Nayteikkuna

Haastattelussa Zarkus Poussa

Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffissä 7/2013, jolloin lukuisista projekteista tunnetun rumpali-lyömäsoitintaiteilija-laulaja Zarkus Poussan edellisen soololevyn ilmestymisestä oli kulunut kahdeksan vuotta sitten. Uudelleenjulkaisun pontimena on – paitsi haastattelussa esiin nousevat ajattomat ajatukset – myös tämän ennenaikaisesti menehtyneen muusikon muistokonsertti Helsingin Tavastia-klubilla 29.3.2016.

Pitkä tauko ei tarkoittanut, etteikö omaa materiaalia olisi muiden projektien lomassa syntynyt. Oikeastaan päin vastoin. Riffi toimittaja Kalle Heino tapasi Zarkus Poussan kesken kiireisen periodin.

Multi-instrumentalisti ja rytmitaitelija Zarkus Poussa pyöräytti soololevyn kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Edellinen levy Love Tracks ilmestyi vuonna 2005. Tuore, lokakuun lopussa ilmestynyt albumi, zarkusmaisesti nimetty Positiivinen krapula koostuu vuosien varrella syntyneistä lauluista, jotka löysivät muotonsa viime keväänä.

”Ajan paine oli sopiva levylle juuri nyt. Biiseistä on ollut vuosien mittaan useita eri versioita, ja tämä oli oikea hetki saattaa ne levylle. Nämä ovat biisien versioita vuonna 2013, eivätkä mitenkään kiveen hakattuja tulevaisuuttakaan silmällä pitäen”, Poussa kertoo.

Suomenkielisistä, juurevaa henkeä sisältävistä moderneista biiseistä koostuva Positiivinen krapula on Poussan aikaisempaa, melko elektronistakin levyä luomumpi. Poussa itse vertaa albumia esimerkiksi Love Tracksin kappaleisiin Älä vaan sammuta ja Sielu.

”Levyllä on myös tietty suomirock-vivahde, sävellykset ovat pohjimmiltaan säkeistö-kertosäe-osastoa. Joukossa vilahtaa surinaa ja kilkkeitä sekä roots-vaikutetta. Robuskit biisit ovat luomutaktiikoilla soitettuja”, Poussa kuvaa.

Ennen kaikkea levy on lähes täysin Poussan omaa käsialaa, aina sävellyksistä soittamiseen ja tuottamiseen. Albumilla vilisee kuitenkin liuta vierailevia soittajia: esimerkiksi Chisun bändistä ja Jo Stancesta tuttu Tero Palo bassossa, Von Hertzen Brothers -kiipparisti Juha Kuoppala Moog-liidien ja surinoiden pyöräyttelijänä, Jarmo Saari kitarassa ja Antti Ikola pianossa.

Palon bassoa lukuun ottamatta vierailut ovat pieniä nyansseja – suurin osa rummut-kitarat-laulu-syntikka-kombosta on Poussan käsistä.

Molekyylit pois määreistä

Positiivinen krapula -levyn biisien ensivaikutelma luo tyylillisen kytköksen tietyntyyppiseen 2000-luvun alun suomalaiseen musiikkiin: esimerkiksi Giant Robotin, Jarmo Saaren XL:n, Rinneradion ja juuri Zarkus Poussan oman soololevyn äänimaisemiin, joissa perinteiset rock- ja popbiisit yhdistyvät jatsahtavienkin sävyjen kautta elektronisiin viboihin tyylitietoisella tavalla.

Ei tietenkään mikään ihme, sillä Poussa on itsekin soittanut esimerkiksi Giant Robotin ja Rinneradion riveissä. Ajatukseen tästä aikakausimaisesta kaaresta mies itse kuitenkin suhtautuu kriittisesti.

”Asiaa on turha ajatella näin monimutkaisesti, koska saman tien voi vetää yhteyden yhtä lailla niin 1990-luvulle kuin 1960-luvulle. Tyylit on eri sävyjä ja sointeja. Nykyään genret on niin sekoittuneet, että samassa biisissä voi esteettisesti kuulla samaan aikaan vaikkapa niin Beach Boysia kuin Sepulturaa”, Poussa korostaa.

