Tangolevyjä on Suomessa tehty varmaan tuhansia, mutta Svängin levy lienee ensimmäinen vain huuliharpuin toteutettu sellainen. Levyä kuunnellessa täytyy hämmästyneenä tsekata kansiteksteistä, etteikö levyllä oikeasti soita muita instrumentteja. Ei soita.
Sateen tangossa (säv: Unto Mononen / sov: J. Kyhälä) Pasi Leinon bassohuuliharppu vetää alarekisterissä niin täyteläisesti, että luulisi haitarin eksyneen studioon. Alaan vihkiytymättömän on vaikea päätellä, miten työn jako kvartetin muilla soittajilla menee.
Joka tapauksessa Eero Grundström (kromaattiset ja diatoniset huuliharput), Jouko Kyhälä (harmonetta, kromaattinen huuliharppu) ja Eero Turkka (kromaattiset ja diatoniset huuliharput) luovat uskomattoman rikkaan kokonaissoundin.
Vielä hämmästyttävämpää on kuunnella kompin poljentoa Raino Westerholmin säveltämässä klassikkotangossa Tango Humiko, jonka Reijo Taipale lauloi jokaisen suomalaisen tuntemaksi ikivihreäksi vuonna 1963.
Neljä kansainvälisen tason soittajaa pystyy loihtimaan melkoisen kudelman, jossa löytyy syvyyttä ja dynamiikkaa. Ja tangot soivat juuri niin haikeasti kuin niiden pitääkin. Levyn sisäpussissa kerrotaankin suomalaisen tangon ominaislaatuinen historia. Englanninkielisyys (toki myös suomeksi) on luontevaa saksalaiselle levymerkille levyttävälle ja maailmaa kiertävälle bändille.
Jotta ei jumitettaisi puoli vuosisataa vanhojen, kaikkien tuntemien klassikoiden parissa, on bändi onneksi tehnyt neljä uuttakin tangoa. Ne eivät lainkaan kalpene kovassa joukossa. Tango Taga (säv: Eero Turkka) tai Hugolle (säv: Jouko Kyhälä) onnistuvat kuulostamaan ikivihreiltä tuoreudestaan huolimatta.
On ymmärrettävää, että klassikoilla haetaan tarttumapintaa suomalaisiin kuulijoihin ja levitetään suomalaisen tangon historiaa maailmalle. Kuitenkin tämän bändin sävellyspotentiaali on huomattava, kun ¾ porukasta säveltää. Eero Grundströmin, alun perin tanssiteokseen säveltämä, Maggien tango on haikea ja hieno teos, jonka toivoisin päätyvän myös lauletuksi tangoksi. Ei sillä, toimii se näin instrumentaalinakin.
Levyn loppupuolella kuullaankin Turkan laulua, joka piristää kokonaisuutta hienosti. Olisikin kiinnostavaa kuulla seuraavaksi näiltä mestareilta levy, missä kvartetti säestää laulajavieraita.
Kaikki musiikki on tietysti livenä parasta, mutta keikallahan tämä ryhmä pitäisi nähdä.
Swäng: Plays tango (Galileo 2018)
