Onko kyseessä mikseri, usb-äänikortti, Dante-lavarasia vai kaikkea sitä? Se riippunee katsantokannasta, otetaan selvää.
Pyrin tutustumaan ainakin paperilla mahdollisimman moneen uuteen digitaalimikseriin, varsinkin ”parin tonnin” hintaluokassa, sillä siinä kategoriassa on tapahtunut melkeinpä kiinnostavin kehitys viime vuosina. Yamahan uutuus tuli alkuun sivuutettua liian rajoittuneena omaan käyttöön, mutta huolellisempi tarkastelu osoitti nyt, että olin lähestynyt laitetta väärästä kulmasta. Pieneen kokoon on saatu mahtumaan yllättävän paljon erittäin käyttökelpoisia ominaisuuksia pätevästi toteutettuina.
Mikseriä saa kahtena mallina, joista ensimmäinen on nyt testissä ollut DM3 Standard. Myöhemmin kauppoihin tulevassa DM3:ssa on kaikki samat ominaisuudet ja lisäksi 16/16-kanavainen Dante-verkkomoduuli.
No onhan se nyt kompakti
Vaikka valokuvat oli tullut katseltua, oli laitteen koko silti yllätys. Mikserillä on mittaa sivusunnassa noin kaksi kolmasosaa räkkileveydestä ja pituus ja korkeus ovat myös maltilliset. Silti esimerkiksi kaikki yhdeksän liukua ovat pituudeltaan täydet kymmenen senttiä ja kosketusnäyttökin on kooltaan yhdeksän tuumaa – siis isompi, kuin muutamissa fyysisesti kookkaammissa miksereissä.
Yamaha on myös hyödyntänyt laitteen verraten pienen käyttöpinnan varsin järkevästi. Kosketusnäytön, liukujen sekä painikkeiden lisäksi on tarjolla ainoastaan yksi touch n’ turn -enkooderi kulloinkin valitun parametrin pikkutarkkaan säätöön.
Plussaa annan siitäkin, että kuulokeliitäntä voimakkuudensäätöineen on sijoitettu kanteen, eikä esimerkiksi käsinojan alle.
Vaikka liu’ut ovat ehkä hieman kevyemmät verrattuna valmistajan järeämpiin miksereihin, ei mistään tule olo, että mekaniikasta olisi varsinaisesti säästetty, vaan kaikki tuntuu laadukkaalta ja jämptiltä.
Pienen koon takia on jouduttu yksi myönnytys tekemään, eli laite ottaa käyttövirtansa ulkoisesta, varsin kookkaasta virtalähteestä. Onneksi virtaliitin on toteutettu kunnollisella nelipinnisellä XLR:llä.
Enemmän reitityskapasiteettiä kuin päällepäin näkyy
Perusmallissa, DM3 Standardissa, on 16 analogituloa ja 8 analogilähtöä. Näiden lisäksi on USB-liitäntä, jonka avulla mikseri näyttäytyy 18/18-äänikorttina tietokoneelle. Samaa väylää pitkin välittyy myös MIDI tietokoneelle ohjausta varten.
Tarkasti on käytetty takalaidankin pinta-ala hyväksi. Mikseri on yllättävän kapoisa – sen todellinen leveys ei ole juuri kahtatoista XLR-liitintä enempää. Ja kuten jo mainittiin, DM3:ssa on edellisten lisäksi myös 16/16-kanavainen Dante-verkkoportti.
Ennen kuin perehdymme tarkemmin mikserin varsinaiseen prosessointiin, on syytä tuoda esiin ominaisuus, joka tekee DM3:sta kertaheitolla monipuolisemman kuin luulisi. Jokainen mikserin tulo on ohjattavissa mihin tahansa mikserin lähtöön kulkematta prosessoinnin läpi laisinkaan (siten myös resursseja säästäen). Mikseri voi siis palvella vaikka pelkästään 16 mikrofonitulon ja 8 analogilähdön äänikorttina (siinä ohessa myös toki kuulokemonitorointi onnistuu matalalla latenssilla). Toisaalta kun otetaan DM3-mallin Dante-väylä mukaan laskuihin, voidaan esimerkiksi jotkut analogitulot ohjata suoraan verkkoon, samoin kuin osa USB-äänikortin kanavista tai mikä tahansa summa näistä prosessoituna. Miinuksena todettakoon, että mikserissä itsessään ei ole direct out tai insert-lähtöjä, joten prosessoidun signaalin jakaminen yksittäisestä kanavasta eteenpäin on työläämpää.
