Nayteikkuna

Jeff Berlin – basisti omilla poluillaan

Jeff Berlin soittaa painavia säveliä ja lausuu rankkoja kommentteja bassonsoiton nykytilasta ja muusikoiden koulutuksesta. Entisen savukemainoksen miehen tavoin hän on valinnut omat polkunsa; jopa niin, että oltuaan ensimmäisten joukossa käyttämässä monia soittoteknisiä kikkailuja bassolla, hän sittemmin luopui niistä kokonaan muiden tartuttua samoihin kuvioihin.

 

Muusikkona Berlinillä tietysti onkin kanttia ja perspektiiviä lausahduksilleen, koska yli 30 vuoden urallaan hän on ehtinyt soittaa laadukkaasti vaativimmassakin seurassa ja saanut musiikkityylit ylittävän hyväksymisen ja arvostuksen tekemisilleen. Ja mitä tulee koulutukseen, hänellä on jo lapsena perheestä saatu musiikkitausta sekä opinnot Bostonin Berklee Collegessa, ammattiurallaan hän oli mukana perustamassa LA:n Bass Institute of Technologya ja sittemmin omaa musiikkikoulua Floridaan. Berlinin toimiessa Guitar Playerin kolumnistina hänen kirjoituksiaan luettiin kaikkialla.

Juttuhetkemme alkoi tutustumisella Berlinin nykyisin käyttämään laitteistoon, jossa keskeistä roolia hoitaa MarkBassin vahvistin.

– Olen basistina vähän erilainen tyyppi: en släppää tai täppää, en soita nauhatonta enkä 5- tai 6-kielistä. En myöskään ole innostunut basisteista, jotka rakentavat uransa jäljittelemällä jonkun toisen tyyliä tai kikkoja. Tavoitteeni on soittaa sekä bassokomppi että soolot mahdollisimman uniikilla tavalla. Ja siihen tarvitaan oman soundin löytäminen. Kun kuulin MarkBassin laitteita, ensi kerran urallani tuntui, että vahvistin laulaa kuin oopperan baritoni. MarkBasseilla on oma neutraali sointinsa, joka ei jäljittele muita. Monilla merkeillähän on sisäänrakennettuna valmiita soundeja, mutta sellaisen puuttuessa voin panostaa minulle ominaiseen. Ensimmäinen kokeilemani oli Marco De Virgiliisin minulle lähettämä combo. Siinä oli 15-tuumainen elementti; pidän niiden lämpimästä soinnista vaikka monet basistit suosivat pienempiä. Combossa oli sekä ryhtiä että tehoa, ja kerroin Marcolle pitäväni siitä. Hän vastasi, että laitteen nimi on tästä lähtien Jeff Berlin CMD 151P Signature: kiitoksia Marcolle tästä ja se on nyt minulla vakituisessa käytössä.

– Bassoni on nelikielinen passiivielektroniikalla varustettu Dean Jeff Berlin Bass Basic JBB, rokkikitaroita valmistavan firman “jazzbasso”. Aktiivielektroniikka tuntuu olevan basistien suosiossa, mutta sitä en käytä. Olen rajannut laitteistoni simppeliksi ja pyrin sen kanssa löytämään ilmaisuni tähän päivään sopivaksi. Ja minulla on ollut onnea, tämä yhdistelmä toimii paremmin kuin mikään aikaisemmin käyttämäni laitteisto.

 

Keikkailua ja opetusta

Aikaisemmin olet soittanut ahkerasti studioissa, mutta mitä puuhailet nykyisin?

– Esiinnyn omalla nimelläni jazztriossa, joka toimii basson vetämänä: kolme samalla tavoin ajattelevaa muusikkoa [mukana lisäksi Danny Gottlieb, rummut ja Richard Drexler, piano ja akustinen basso]. Kierrämme paljon maailmalla ja Euroopassa Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, mutta – Suomestahan sinä olet? – Skandinaviaan asti emme ole vielä ehtineet. Olen mukana yhteisessä triossa. Larry Coryellin kanssa Larry on tunnettu fuusiosoitosta, mutta meidän soittomme on svengaavampaa jazzia. Universal on tarjonnut levyttämistä projektille, jossa rumpaleina olisivat Neil Peart Rushista ja Dennis Chambers, muita soittajia vielä etsitään. 

– Studiot eivät enää juuri kutsu minua sessiosoittajaksi, koska nykyisin basistilta ei odoteta kiinnostavia linjoja ja itse taas en ole innostunut tämän päivän perusbassottelusta. Ei siis kannata soittaa minua paikalle rutiinihommiin ja olen aika kalliskin sellaisiin. MarkBassin kanssa teen näitä klinikoita ja lisäksi minulla on Floridan Clearwaterissa musiikkikoulu Players School of Music (playerschool.com). On siellä muuten ollut opiskelijoita Suomestakin.

Nyt päästiinkin aiheeseen, josta Berlin puhuu mielellään, joten annetaanpa miehen jatkaa.

– Koulu on tarkoitettu soittajille, jotka haluavat oppia musiikkia perusteellisesti. Meillä ei opeteta mitään temppuja, niksejä tai likkejä. Nuotteja luetaan heti alusta lähtien: jos et osaa lukea yhtään, aloitetaan juuri yhden lukemisesta. Virittimet laitetaan syrjään, koska soittajan korvan pitää kehittyä oman soittimen virittämiseksi. Metronomiakaan ei käytetä, koska aika pitää sisäistää. 