Poussa muistuttaakin, että hänen biisinsä ovat lauluja, joille on sattunut muodostumaan tietynlainen sävy ja soundi, jotka syntyvät monien asioiden summana.
Ei ole väliä mitä tyyliä tai sävyä biisi edustaa. Tärkeintä on kysymys: tuntuuko kappale missään?

Poussa kertoo, että juuri siksi hänestä on ollut mahtavaa saada soittaa eri projekteissa kaikkea aina rapista elektronisen musiikin kautta kansanmusiikkiin ja rock-/jazzbändin paahtoon.

”Hienoa oli esimerkiksi soittaa Kuusiston Pekan ja Luomu Playersin kanssa Beethoven-festareilla Saksassa – kansanmusaa modernilla akustisella bändillä.”

Biisit syntyvät kerroksittain

Filosofiansa pohjalta Zarkus Poussa korostaa juuri laulun tekemisen pointtia. Laulut ovat voineet syntyä mitä erikoisimmista lähtökohdista. Positiivinen krapula -albumin nimikkobiisi esimerkiksi syntyi hetken mielijohteesta – positiivisessa krapulassa.

”Olin Bergenissä Norjassa Ekkofestin elektronisen musiikin festareilla. Selitin jotain ja kesken lauseen kaverin tyttöystävä tarttui mun heittämään fraasiin ja totesi, että tuosta pitää tehdä biisi. Meni kaksi vuotta ennen kuin asia palautui mieleeni ja todellakin tein siitä biisin”, Poussa muistelee.

Poussa kokoaa biisejään kerroksittain, ikään kuin maalaten. Valmista ei synny kronologisesti, vaan biisit käyvät läpi useita kierroksia. Aihio ja hauska melodia voivat esimerkiksi johtaa akustiseen, nopeasti, lähes improvisoiden kasattuun versioon. Seuraavana vuonna sama biisi voi saada käyrätorvisovituksen, sitten minisinfoniaformaatin ja palata lopulta perusrock-muotoon.

”Hauska on esimerkiksi En ilman sua -biisi, ja se, kuinka kauan se on jo elänyt elämäänsä. Esitin sen kuusi vuotta sitten televisiossa jonain ihan ufona versiona. Levyllä on se En ilman sua, joka se biisi on nyt”, Poussa naureskelee.

”Muoto hioutuu pikku hiljaa, kappale muuttuu yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi”, Poussa kuvailee sitä, miten kappaleet hänen käsissään kehittyvät.

Uuden albumin biisien livevetoja varten Poussa on määritellyt, että kokonaisuus muodostuu rummun ja laulun yhdistelmästä, joka saa ympärilleen sopivan cocktailin kitarointia, bassottelua ja muuta sopivaa suristelua. Poussa kertookin vierastavansa levybiisien soittoa yksi yhteen versioina livenä.

Kappaleiden elävyys heijastuu myös studioon ja perinteiseen tapaan, jolla Poussa ylipäätään vangitsee biisinsä levylle.

”Nykyään trendinä on, että biisit tehdään eka studiossa ja sitten vasta opetellaan soittamaan ne. Ennen vanhaan studiossa oltiin livelähtökohdista, vangittiin bändin ja bändin biisien sen hetkinen meininki.”

Ihmissyöntielektroa ja kiinalaista kung fua

Vuosien varrella Poussalla on ollut lukuisia projekteja. Mies itse suhtautuu kunnioituksella rumpalointiin esimerkiksi Ismo Alangon ja Tuomari Nurmion riveissä.

Yhdeksi viime vuosien mielenkiintoisimmista proggiksista Poussa kuitenkin nostaa Madventures-tv-sarjan kolmoskauden musiikit, joista mies vastasi. Tv-sarjan musiikit olivat Poussalle myös kunniatehtävä, sillä hän itse diggailee sarjan kaksikosta, ikiträvellereistä Riku Rantalasta ja Tunna Milonoffista.

”Musiikkeja oli hauska tehdä, koska niitä sävellettiin ja tuotettiin tietyntyyppisessä aikaikkunassa. Musaa ei tehty hirveästi etukäteen eikä hirveän myöhään jälkeenpäinkään, vaan osittain aina samaan aikaan, kun tyypit olivat reissussa.”

