Leslie Westin uuden albumin kannessa on kuva vuoresta. No eipä ole ihme. Niin on ollut aika monen muunkin hänen kiekkonsa kansitaiteessa, jo silloin kun miehen bändinä oli Mountain ja ajankohta noin 40 vuotta sitten.
Mountainin kanssa West tunnistettiin bluesrockin runttaajaksi, joka rakensi muhkean särösoundin Les Paul Juniorin ja vahvistimen rankan kurittamisen yhdistelmällä.
Miehellä on soittohalut onneksi jäljellä, vaikka diabetes vei jalankin pari vuotta sitten. Soundikin on edelleen iso, sormivibraatto ronski ja lauluääni vähintään yhtä sorainen kuin ennen. Kitarana on nykyään Deanin nimikkomalli, jossa volyymi menee yhteentoista.
Still Climbing päräyttää parhaat panokset heti alkuun. Ärhäkkä Dying Since The Day I Was Born voisi soida taustalla, kun tomuisessa autiomaassa ajetaan autolla tai prätkällä. Seuraavana tulee Busted, Disgusted or Dead, jossa kuullaan sähäkkää slidea. Kappas vain – sehän on Johnny Winter vierailemassa, joten lujaa kulkee.
Sitten rauhoittuu. Biisit muuttuvat tasapaksummaksi, West jatkaa kitaransa laulattamista bluespohjaisella jyystöllä, karjaisee laulut, tempaistaan pari coveria ja lemmenlurituksia, ja nostaapa mies mukaan ensimmäiseltä soololevyltään tutun Long Red’in – ilman sitä klassista rumpufilliä.
Vierailijoina albumilla ovat Winterin lisäksi Dee Snider, Mark Tremonti ja Lonny Lang tuomassa hiukan kontrastia. Pari jälkimmäistä tirauttavat soolotkin kitaroineen.
West tienasi paikkansa suurten joukossa jo kauan sitten. Miehellä on tukuittain faneja, jotka saavat tästä vielä annoksen lisää. Uusille kuulijoille löytyy oivallisempia tutustumiskohteita kaukaa menneisyydestä.
