Vaikka tämä bändi on useimmille jäsenilleen sivuprojekti, on aikamoista aktiivisuutta julkaista toinen albumi jo kahden ja puolen vuoden jälkeen debyytistä. Tässä välillähän he ehtivät vielä purkittamaan livetaltioinninkin.
Ensilevyllä nämä progetaustaiset tekijät – mm. Mike Portnoy, Neal Morse ja Steve Morse – ottivat linjaksi poppimaisen ilmaisun. Kappaleet olivat lyhyitä ja laulumelodioihin panostettiin. Nyt uudella kiekolla porukka on antanut luonnolleen periksi: biiseihin on tullut roimasti pituutta ja monet niistä polveilevat vaiheiden ja tempojen läpi. Mukana on vain yksi alle viisiminuuttinen ja kaksi menee yli kymmenen. Pitkät biisit kelpaavat toki kun mielenkiinto pidetään yllä, mutta tämä 66-minuuttinen albumi pärjäisi paria kappaletta lyhyempänäkin.
Lopputulos on paikoitellen aika Yes, ja tämä on tietysti viittaus tuohon bändiin. Laulusoundi on kuitenkin täysin erilainen. Casey McPherson löydettiin aikoinaan tuntemattomuudesta Flying Colorsin laulajaksi ja nyt hän on lunastanut paikkansa mainiosti. Neal Morse tiedetään erinomaiseksi laulajaksi muutenkin ja kun vielä Portnoy osallistuu rumpupatterin takaa, kolmen äänen yhteispelillä rakennetaan mojovat stemmat.
Soittotaitoakin on. Portnoy hallitsee hankalammatkin kuviot kuin tässä porukassa enimmäkseen soittamansa suoran rokkikompin. Filleissä ja aksenteissa hän kuitenkin osoittaa mielikuvitusta ja pohjustaa tempojen ja tahtilajien muutokset vaivatta. Steve Morse puolestaan kieputtelee ympäri kitaransa otelautaa ja saa siihen tässä ympäristössä suuremmat vapaudet kuin vakituisessa jytäbändissään.
Levyn parhaimmistoa nakataan heti alkuun. Hitaasti kehittyvä Open Up Your Eyes ja tanakampi Mask Machine ovat vahvaa tavaraa ja myöhemmin kuullaan stemmoilla sävytetty A Place In Your World. Ei mikään ihme, että kaksi viimeksi mainittua on valikoitu promovideon kohteiksi. Ne kannattaa katsastaa bändin kotisivulta ja ne voivat hyvinkin herättää kiinnostuksen tutustua bändin tekemisiin.
Lopetusbiisi Cosmic Symphony on vielä oivasti tunnelmoiva ja kolmea osaa sekoitteleva progeotos, joka 12-minuuttisenakin tuntuu nopealta tuulahdukselta.
Tämän tason muusikot tekisivät Flying Colorsin paljon tunnetummaksi, mikäli he panostaisivat bändiinsä täysillä. Mutta ei, Steve Morsella on Deep Purple, N. Morsella ja Portnoylla Transatlantic ja Portnoylla siihen päälle vielä lukematon määrä muita projekteja ja tribuuttibändejä sekä vierailuja muiden keikoilla. Flying Colors keikkailee vain harvoin ja uuden levyn tiimoilta hiljattain vain kymmenisen kertaa. Nyt heillä kuitenkin olisi kahden albumin verran omaa materiaalia väkevää keikkasettiä varten.
Flying Colors: Second Nature (Music Theories Recordings, 2014)
