Laitetestit

Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni radiostudioon? Jo vain.

Yllättävän sutjakasti asentui 28 virtuaalisoittimen paketti Maciin ja hirmuisen nopeasti meni ilta jos toinenkin.
Kuukauden käytön jälkeen paluuta entiseen ei sitten olekaan – näitä soundeja on nyt kylvetty keskeneräisiin juttuihin ylt’ ympäriinsä ja jokaiselle
on kelpo perusteensa.

Keskihintaisista efekteistään tunnettu Nux lanseerasi yhden markkinoiden edullisimmista mallintavista multiefekteistä. Kevyt ja kompakti paketti kätkee sisäänsä melkoisen määrän efekti-, vahvistin- ja kaappimallinnuksia, mutta onko siitä tyyriimpien virkasisartensa haastajaksi?

Kun vireen laskeminen alemmas ei tavallisella kitaralla tuota tyydyttävää lopputulosta, on paikallaan katsastaa varta vasten matalien äänten soittimeksi suunniteltua instrumenttia – baritonikitaraa.

IK Multimedia Mixbox on virtuaalinen 500-sarjan räkki. Se on saatavilla sekä iPadille että Mac- ja Windows-ympäristöihin. Pakettiin kuuluu 70 plugaria, jotka on kuratoitu valmistajan T-RackS-, AmpliTube- & SampleTank-kokoelmista.

Trubaduurille tai pienkokoonpanolle, taustamusiikin soittoon tai elävän esitykseen. L1 Pro käy moneen toimeen.

Huomiotalouden ja vaikuttajien aikakaudella on selvää, että kitara-kombollakin pitää pystyä striimaamaan.

Kun soitin on kerran päätetty varustaa virtuaalisen analogisynteesin lisäksi myös wavetable-tekniikalla sekä neljän operaattorin FM-koneistolla, niin totta maar se sample-maailmakin piti mukaan täräyttää.

Perinteinen käsitys hyvästä sähkökitaran ja basson soundista on rakentunut kauan ennen linjasoiton aikakautta, eikä tuo ihanne ole minnekään kadonnut. Nyt sen saavuttamiseen on välineitä silloinkin, kun kaiuttimen mikitys on hankalaa tai kaiuttimen käyttö ei ole lainkaan mahdollista.

Uteliaisuuteni ajaa minua välillä etsimään uusia ja erilaisia ratkaisuja, tai ainakin tutustumaan sellaisiin. Mahtuuhan paikkansa vakiinnuttaneiden Abletonin, Logicin sekä Pro Toolsin rinnalle muitakin vaihtoehtoja. Kuten PreSonuksen Studio One, jonka viides iteraatio sisältää monia todella onnistuneita toimintoja ja oivallettuja ominaisuuksia.

Genrestä riippuen pikkukoppainen akustinen kitara antaa kokonaisuuteen pikanttia lisäsävyä vanhahtavine sointeineen, ellei sitten ole jopa välttämättömyys uskottavan ilmaisun keinona.

Laulava trubaduuri tai katusoittaja, vaalien ääniharava tai yksinäinen protestoija – äänensä saa kuuluville, kun on kätevä ja riittävän ponnekas vahvistinsysteemi.

Pientä on vain fyysinen koko.
Ääni – se kyllä täyttää isommankin tuvan.

Kotimainen Valco ei ujostele, vaan kertoo ryhtyneensä valmistamaan vasta-melukuulokkeita, kun muut eivät tee tarpeeksi hyviä. Erinomainen lähtökohta.

Hughes & Kettner esitteli sarjan täysin analogisia 25-wattisia transistorinuppeja. Testasimme kolmesta uutuuslaitteesta kaksi.

Vastamelukuulokkeita sopii suositella muusikoille ja muille reissutyöläisille jo pelkästään niiden rentouttavan vaikutuksen vuoksi: kun ajoneuvon ääni ja ympäröivä häly torpataan, hengitys tasaantuu ja sopivaa ajankulua voi kuunnella kohtuullisella volyymillä.

Toisinaan ensivaikutelma on oikea, pitävä ja kaikin puolin lopullisesti pätevä. Paketistaan esiin nostettaessa HDI luo kuvan jämerästä ammattityökalusta ja juuri sellainen se onkin.

Onko peukaloplektra kapine, joka vain haittaa soittoa ja kaupan päälle vielä tukahduttaa sormesta verenkierron? Vai sittenkin mahdollisuus, joka voi avata kitaristille uusia ovia, eikä hevilläkään putoa kesken soiton. Ja pätevätkö samat asiat sormiplektrojen kanssa?

Iridium-pedaali mallintaa vahvistimia ja kaiutinkaappeja, ja se on lähtökohtaisesti ajateltu liitettäväksi suoraan mikseriin tai interfaceen linjasoittoa varten. Valmistaja ei kainostele kehuessaan mallinnosten realistista tuntumaa. Kävi ilmi, ettei ole oikein syytäkään.

Pandemia siirsi musiikkitunnit luokista nettiin ja verkkokokouksiin tarkoiteut ohjelmistot valjastettiin pika pikaa tähänkin tarkoitukseen. Sopivilla lisävarusteilla ne saattavat palvella vieläkin paremmin.