Arionin jäsenet ovat nuoria, mutta eipä tästä ikäasiasta tarvitse enempää mainita. Bändi nimittäin on esikoisalbumillaan valmis: taitoja on, yhteispeli toimii ja biiseissä on sisältöä ja täkyjä. Ja melodiaa iso annos, oikein XXL-kokoa.
Jonnekin power/sinfoninen/melodinen metalli -lokeroihin tämä sijoittuu. Mukana on hittihakuisempaa ja radiosoittoonkin soveltuvaa materiaalia kuten Seven ja jo UMK:sta tuttu Lost, toisaalta taas polveilevia ja monivaiheisia biisejä. Varsinkin levyn loppupuolen menobiisit I Am The Storm ja Burn Your Ship sisältävät paljon kiperiä keikauksia, jotka porukka hoitelee varmalla otteella.
Solistista voimaakin on tarjolla. Laulaja Viljami Holopainen ei ole ärjyjä tai huutaja metallibändeille tyypillisellä äänellä, mutta tarvittaessa tuntuu löytyvän resursseja rankkaankin jakeluun. Kitaristi Iivo Kaipainen tykittää sekä kieppuvia sooloja että rivakoita riffejä, toisinaan vuorovetona Arttu Vauhkosen koskettimien kanssa ja vielä tiukalla tempolla.
Mukana on jopa oikea kuoro ja orkesteri (joiden osuudesta Riffissä 5/14 Kaipainen kertoo tarkemmin Riffin numerossa 5/2014). Niiden osuudet on maltillisesti sijoitettu tukemaan bändin jo valmiiksi muhkeaa sointia. Levyn tekemiseen käytettiin puolisen vuotta, eikä panostus tunnu turhalta, sillä yksityiskohtia on paljon, soundit ja tuotanto hiottuja ja levy houkuttelee pyöräyttämään sen vielä muutaman kerran uudestaan.
Vaikka albumin nimi toista vihjailisikin, tämä ei ole viimeinen kerta kun kuulemme Arionista. Debyyttialbumiksi tämä ei ole pelkästään lupaava vaan myöskin vakuuttava.
