Fuusion, polyrytmien ja metallinmakuisen progenkin huippunimiin lukeutuva australialaissyntyinen Virgil Donati vieraili trioineen Suomessa syksyllä kahden keikan verran. Juuri visiitin aikaan julkaistu uusi pitkäsoitto ”Dawn of Time” esittelee rumpalin orkestraalisia intohimoja kamarimusiikkikokoonpanon ja rummuston voimin.
Donati sanoo pyrkivänsä jatkuvasti ylittämään sekä omat rajansa että rumpujensoittoon yleisemminkin liittyvät rajoitukset. Yleisesti ottaen biisien säveltäminen ottaa pitkän tovin, Donatilla kun on tapana lopuksi testailla teoksiaan lauteilla, koska kokemus esitystilanteesta antaa arvokkaita vinkkejä tarpeellisista viimeisistä viilauksista ennen äänitysvaihetta.
Uuden albumin ja sen edeltäjän ”In This Lifen” välillä vierähtikin kolme vuotta. Sampleplugarit olivat jo tuolloin kolahtaneet Donatille niin lujaa, ettei edes soundien koneellinen tuottamistapa häirinnyt häntä siinä määrin, etteikö hän olisi voinut käyttää niitä orkestraalisten intohimojensa toteuttamiseen.
– On upeaa, kun voin saada samplekirjastojen kautta sormieni ulottuviin loputtomat määrät orkesterisoundeja, sillä rakastan sinfonisten instrumenttien sointivärien majesteettisuutta, rikkautta ja tunteikkuutta, Donati sanoo ja paljastaa päättäneensä jo ”In This Lifen” valmistuessa, että seuraava levy tulisi olemaan otteeltaan kauttaaltaan orkestraalinen.
”Dawn of Timen” sinfoniseen miehitykseen kuuluu jousikvartetin lisäksi neljä puu- ja kolme vaskipuhaltajaa. Basisteina toimivat Jimmy Johnson sekä Hadrien Feraud, ja rummut, pianon sekä virtuaali-instrumentit hoitaa tietenkin säveltäjä itse.
Kuten voi arvata, Donati säveltää ja koostaa biisinsä aina masterkiipparin ja digitaalityöaseman avulla soittamalla kaikki osuudet koneilla ensin demopohjaan. Sitten hän ponkaisee studioon korvaamaan suuren osan raidoista oikeilla instrumenteilla, joista akustinen rumpusetti on tietysti ensimmäinen ja tärkein.
Sisältyykö Donatin mielestä ”hyvään biisiin” sitten aina korkea musikaalinen tai soittotekninen vaatimustaso? Tähän hän ei vastaa suoraan, vaan toteaa ettei osaa ainakaan näitä kahta toisistaan erotella.
– Musiikissa on neljä osatekijää: rytmi, harmonia, melodia ja äänenväri. Ja sitten tietysti niitä yhdistävä rakenne. Tämän kaiken päälle soittotekniikka merkitsee vain esiintyjän kykyä hallita instrumenttiaan.
Oman musiikkinsa osalta itsensä marginaaliin ajanut Donati huokailee, että kaikki ”uutta luovat säveltäjät” kohtaavat omassa ajassaan vastarintaa, ja ehtii verrata itseään jopa Stravinskiin ja Schönbergiin. Hän puntaroi, että on monia musiikkimakuja, ja suurimmalla osalla ihmisistä se sattuu olemaan läpikotaisin kaupallinen ja tasoltaan kovin matalalla.
– En voi nojata niiden ihmisten varaan, jotka popsivat pikaruokaa, lukevat roskaromaaneja ja kuuntelevat kertakäyttömusiikkia. Sellainen yleisö tuskin koskaan oppisi minun tekemisiäni kuuntelemaan – arvostamisesta puhumattakaan!
”Dawn of Time” on saatavissa esimerkiksi säveltäjän nettikaupasta digitaalisena latauksena ja cd-muodossa. Cd:n kansilehti avautuu julisteeksi ja levyssä on indeksit pidempien kappaleiden kullekin osalle, minkä vuoksi raitanumeroita on kymmenisen enemmän kuin kappalenimiä.
Oheinen nettispesiaali liittyy Tommi Saarelan toimittamaan laajaan Virgil Donatin haastatteluartikkeliin, jonka löydät Riffin printtinumerosta 5/2016.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