Ja tuloksia tuntuu tulevan, sillä oppilaat ovat kyselyissä ilmaisseet liki täyden tyytyväisyyden opetuksen antiin. Players School tarjoaa kursseja alkaen viikon kestävistä intensiivijaksoista aina 40 ja 80 viikon diplomikoulutukseen asti. 

Millaisia ovat Players Schoolin kaikille opiskelijoille yhteiset perusasiat?

– Yleinen musiikkitietous. Harmonia on ainakin välttämätöntä, samoin nuottien lukeminen. Tabulatuurit ovat minusta ajan haaskausta, ne eivät kuulu musiikkiin alkuunkaan. Kaikilla opettajilla on musiikkikoulutus ja kaikki opetettava selitetään perusteellisesti: sävelet, sävellajit, harmonia, rytmit. Valitettavasti monilla menestyneillä rocksoittajilla ei ole syvällistä tietoa näistä ja siksi rokkikoulut ja keikkakurssit eivät ole kunnon opetusta. Sekään ei toimi, että joku soittaja näyttää sinulle maksusta muutaman lickin ja jättää sinut käyttämään niitä. Tuollaiset jutut voi kotonakin oppia omalla ajalla ja ilmaiseksi. Monet kirjat ja DVD:t eivät ole sen järkevämpiä kuin ammattilaispainissa on järkeä urheiluna.

Aika painavaa kritiikkiä. Etkö ole itse tehnyt tason nostamiseksi omia kirjoja tai DVD:ta, jotta oppisi olisivat kaikkien saatavissa?

– En ole, koska varmaan niitä ei kovin moni lukisi. 1980-luvulla tein yhden videon [Master Session], mutta sen nähtyäni olin pahoillani, se ei onnistunut ja se jäi siihen. En halua hyökätä kirjojen ja DVD:n tekijöitä vastaan, eivät he toimi huonolla asialla. Heiltä vain tuntuu puuttuvan taito, kokemus tai pätevyys opettamiseen. Sydänkirurgiksi ei tulla lukemalla opaslehtinen, siihen tarvitaan vuosien opiskelu ja erikoistuminen. Musiikissa taas voi menestyä soittamalla, mutta se ei takaa kykyä opettaa. Julkaisujen joukossa on kuitenkin aidosti hyvää ja opettavaista aineistoa, se on vain löydettävä sieltä. Mutta parhaiten oppii muusikolta, joka sekä osaa opettaa, että tuntee musiikin.

Tässä Berlin ei muuten ollut ihan tarkimmillaan, sillä häneltä on saatavilla melko tuore DVD/kirjayhdistelmä, Mel Bayn ’06 julkaisema Bass Logic from The Players School of Music, jossa aloittelijoille ja keskitasoisille tarkoitettujen harjoitusten jatkoksi on annos videoituja käytännön esimerkkejä ja livesoittoa.

Onko uutta levyjulkaisua tulossa lähiaikoina?

– Uusin levytykseni on nimeltään Standards Procedure ja se sisältää nimenomaan jazzstandardeja bassomelodioilla ja -sooloilla. Olen kuunnellut paljon Keith Jarrettin levytyksiä standardeista ja tehnyt niistä transkriptioitakin; miksen minäkin tekisi samanlaista levytystä? Saattaa kuulostaa kehuskelulta, mutta lopputulos onnistui hienosti ja oma soittoni on hyvää. Jos näin ei olisi, sanoisin vaikka, ettei ihan tavoitteisiin päästy… Kuitenkin olen aina ollut ahkera harjoittelemaan ja nyt kaikelle tuolle harjoittelulle löytyi käyttöä. 

Edellisiä Jeff Berlinin soololevyjähän ovat olleet Aneurythms ja In Harmony’s Way. Kotimaan levykaupoista niitä voi olla vaikea löytää, netin kautta sen sijaan helposti. Musiikkinäytteitä pääsee myös kuulemaan sivustoilla. Mitä taas tulee Berlinin muiden kanssa soittamiin levyihin, joita on valtavan paljon, ei tarvitse kuin katsastaa tunnettuja sähköisen jazzin ja fuusion albumeita menneiltä vuosikymmeniltä. Mainitaan nyt kuitenkin levytykset Al DiMeolan, Brecker Brothersin, Allan Holdsworthin ja Norah Jonesin kanssa.

Kuuntele Jeff Berlinin omia musiikkinäytteitä tämän Myspace-linkin kautta. Miehen kotisivu löytyy tämän linkin kautta.

Tässä vaiheessa tarinointia Jeff Berlin kutsuttiinkin jo läheiselle lavalle esittelemään MarkBassin vahvistimia. Äskeisten sanojensa varmistukseksi hän todella pumppasi MarkBass/Dean-yhdistelmästä  sekä vikkelät melodiat ja soolot että eläväiset taustalinjat muiden soittajien tueksi. Mies oli hetkeä aikaisemmin sanonut, että hänellä olisi kanttia liittyä mihin tahansa bändiin ja pärjätä siinä. Helppo uskoa.

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 7/2008. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 
17.03.2019
|
Timo Koskinen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy