Menneiden vuosikymmenien eksoottinen kitaradesign ja tämän päivän tuotantoprosessi yhdistettynä huokeaan hintaan. Miten toimii Italia-kitaroiden konsepti?
Näin kysyi Timo Östman Riffissä 2/2014 julkaistussa kolmen Italia-kitaran käyttötestissä. Yksi kokeilluista oli lukijakyselyn palkintona nyt arvottava Rimini, jonka osuuden artikkelista voit lukea alta. Ne kaksi muuta mallia olivat Maranello Classic ja Mondial Classic.
Englantilainen kitarasuunnittelija Trevor Wilkinson tunnetaan erityisesti Vintage- ja Fret-King -kitaramallistoistaan sekä hinta-laatusuhteessa erittäin hyvistä kitaramikrofoneistaan. Wilkinsonin suunnittelun tuloksena on syntynyt myös retrohenkisen Italia-kitaramerkin mallisto, joka pohjautuu menneiden vuosikymmenien eksoottisempiin eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin kitaramalleihin.
Varsinaisesti Italia-kitaroiden valmistus tapahtuu Etelä-Koreassa, samalla tehtaalla, joka vastaa esimerkiksi Reverend- ja Duesenberg-kitaramerkkien rakentamisesta. Suomeen Italiakitaroita on puolestaan ryhtynyt tuomaan uusi pieni maahantuoja, R-JAM Group.
Saimme testiin kolme näytettä Italia-kitaroiden suhteellisen runsaasta mallistosta: Hagström-henkisen Maranello Classicin, Airlinen suuntaan kumartavan Mondialin sekä Rickenbackerista innoitusta hakevan Riminin. Tärkeässä roolissa Italia-malliston kitaraoissa on siis laadukkaan perussuunnittelun ohella poikkeuksellinen ulkonäkö.
Italia Rimini 6
Rimini on Rickenbacker-henkinen instrumentti monella tapaa. Sen koppa koostuu erillisestä, ontoksi jyrsitystä kansiosasta ja matalasta pohjalevystä. Säätimet ja lähtö on sijoitettu sen sijaan paksuun ja kelluvaan säädinpleksiin.
Testiyksilön säädöt eivät olleet aivan yhtä kohdallaan kuin muissa nyt kokeilluissa Italia-kitaroissa. Tämä kuului parissa ensimmäisessä nauhan-välissä hienoisena epävireisyytenä sointuja vahvemmin painaessa.
Tämä johtunee joko satulasta itsestään tai sitten kaularaudan säädöstä.Havaisin myös jonkin verran resonointia, johon tuntui vaikuttavan kannen päällä lepäävä trapetsi-mallin kielipidike.
Tämä häiritsi aika ajoin kakkos- ja kolmoskielillä soittaessa. Tällaisen vaivan korjannee ohut pehmike kielipidikkeen ja kansipuun välissä.
Rimini on mukavan kevyt kitara, joka pysyy hyvin tasapainossa. Se on myös erittäin helppo soittaa, sillä Rickenbackerin tavoin sen kaksi soololovea tekevät ylemmästä rekisteristä soittamisen hyvin helpoksi, ja juuri tässä mielessä Rimini olikin soittotuntumaltaan testikolmikon vaivattomin.
Riminin virityslavan rakenne on epätavallinen yhdistelmä umpinaista ja avointa mallia. Tällä lienee tavoiteltu omintakeisen ulkonäön ohella mahdollisimman hyvää vireen pysymistä yläkielillä.
Riminin virittimet ovat valmistajan tietojen mukaan Italian omaa tuotantoa. Verrattuna testirupeaman muihin kitaroihin asennetuihin Gotohin virittimiin ne tuntuivat väljemmiltä ja löivät välillä hieman tyhjää joillakin kielillä operoidessa. Toki kitaran sai näilläkin viritettyä, mutta ratkaisu hieman ihmetyttää, sillä kaiketi juuri lavan omaperäisellä suljetun ja avoimen mallin konstruktiolla on haettu diskanttikielten parempaa vireen pysymistä.
Kirkas ja helisevä
Riminin akustisessa soinnissa on kirkkautta, helisevää ja kaikuisaa luonnetta; keskialueelta se ei ole aivan yhtä voimakas ja omalaatuinen kuin Rickenbacker-esikuvansa. Kyseessä on kuitenkin perusterve puoliakustinen sointi.
Riminiin on tehtaalla asennettu Wilkinsonin mini-humbuckerit. Ne ovat aivan hyväsointiset, vaikkakin hieman erityyppiset mikrofonit kuin esikuvassaan, mikäli hakee tästä kitarasta juuri Rickenbackerin sointia. Hieman erottelua ja selkeyttä jäin kirkkaanpuoleisesta särösoundista kaipaamaan, ainakin kirkassointisella vahvistimella kokeiltuna. Sen sijaan puhtailla asetuksilla pidin soinnista paljon.
Rimini on kitara, joka ehkä tietynlaisesta anonyymista luonteestaan johtuen sopii melko monenlaiseenkin musiikkiin perinteisemmän popin, rockin ja miksei ehkä hieman jatsahtavankin soinnin saralla. Parista pikkuasiasta huolimatta kyseessä on hintaisekseen hyvä, huolellisesti rakennettu kitara.
Hinta-laatusuhde kohdallaan
Italia valmistaa kitaroita, jotka ovat kelpo soittimia omassa hintaluokassaan. Design on tietysti aina makuasia, mutta testikolmikon jokainen yksilö oli asiallista työtä, eikä mitään suuria bugeja ollut missään suhteessa havaittavissa. Lisäksi mukana oli myös mukavan omintakeistakin lähestymistapaa, kuten Mondial osoittaa. Jos humbucker-sähkökitaran hankinta olisi omalla kohdallani ajankohtainen, siinä olisikin yksi harkinnassa oleva vaihtoehto.
Lukijakilpailuun pääset vastaamaan tästä.
Lisätietoja Italia-kitaroista: R-Jam Group
