Yön kapellimestarina yli kaksikymmentä vuotta toiminut Mikko Kangasjärvi (s. 1972) ei kertaa jo moneen kertaan kuultua Yö-historiikkia, vaan mielenkiintoisen elämäntarinansa. Siinä soivat sinisempien sointujen lisäksi vahvasti myös Beatlesin ja irkkumusiikin harmoniat.
Harvasta suomalaisesta bändistä on kirjoitettu niin paljon kuin Yöstä. Ne tarinat keskittyvät pitkälti laulaja Olli Lindholmiin ja hänen kulmikkaan rehvakkaaseen persoonaansa, jota on totuttu pitämään jonkinlaisensa aitona suomalaisen miehen mittarina. Osansa Kangasjärven kirjassa on toki Lindholmillakin, mutta kiinnostavaksi tarinan tekee juuri se, ettei kerronta ole alisteinen läpikalutulle Yön tarinalle.
Ensin oli poika ja haitari, kotioloissa niin rakkautta kuin suurta tragediaa. Kirjan alku piirtää kuvan erityisherkästä haitarivirtuoosista, jolla oli absoluuttinen sävelkorva. Kangasjärvi voitti lapsena haitarinsoiton MM-tittelin, josta tuli hänelle enemmänkin riippakivi kuin kipinä lähteä Veikko Ahvenaisen polulle tekemään suomalaista haitarihistoriaa.
Omat ambitiot olivat säveltämisen puolella, ja haitari vaihtui pianoon. Esikuvaksi nousivat brittipopparit Elton John ja ELO:n Jeff Lynne. Sillä tiellä Kangasjärvi on vieläkin, Yöstä vain sattui tulemaan hänelle paikka näyttää taitonsa sovittajana ja orkesterinjohtajana.
Teosta lukiessa on helppo ymmärtää, kuinka poikkeuksellinen herkkyys on mahdollistanut musiikin syvemmän ymmärtämisen. Yöstä sitten muodostui Kangasjärven instrumentti, mahdollisuus hyödyntää lahjakkuuttaan.
Kirja onkin varmasti monelle kollegalle kiinnostavaa luettavaa, mutta avaa myös hienosti tavallisille musiikin kuluttajille sitä herkkyyttä, mitä musiikin tekemiseen tarvitaan.
Mikko Kangasjärvi: Jäin yöksi
Kirjoittanut: Mikko Kangasjärvi ja Jukka Poijärvi
Kustantaja: Docendo 2024, ISBN: 978-952-382-687-8