Mielenkiintoa Madventuresin musiikkeihin piti erityisesti tyylien vaihtelevuus. Sarjassa siirryttiin tiiviisen tahtiin vaikkapa aavikolta vuorille ja maaseudulta kaupunkiin.

”Väliin kiinalaista kung fu -musaa, väliin ihmissyöntielektroa, sitten joku erikoinen rumpubiisi”, Poussa intoutuu muistelemaan.

Tv on tuttu väline Poussalle myös ennestään. Aikanaan hän veti Subilla Jokainen vieras on laulun arvoinen -ohjelmaa, jossa hän kussakin jaksossa sävelsi yhden vieraan kanssa biisin. Poussa muistetaan myös Andre Wickströmin tähdittämästä W-tyyli-sarjasta, joka kertoi fiktiivisen talk show’n kulissien takaisesta elämästä. Poussan hahmo sävelsi aina minuutin mittaisen kappaleen kussakin jaksossa.

Musiikin monet eri sävyt
W-tyylin kappaleet ovat yksi osoitus Poussan huumorintajusta, jota mies viljelee myös monissa projekteissaan. Poussa kuitenkin korostaa, ettei tee vitsibiisejä eikä muutenkaan ole suoraan huumorimusiikin varsinainen ystävä.

”Musiikissa on eri sävyjä. Musa voi olla samaan aikaan sekä emotionaalista, jota voi kuunnella kyynel silmässä, että koomista. Tällainen ristiriita toimii ja luo dramatiikkaa. Tätä voi käyttää esimerkiksi lyriikoiden metaforissa.”

Poussa nimeää tällaisten ristiriitaisten metaforien mestareiksi esimerkiksi Gösta Sundqvistin ja J. Karjalaisen.

”Kysymys on siitä, mistä tulokulmasta asiaa lähestytään. Pidän tummista sävyistä ja humoristisista sävyistä. Pointti on, että nämä elementit eivät asetu niin mustavalkoisesti kuin miten ne yleensä nähdään”, Poussa sanoo.

Musiikin eri sävyt korostuvat myös Poussan tavassa esiintyä. Musiikkiin hän suhtautuu tosissaan, ja tähän suhtautumiseen mahtuvat yhtä hyvin niin kansanmusiikkikokeilut ja rock-/jazz-paahdot kuin toisaalta vaikkapa juuri ”älyvapailut teatterissa ja televisiossa”.

”Kaikki ovat saman asian eri puolia”, Poussa sanoo.

Klassikoilla sisään

Soittimiin ja musiikkilaitteisiin Poussa suhtautuu välineinä. On tärkeää, että välineet ovat hyviä ja ne ovat kunnossa. Silti niille pitää voida tarvittaessa pystyä antamaan kovaakin kyytiä.

Lähtökohtaisesti Poussalla on kaksi rumpusettiä, toinen vanhempi ja toinen uudempi.
Yksittäisissä toimivissa elementeissä Poussa heittelee ilmoille sellaisia merkkejä kuin vaikkapa Gretsch ja Slingerland. Myös Kumua tietenkin löytyy.

Muissa laitteissa Poussa käyttää studiossa isompaa arsenaalia, johon kuuluu vaikkapa putkikompura ja -eq, keikoilla mukana taas kulkee kätevä, matkalaukkuun mahtuva mobiilisetti.

Pari laitekehua Poussa heittää: Sennheiserin HD800-kuulokkeet ovat olleet erinomaiset, samoin Yamahan NS10-kaiuttimet.

Studiotyöskentelyssä Poussan filosofia on yksinkertainen. Äänityksessä ja sisäänmenossa Poussa käyttää analogisia klassikkolaitteita, mutta biisien editoinnissa on yleensä helpompi hyödyntää digitaalitekniikan etuja.

”Soundi vanhasta, nopeus modernista tekniikasta”, Poussa kuvailee.


Jukka Markus ”Zarkus” Poussa (12. heinäkuuta 1975 – 24. tammikuuta 2016).

Lahjakkaan, työteliään ja monipuolisen muusikon muistoa kunnioittaen, Riffi.

29.03.2016
|
Teksti: Kalle Heino | Kuvat: Tommi Posa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy