Thomas Rönnholm on reissannut soittamassa maailmalla niin siviilissä kuin viran puolesta. Hän on muun muassa New Orleansissa toimivan Spirit of New Orleans -bändin ainoa Suomessa asuva jäsen.
Jazzin osalta Rönnholmia viehättääkin erityisesti koko kyseisen musiikinlajin kehdoksi tunnustetun New Orleansin meininki.
– Se varmaan paistaa soitostani läpi. New Orleans -musassa kuuluu yhteys Karibialle ja clave-ajattelu, vaikka siinä ei lattarisoittimia käytetäkään. Se on tosi groove-tietoista, jäntevää ja periksiantamatonta svengiä.
Rönnholm pohtii, että kukaties jazz, sellaisena kuin sen tunnemme, alkoi muotoutua sen tuloksena, kun syvän etelän paraatimuusikot kuulivat kapakoiden ohi marssiessaan mitä niissä soitettiin, ja alkoivat napsia tanssimusiikin elementtejä soittoonsa. Hän löytää tästä yhtymäkohdan omaankin työhön.
– Soittokunnan muusikkona ymmärrän hyvin tarpeen ruveta jossain vaiheessa keksimään vähän omiaan. Varsinkin meillä lyöjillä monista kappaleista on muotoutunut niin sanottuja Kaartin versioita, eli marsseissa tulee iskuja joita muut bändit eivät soita. Opin senioreilta ne ekstraiskut kun tulin Kaartiin, ja olen opettanut niitä nyt pikku hiljaa niille, jotka ovat tulleet jälkeeni.
Rönnholm on nykyään Kaartin rumpaleiden pääkouluttaja, jonka vastuualueeseen kuuluu kirjoittaa ja harjoituttaa esimerkiksi festivaaleilla esitettävät näyttävät rumpuintrot ja -soolot.
Samalla Rönnholm teroittaa yhtenä tärkeimpänä oppinaan, että nuoteista pitäisi pyrkiä eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Opiskeluvaiheessa tuli tietysti soitettua niin kuin lapussa lukee, mutta tulo Kaartin rumpaliksi avasi silmät ja korvat.
– Jos osaa melodian, niin osaa biisin. Sitten annetaan mennä ja tulkitaan sitä!
Rönnholm ei tarkoita, että alettaisiin urakalla romuttaa suuria linjoja ja sovittaa Finlandian rumpuaksentteja uusiksi vaan puhe on ennemminkin kappaleista, joiden rumpustemmat ovat selvästi viitteellisiä ja eivätkä välttämättä kappaleen kannalta parhaita mahdollisia.
– Rumpalille riittää että tuntee biisin, tietää osien mitat, fiilikset ja dynamiikat, sitten voi alkaa improvisoida ja reagoida musiikkiin oli se mitä tahansa, marssia, rokkia tai jazzia. Tämä oli merkittävä oivallus omassa ajattelussani ja uskon että aika hyödyllinen sellainen.
Palataan vielä Spirit of New Orleansiin. SONO:n kanssa keikat ovat kuljettaneet Rönnholmia pariinkin otteeseen kiertueelle Brasiliaan sekä aina Fidzille ja Uuteen Seelantiin saakka.
– Fidzillä kamapolitiikka oli lievästi sanoen mielenkiintoista. Keikkailtana jännitys tiivistyi, että millainen setti sieltä on tulossa. Tuntia ennen keikkaa äijät roudaavat lavalle setin täynnä hirveitä 1980-luvun powertomeja, joissa on puhki soitetut paksut öljykalvot. Kaikki metalliosat kuplivat suolaisen meriveden ruostuttamina. Siinä oli vähän aikaa jännät paikat, että kuinka näitä saa soimaan mitenkään.
– Mutta sitten kun keikan alkaessa istuu setin taakse ja edessä on auringonlasku ja hiekkaranta, jolla yleisö juo drinkkejään kookospähkinöistä, niin ei se rumpusetin laatu ole enää olennaista – olennaista on se hetki.
Tämä nettispesiaali liittyy Tommi Saarelan toimittamaan laajaan Thomas Rönnholmin haastatteluun, jonka löydät Riffin printtinumerosta 6/2016.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
