Nayteikkuna

Andrew Dominik: Nick Cave – "One more time with feeling"

Vuonna 2014 julkaistu 20 000 Day on Earth -dokumentti esitteli itsevarman Nick Caven, älyllisen ja luomisvoimaisen taiteilijan, joka pohdiskeli boheemiin tyyliinsä taiteen kysymyksiä. Elokuva oli hieno ja teki minuun suuren vaikutuksen. One More Time With Feeling -dokumentissa sävy on hyvin erilainen – ainoa selkeästi yhdistävä tekijä on hienosti toteutetut musiikkikohtaukset.

Cave, joka tunnetaan yhtenä rockin originelleimmista hahmoista, miehenä, joka sanoo mitä ajattelee ja perustelee sanottavansa jäätävällä älyllä, on nyt epävarma ja hauras. Hyvin inhimillinen ihminen. Australialaisen elokuvaohjaaja Andrew Dominikin dokumentissa Cave on epävarma omasta äänestään, tekemistensä – ja ylipäätään minkään – järkevyydestä, ja koko elokuva rakentuu tämän pohdiskelun varaan. Kaiken pohjalla on Caven perhettä kohdannut tragedia. Kesken 16:sta albuminsa, The Skeletor Tree, tekoprosessin Cave menetti 15-vuotiaan Arthur-poikansa, joka oli tipahtanut jyrkänteeltä Brightonin rannikolla otettuaan LSD:tä.

Tämä antoi lähtölaukauksen ja tarpeen dokumentille. Cave ei halunnut promotoida uutta levyään perinteisellä kiertueella ja samalla kohdata toimittajien kysymyksiä poikansa kuolemasta – eihän asiaa olisi voinut oikein sivuuttaakaan. Syntyi dokumentti, jonka ensi-ilta oli tuhannessa teatterissa ympäri maailmaa päivää ennen levyn julkaisua 8.9.2016.

Elokuvasta tuli kuitenkin jotain paljon enemmän kuin pelkkä musiikkidokumentti. Se on kaunis ja surullinen kertomus perheestä, joka yrittää selvitä murskaavasta tragediasta. Mustavalkoiset kuvat ja elokuvallisuus alleviivaavat taiteellisuutta. Keskiössä on tietenkin Cave lauluineen, mutta myös Susie-vaimo saa tilaa dokumentissa. Näin elokuva on myös kertomus taiteilijapariskunnasta. Kokonaisuus menee syvälle ihon alle.


Andrew Dominik on Caven tapaan australialainen. Kansallisuuden lisäksi heitä yhdistää nainen, Deanna, jonka Cave nosti laulun myötä maailman maineeseen. Eron jälkeen Cave soitteli toisinaan exälleen ja puhelimeen vastasikin uusi mies, Dominik. Miehet tutustuivat. Tuohon aikaan Cave oli kuuluisuus Melbournessa, pelätty ja arvostettu Bithday Partyn nokkamies. Myöhemmin miehet ystävystyivät, ja dokumentti on tämän ystävyyden mahdollistama – ilman täydellistä luottamusta ei näin syväluotaavaa elokuvaa olisi voitu tehdä.

Kantavaksi teemaksi nousee menetys ja rakkaus. Yleisinhimilliset tunteet nostavat elokuvan tasolle, jolla se kiinnostaa kaikkia taide-elokuvan ystäviä. Caven musiikista kiinnostuneille tämä on tietenkin monisyinen elämys, joka jätti ainakin minuun pysyvät jäljet. 

Kaunista ja synkkää.

One more time with feeling -elokuva on mahdollista nähdä elokuvateatterissa 1. joulukuuta erikoisnäytöksissä, jotka järjestetään samanaikaisesti Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.

Lisätiedot: Finnkino 

24.11.2016
|
Tommi E. Virtanen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy