Nayteikkuna

Kuuntelun ABC

Valokuvien käsittely tietokoneella ei ole mielekästä, jos näyttö puuttuu tai siinä on vääristyneet värit. Yhtälailla äänitys, miksaus ja editointi ovat työnä mielekkäitä vain jos on mahdollisuus kuulla mitä äänittää, ja kuinka muokkaustoimet vaikuttavat ääneen.

Äänitys vielä saattaa onnistua karunkin monitoroinnin kanssa, jos on kokemusta, mutta siitä eteenpäin polku muuttuu askel askeleelta kivisemmäksi. Hyvät kaiuttimet ja niille sopivat vahvistimet ovat perusvaatimus. Ne eivät kuitenkaan yksin auta, jos niiden sijoittelu tai ympäristö pilaavat kokonaisuuden. Huoneakustiikan kevyelläkin oppimäärällä voi välttää pahimmat karikot.

Kuuntelukolmio

Kuunteluun kohdistuu joukko ehtoja, joiden tulisi täyttyä samaan aikaan. Stereokuvan eheys on tällainen välttämättömyys – kaiutinten väliin tulisi muodostua vasemmalta oikealle tasainen äänikenttä, johon jokin ääni voidaan panorointisäätimellä sijoittaa. Jos kaiuttimet ovat liian etäällä toisistaan, niiden väliin tuntuu jäävän keskivaiheille aukko. Jos ne ovat liian lähellä toisiaan, minkäänlaista leveysvaikutelmaa ei synny.

Kuva 1:
Vanha nyrkkisääntö auttaa: jos kuuntelupisteestä näkee kummankin kaiuttimen etuseinämän, muttei koteloiden kylkiä, on kaiutinten keskinäinen kulma suurinpiirtein oikea.
 

Oikeaoppinen asetelma on ylhäältä katsottuna tasasivuinen kolmio (kuva 1.), jonka kahdessa kärjessä on kaiutin ja kolmannessa kuuntelupiste. Jos kuuntelupiste on lähellä, tulee kaiutintenkin olla lähellä toisiaan. Jos kuuntelupiste on etäämpänä, tulee kaiuttimienkin olla vastaavasti kauempana toisistaan.

 

Näe niin kuulet

Kaiuttimista kuuluvan suoran äänen tulisi olla äänityöläisen tärkein informaation lähde työn aikana. Tämä ei onnistu, jos kaiuttimen ja kuuntelupisteen välissä on fyysinen este. Jos kuuntelupisteestä voi nähdä kaiuttimen diskanttielementin ja ainakin puolet bassokartiosta (erillistä sub-bas-kaiutinta lukuunottamatta), ollaan voiton puolella. Jos näkee koko kaiuttimen, vielä parempi.

 

Heijastukset

Ihanteellisessa tilanteessa kuuntelija kuulee kaiuttimista tulevan suoran äänen värittymättömänä. Kaiuttimista tuleva ääni ei sen vuoksi saisi heijastua kuuntelupisteeseen lähipinnoista voimakkaasti (kuva 2.), sillä pitempää reittiä kulkeva heijastunut ääni myöhästyy suoraan nähden ja aikaeron vuoksi suora ja heijastunut ääni summautuvat keskenään erivaiheisina. Syntyy kampasuodatukseksi kutsuttu ilmiö (kts. Saarinen selvittää, 1/2011), joka vääristää voimakkaasti taajuusvastetta.

 

Kuva 2.
Lähipinnoista heijastuvat ääniaallot eivät muodosta samanlaista miellyttävää tilan tuntua tai huonekaikua kuin kauempana olevista pinnoista heijastuvat ja hieman myöhemmin kuuntelupisteeseen saapuvat äänet. Lähipintojen heijasteet yksinkertaisesti tuhoavat kuuntelun.

Jos kuuntelupisteen vasemmalla ja oikealla puolella olevat pinnat heijastavat kaiuttimista tulevaa ääntä kuuntelupisteeseen eri tavoin, vääristyy vasen puoli stereosta eri tavalla kuin oikea puoli, jolloin panorointi muuttuu epämääräiseksi.
Jos taas voimakas heijastava pinta on esimerkiksi mikserin kansilevy, muuttuu tilanne sen mukaan kuinka korkealla kuuntelijan korvat ovat. Työpisteen optimointi vaatii aikaa ja vaivaa, mutta järjestely tuottaa myös paremmat edellytykset saada laatua aikaan.
Heijastuksia ei voi täydellisesti välttää, mutta oleellista on, etteivät lähipinnat toimi akustisina peileinä joiden polttopisteessä kuuntelija istuu.
 
Kaiuttimen sijoitus ja bassotoisto

Kaiutin on yleensä suuntaava keski- ja diskanttialueella. Bassoäänet sen sijaan vuotavat kaiuttimesta myös sivuille ja taaksepäin (kuva 3.). Osa tästä taaksepäin lähtevästä bassoäänestä palaa kaiuttimen takana olevasta seinästä takaisin huoneeseen. Jälleen suora ja heijastunut ääni kohtaavat toisensa erivaiheisina ja jokin taajuus kumoutuu, jokin toinen saattaa korostua. Kaiuttimen minimietäisyys taustalla olevasta seinästä riipuu niiden toistaman bassokaistan alarajasta. Mitä alemmas mennään sen kauempana seinästä olisi kaiuttimen hyvä olla.

Kuva 3.
Kaiuttimen tulisi olla joko selkä aivan seinää vasten tai sitten reilusti irti taustalla olevasta seinästä.
 
Juttu on julkaistu alunperin Riffi-lehden Faktakauha-sarjassa, numerossa 2/2011 ja sen laatimisessa on käytetty lähteenä Jukka Laaksosen kirjaa "Äänityön kivijalka", sekä Genelecin nettisivustolta löytyviä julkaisuja.
Samantyyppisiä tietoartikkeleita julkaistaan säännöllisesti paperille painetussa Riffi-lehdessä.  
Pääkuvan Genelec M040 -kaiutinten käyttötesti on julkaistu Riffin numerossa 6/2013.
19.01.2014
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy