Vähän päälle parikymppinen laulajatar Ina Forsman julkaisi omaa nimeään kantavan debyyttialbuminsa vuonna 2016, jolla suuri yleisö sai tutustua aikaisemmin Idolsistakin tunnettuun laulajaan omalla soolourallaan.
Jo debyyttisooloalbumillaan Forsmania oli mahdollista pitää jonkinlaisena yhdistelmänä Lana Del Reyta, Amy Winehousia ja Danielle Nicolea. Forsmanissa on kuitenkin eittämättä paljon omaa, joka tulee nyt vahvasti esiin laulajan kakkosalbumilla, ”Been Meaning to Tell Youlla”.
Forsmanin laulutyyli ja -tekniikka tuntuvat kehittyneen ilmiömäisesti sitten vuoden 2013 Helge Tallqvist Band -albumin, jolla tyylilajina oli ehta blues.
Kappaleissa kuten ”Be My Home” ja ”Why You Gotta Be That Way” hän pääsee esittelemään laaja-alaisesti ääntään, johon on tullut huomattavasti enemmän nyansseja, syvyyttä ja sitä tiettyä savun katkua, joka tuntuu värittävän keskustelua, kun puhutaan niistä parhaista soul- vokalisteista.
Ja juuri souliin Forsman tällä albumilla nojaakin hyvin vahvasti. Siirtymä bluesista souliin on kuitenkin lähinnä siirtyminen värispektrillä hieman toisenlaiseen sävyyn; Forsmanin vaikutteet ja musiikillinen historia tihkuvat laulettujen nuottien läpi edelleen selkeinä.
Funkimmat ja groovemmat kappaleet, kuten ”Get Mine”, ”Genius” ja ”Every Single Beat” ovat kaikki varmoja tanssilattian täyttäjiä.
”Get Mine” on rouhevaa soul-funkkia, jossa jokainen antaa oman osansa siihen yhteen räiskyvään grooveen, jonka päälle Forsman tulkitsee ilahduttavan värikkäästi ja rouheasti.
”Genius” puolestaan on jo korniuden yli loikkaava retro rhythm and blues -numero, jota täydentävät torvi- iskut ja taustakuoron sielukkaat vastaukset.
”Every Single Beat” sisältää rutkasti lattari-vaikutteita jazzin ja soul-maneerien ohella. Heittääpä saksofonisti soppaan myös lähes klezmer-tyylisiä fraaseja omalla lyhyellä soolovuorollaan, joka vain lisää kappaleen väripalettiin entistä enemmän sävyjä.
Nämä tanssittavammat siivut albumilla tuovat esille Forsmanin tekniset kyvyt laulajana, ja niistä on kuultavissa läpi myös taito viihdyttää ja eläytyä niin, että livenä jalat vievät kuulijaa väkisin ja hymy koristaa kasvoja.
Forsman tuntuu olevan omimillaan kuitenkin niissä kappaleissa, joissa tempoa lasketaan hieman, ja joissa kuulija saa sulkea silmänsä pimenevässä illassa ja vain antaa musiikin virrata lävitseen. ”All Good” on voimaannuttavaa elämäniloa pursuava kappale, jolla jokaisen on hyvä aloittaa aamunsa.
Levyn hienoimpiin kappaleisiin kuuluu ehdottomasti melankolinen ”Miss Mistreated”, joka voisi hyvin olla vaikkapa Winehousen itsensä tulkitsema. Siinä on kaikkea sitä, mitä voi toivoa alakuloiselta bluesilta: kolmijakoinen poljento, alun line cliché -linja, ja Forsmanin syvyyksistä pursuava suvereeni tulkinta.
”Been Meaning to Tell You” on Forsmanin uran tähän asti laadukkain julkaisu, jolla hän on päässyt kunnolla esittelemään taitojaan ja kehitystään laulajana. Hän on nopeasti kehittynyt sielukkaaksi voimalaksi, joka ei todellakaan hyytyisi kansainvälisillä markkinoilla.
Forsman on selvästi löytänyt oman äänensä, ja se istuukin parhaiten juuri mustan rytmimusiikin eri tyyleistä lainailevaan fuusioon, jossa hän pääsee sekä vuodattamaan sieluaan että tanssittamaan kuulijoitaan.
Ina Forsman: ”Been Meaning to Tell You” (Ruf Records GmbH, 2019)