Sisäisesti mikserissä on 16 täysin varusteltua monokanavaa ja kolme stereokanavaa (kaksi efektipaluille, yksi USB-tallennuksen käyttöön). Master-lähdön lisäksi on kuusi Mix-bussia, jotka voivat toimia aux-lähdön tai apuryhmän tavoin. Näiden lisäksi on käytettävissä kaksi matriisilähtöä.
Mikrofonivahvistimet vaikuttavat nekin olevan varsin kelpo tasoa selviten esimerkiksi kunnialla Shure SM7:n vaatimasta liki 60 dB vahvistuksesta ilman häiritsevää pohjakohinaa.
Prosessointia
Aloitetaan siitä mitä ei DM3:ssa ei ole, nimittäin jo vakioksi muodostunut (Dugan-tyyppinen) automaattimikseri loistaa poissaolollaan. Tämä siitäkin huolimatta, että nimenomaan Yamaha on ollut edelläkävijä asiasssa. Pidän ratkaisua merkillisenä, sillä aika paljon edukkaammistakin laitteista tämä puhetilaisuuksien vakiotyökalu löytyy. Mutta siinäpä se isompi kritiikki olikin, sillä kaikki tulokanavat, kuten myös efektipaluut, ovat täysin varusteltuja kompressorilla ja gatella.
Gaten sivuketju voi kuunnella tarvittaessa myös jotain toista kanavaa, mutta sivuketjun suotimia taajuusriippuvaisen toiminnan rajauksiin ei ole.
Gaten voi tarvittaessa vaihtaa myös duckeriksi, jolloin jokin toinen kanava voi vaimentaa vaikkapa taustamusiikit puheen alta. Sekä kompressori että gate vaikuttavat olevan vähintään läheistä sukua saman valmistajan muiden miksereiden kanssa ja veikkaisin, että niissä on jopa samat algoritmit. En lähde niitä sen kummemmin luonnehtimaan, päteviä työkaluja edelleen.
Yksi säädin ja sillä kaikki
Kanavaekvalisaattori on perusteiltaan varsin tyypillinen nelialueinen täysparametrinen taajuuskorjain itsenäisellä ylipäästösuotimella tuettuna. EQ:ssa – samoin kuin kompressorissa – on kuitenkin lisänä erikseen ns. One Knob -toimintatila pikasäätöä varten.
Kompressorin tapauksessa toiminta-ajat noudattavat silloin tehtaan kiinteitä ennakkoasetuksia, mutta kynnystasoa ja make up gainia säädetään ikäänkuin vastakkain. Näin kompression annostelusta tulee varsin näppärää enemmän-vähemmän tyyppistä säätöä. Tämä on varsin kätevä menetelmä eritoten kokemattomammalle käyttäjälle, vaikka tietyissä tilanteissa toiminnalle asetetut vakioajat voivat tuntua hieman hitailta.
Ekvalisaattorissa sitten taas todella tykästyin One knob -ominaisuuteen ja soisin tällaisen löytyvän muistakin laitteista. Yhden nupin tilassa voi valita joko ns. vokaaliekvalisoinnin, joka leikkaa alakeskialuetta ja korostaa yläkeskialuetta, tai sitten ”Intensity”-toimintatilan. Jälkimmäisessä voi säätää aiemmin tehtyä ekvalisointia ikäänkuin kertoimella. Jos on tullut tehtyä oikeat asiat, mutta vaikutus on liian roisi tai kevyt, saa yhdellä vivulla muutettua ekvalisointia suuntaansa. Aivan nerokasta!
Lähtökanavista puuttuu gate, mutta sen tilalla on 30-alueinen graafinen ekvalisaattori, josta voi olla kerrallaan 15 taajuuskaistaa samanaikaisesti käytössä.
Tulo- ja lähtöprosessoinnista mainittakoon vähintäänkin kattava sisäänrakennettu kirjasto eri tilanteisiin suunnattuja esiasetuksia vaikkapa eri mikrofoneille tai kaiuttimille. Niiden sopivuudesta ei toki voi juuri lausua ennalta mitään, vaan asia selviää aina tilannekohtaisesti kokeilemalla. Vähimmilläänkin ne palvelevat otollisina lähtökohtina, joista muokkausta voi jalostaa haluamaansa suuntaan.
