eittämättä varsin vaikuttavat: täysmittainen koskettimisto, 24-bittiset 48 kHz:n samplet 
– pituudeltaan jopa 15 sekuntia – 
sekä rajoittamaton polyfonia.
Perinteiseen tapaan omaan tolexilla verhottuun kuljetuskoteloonsa rakennettu Crumar Seven -sähköpiano virittelee nostalgista tunnelmaa, mutta sen pääasiassa mallintamalla tuotettavat soundit ovat ehtaa nykyaikaa.

Jossain vaiheessa tätä Elämäni kitarat -sarjan haastattelua Knucklebone Oscar toteaa, että nyt hän ”vasta tajuaa kuinka hirveästi näitä onkaan”. Kitaroita ja vahvistimia kasaantuu nimittäin kuvaamista varten esille aikamoinen määrä, ja asetelma on sellainen, että kirjoittajaa jo hieman hirvittääkin: yhdenkin soittimen kaatuminen voisi aiheuttaa jonkinasteisen dominoefektin surullisin seurauksin.

Mooer GE300 on todellinen runsaudensarvi, eikä Pigtronixin pedaalisto sen vähäisemmäksi jää antimiltaan.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Muistelijan tässä numerossa Jonas Olsson.

Kitara ei saa olla liian pyhä!, sanoo Mr. Fastfinger eli Mika Tyyskä, vaikka oman luottosoittimen on sitten kuitenkin rakentanut mittojen mukaan tilaustyönä maamme arvostetuimpiin soitinrakentajiin lukeutuva Juha Ruokangas.

Klubikeikalla tarvitaan 
kompakteja työkaluja ja tämä mikseri mallaa siihen mittakaavaan kuin kuokka Jussin kouraan. Toimittaa tehtävänsä vaan nykyaikaisemmin konstein.

Sami ”Kuoppis” Kuoppamäellä on viime aikoina homman nimenä ollut rock’n’roll. All-around sessiomiehenä tunnettua rumputaiteilijaa on pitänyt kiireisenä viimeisen kahden vuoden ajan enimmäkseen parikin rokkibändiä; Von Hertzen Brothers ja Ellips. Myös Kingston Wallin musiikki on soinut pitkästä aikaa JJylli, Kuoppis & Brothers Von Hertzen -kokoonpanon esittämänä.

D&B Audiotechnikin Soundscape johtaa saliääntä kohti vau-elämyksiä.

Ranskalainen Two notes C.A.B. M on linjasoittoon tarkoitettu DI-boksi, jossa vahvistimen pääteaste, kaiutin ja äänitysmikrofoni luodaan mallintamalla.
Audient Sono puolestaan on putkietuasteella höystetty monitoimi-interface kitaristeille.

Lauri Tähkä on levymyynnin, radiosoiton ja keikkasukseen perusteella suomalaisten musiikinkuuntelijoiden suursuosikkeja. Tähkän ja Revohkan keikat ovat taitavan soiton ja laulun juhlaa, mutta myös täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kaksi näppärää digimikseriä vastaavat pienen kokoonpanon tarpeisiin ja liikkeelle pääsee helposti valmiita soitinkohtaisia kanava-asetuksia käyttämällä. Jos haluaa säätää kaiken itse, niin sekin kyllä onnistuu.

Musiikkia voi tehdä todella kunnianhimoisesti ja kuitenkin paineetta – ainakin, jos se on pitkälle vietyä harrastustoimintaa, kuten Antti Kaukomaan tapauksessa: ”Tehdään niin hyvää kuin pystytään.”

Tamperelainen Ari Jaaksi ei miellä itseään muusikoksi, mutta tekee kuitenkin omassa työhuoneessaan huolellisesti laadittuja ja soitettuja kappaleita julkiseen kuunteluun. Musiikkiprojektiensa tekijänimenä hän käyttää pseudonyymiä Antti Kaukomaa.