Deathcore on genre, jossa on tapahtunut paljon muutosta 2010-luvulla. Death metallin ja metalcoren sekasikiönä tunnettu genre nousi kyseenalaiseen maineeseen MySpace-aikakautena, jolloin bändit kilpailivat lähinnä siitä, kenen logo on vaikeammin luettavissa, kenellä on geneerisimmät breakdownit ja eniten reikiä naamassa.
Toista on nykyään. Bändit, kuten Thy Art Is Murder, Aversions Crown, Lorna Shore ja nykyään myös Whitechapel ovat uskaltaneet ottaa askeleita kohti kokeellisempaa ja dynaamisempaa ilmaisua.
Kaikilta tämä ei tosin ole tuntunut ihan onnistuvan, hyvänä esimerkkinä Suicide Silence, jonka vuoden 2017 nimikkoalbumista on lähinnä tullut pilkan kohde skenen sisällä.
Yhdysvaltalainen Fit For An Autopsy lukeutuu genren tämän hetken kovimpiin akteihin.
Mestariteoksenaankin pidettävä ”The Great Collapse” julkaistiin samana vuonna kuin Suicide Silencen naurunalaiseksi joutunut albumi, ja ero näiden kahden välillä on kuin yöllä ja päivällä. ”The Great Collapse” oli täynnä tunnelmallista deathcorea, jossa kiinnitettiin huomiota dynamiikkaan ja siihen, että riffit ovat monipuolisia. Brutaalius, groove ja melodisuus nousivat tasaväkiseen asemaan pelkän brutaaliuden ja nopeuden sijaan.
Lisäksi levyltä löytyi tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja aina ilmastonmuutoksesta Amerikan alkuperäisasukkaiden kaltoinkohteluun tämän päivän Yhdysvalloissa.
Vuonna 2019 julkaistua ”The Sea of Tragic Beastsia” voidaan pitää edeltäjänsä hengellisenä ja musiikillisena jatkumona.
Albumilla bändi esittelee kypsän ja poliittisen version genrestä, jota on voinut joskus pitää lapsellisena gore-juhlana.
Levyn avauskappale ja samalla myös sen nimikkokappale lähtee heti käyntiin Gojira-vaikutteisella riffittelyllä, joka kehittyy kohti hieman pomppivampaa komppia. Kertosäkeessä tuntuu puolestaan kuuluvan läpi jonkinlainen epätoivo, jota koko ihmiskunta kantaa kollektiivisesti väsyneillä harteillaan.
Kyseinen kappale on kuin alkusoitto lopunajalle, jonka ”No Man Is Without Fear” kuljettaa eteenpäin painavalla poljennollaan: paluuta ei enää ole.
”Shepherd” kappaleen säkeissä ”Man is the cancer / We call for death and it answers” kiteytyy todella hyvin albumin lähes nihilistinen ja kolkko maailmankuva.
Jälleen Gojiran hengessä laukkaava ”Your Pain Is Mine” ei päästä kuulijaa irti rautanyrkin otteesta; mitä bändillä onkaan sanottavana, ei sitä anneta helpolla.
Vasta ”Mirrorsissa” päästään kunnolla jo ”The Great Collapselta” tuttuun äänimaailmaan, jossa kaikuun upotettujen instrumenttien häntä ei hetkessä sammu, ja jossa kylmyys raapii kynsillään omantunnontuskissa kärvistelevää kuuntelijaa.
Levyn loppupuoliskolla kuultava ”Warfare” puolestaan antaa osansa nykyiselle ilmiölle, jossa jokainen kommentoi sosiaalisessa mediassa kuin olisi asiantuntija samalla ylläpitäen riidan liekkiä. Ihminen on sotaisa olento.
Fit For An Autopsy on onnistunut toistamiseen tekemään albumin, joka on sekä musiikillisesti erinomainen, että sanomaltaan ajankohtainen ja iskevä.
Kappaleet ovat raskaita, melodisia, epätoivoisia, vihaisia ja täynnä hienoja riffejä.
Teksteissä vihan ja epätoivon tunteet ruumiillistuvat tavalla, josta moni kantaaottavaa musiikkia tekevä voisi ottaa mallia.
Paljon opittavaa on myös monella bändin kanssa samaa tyyliä takovalla siitä, miten tehdään aggressiivista mutta tarttuvaa, melodista ja omalaatuista metallia.
Fit For An Autopsy: The Sea of Tragic Beasts (Nuclear Blast, 2019)