Mikserissä itsessään on myös kaksi efektilaitetta, joissa on vaihtoehtoina muutama erilainen kaiku tai viivepohjainen tehoste. Nämä ovat selvästi muista Yamahan laitteista tuttuja, hivenen karsituin ominaisuuksin lainattuja ominaisuuksia. Ja sellaisinaan varsin passeleita mikserin todennäköiset käyttökohteet huomioiden.
Muuta mainitsemisen arvoista
Yamahan miksereissä on jo pitkään ollut mahdollisuus äänittää suoraan USB-tikulle. Aiemmin tämä on ollut pääsääntöisesti mahdollista vain pakatussa mp3-muodossa, mutta DM3:ssa tallennus onnistuu myös pakkaamattomana 24-bitin WAV-tiedostona, joko 48 kHz tai 96 kHz näytetaajuudella. Tämä laajentaa jälleen käyttömahdollisuuksia.
Pitäydyn yhä kannassani, että kaksi linkitettyä kanavaa ei ole sama asia, kuin stereokanava, sillä liukuja menee hukkaan. DM3:ssa ei ole mahdollisuutta stereokanaviin, vaan pelkästään linkitettyihin kanaviin, mutta lieventävänä asianhaarana todettakoon, että linkitys mahdollistaa useamman kuin kahden kanavan yhdistämisen samaan nippuun, mikä voi sekin olla toisinaan tarpeen.
Liukusäätimien alle sijoittuvat kanavat on digimiksereiden yleiseen tapaan jaettu layereiksi, mutta masterliuku ohjaa kiinteästi mikserin päälähtöä, mikä lienee hyvinkin perusteltua.
Ohjausta suuntaan ja toiseen
USB-väylää pitkin kulkee myös kahteen suuntaan kahden ”viisipiikkisen” edestä MIDI-liikennettä, joista ensimmäinen on pelkälle audiosekvensserin kontrollidatalle. Toista pitkin saa lähetettyä ja vastaanotettua program- ja control change -viestejä.
Ensinmainittu on yhteensopiva Yamahan omistaman Steinbergin Cubaselle/Nuendolle tai vaihtoehtoisesti muille ohjelmistoille HUI-protokollaa noudattaen. HUI-kontrollia testasin Reaperin kanssa ja käyttöönotto meni sujuvasti, mutta Reaperin omien puutteiden takia kaikkia mikserin tarjoamia säätömahdollisuuksia ei päässyt ainakaan toistaiseksi hyödyntämään.
Mikserin etäohjaus onnistuu myös takapaneelin Ethernet-portin kautta. Tässäkin on otettu käyttöön mainio uusi piirre. Yamahan laitteilla on perinteisesti pitänyt asettaa kiinteät IP-osoitteet ohjattavissa laitteissa ja näpsyttää tiedot sitten käsin ohjaavaan laitteeseen. DM3 osaa tarvittaessa hakea IP-osoitteen ohjausverkon DHCP-palvelimelta, myös ohjaava ohjelma löytää automaattisesti verkossa olevat mikserit.
Tämän lisäksi ohjaus ja mittarointidata voidaan saada ”unicast level meter” -asetuksen avulla siirtymään aliverkosta toiseen. Erittäin tervetulleita ja arvokkaita ominaisuuksia!
Yhteenveto
Vaikka DM3:ssa on monia tietoisia rajoituksia, on se selvästi hyvässä välimaastossa bändikeikkojen ja pienempien produktioiden sali- ja monotorimiksaukseen, sekä toisaalta ratkaisuksi isommankin tuotannon pienempiin tehtäviin. Uudesta kirjainyhdistelmästä mallinimessä voisi arvailla, että todennäköisesti DM3 tulee saamaan iso ja/tai pikkusisaruksia. Jäädäänkin siis mielenkiinnolla odottamaan, mitä kehitysputkessa mahdollisesti on tulossa.
Yamaha DM3
Kompakti digitaalimikseri
• 16 analogituloa
• 8 analogilähtöä
• 16 tulokanavaa, Master-lähtö, 6 Mix-bussia,
2 matriisilähtöä
• USB-liitäntä tietokonetta varten
(18 kanavaa sisään/ulos)
• stereotallennus USB-tikulle
• RJ45-liitäntä ethernet-ohjausverkkoa varten
• tulokanavissa nelialueinen eq sekä kompressori ja gate
• lähtökanavissa kompressori sekä 30-alueinen graafinen eq
• kaksi efektiprosessoria
• hinnat: DM3 S 2 080 € ja DM3 (Dante) 600 €
Lisätiedot: Electrowaves
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
