Matalien taajuuksien suuntaavuus on puhuttanut meitä äänen ammattilaisia ikuisesti, mutta vasta hiljattain meille on annettu työkaluja suuntaavuuden hallintaan.
Reima saarisen palsta
Mittaohjelmien käyttö lisääntyy kovaa vauhtia ja nykyisin saa edullisesti jo ihan käyttökelpoisen mittajärjestelmän aikaiseksi ja vastauksia siis metsästetään yhä laajemmalla rintamalla. Aina ei vaan malteta selvittää edes perusasioita ennen toimeen tarttumista.
Olen käyttänyt vuosia Smaart Live -nimistä amerikkalaista mittasoftaa suorittamiini mittauksiin keikoilla. Aloitin jo kolmosversiolla ja olen uskollisesti seurannut mukana nykyiseen kuutosversioon asti.
Siinä oli jotain mystistä. Kaikki oli ihan hyvin. En ymmärrä, mitä tapahtui. Kannattaa varoa sitä laitetta. Itse en olisi lähtenyt kyllä sen laitteen kanssa keikalle. Se on aina tämmöistä, kun on tietokone.
Neljässä viikossa kolme eri kaiutinvalmistajan seminaaria. Aikamoinen rupeama. Kaikissa pääsisältönä oli, kuinka heidän kaiuttimiaan tulee käyttää oikein. Isoja eroja ei kaiutinvalmistajien ohjeissa ollut. Valmistajakohtaiset tähystysohjelmat ja muut avustavat sovellukset poikkeavat tietenkin toisistaan hieman.
Viimeisen vuoden aikana lehtien palstoilla on käyty runsaasti huimilla desibelilukemilla höystettyä keskustelua rock-konserttien musiikkimelun haitallisuudesta. Jutuissa esitetyt äänitasojen desibeliarvot ovat kuitenkin valtaosin olleet dramatisoivia, harhaanjohtavia ja suorastaan virheellisiä. Mielipide on kyllä tuotu selvästi esiin: rockmusiikin kuunteleminen on vaarallista ja syyllinenkin on löytynyt - äänitarkkailija eli miksaaja. Ei kun kivittämään...