Krapin pajalla taotaan taiteen jalometalleja

Kovin usein ei Suomessa rakenneta yksityisin varoin musiikkiklubeja ihan peruskivestä asti alkaen. Tuusulan vanhan rantatien eteläpäähän noussut Krapin Paja kuitenkin rakennettiin ja nyt sen ahjo hehkuu täydellä loimulla.

Tuusula, Kerava ja Järvenpää muodostavat vahvan yhteisen talousalueen, jolla on myös maineikas kulttuurihistoria ja vireästi toimiva taiteilijayhteisö. Sen eri hankkeissa pyöreästi 20 vuotta näkyvästi ja kuuluvasti vaikuttaneet kulttuurituottaja Anu Uhlenius ja muusikko Altti Uhlenius eivät kauaa empineet, kun aivan alueen sydämessä toimivan Krapihovin ravintola- ja hotelliyrityksen toimitusjohtaja Pekka Holma pyysi heitä 2016 mukaansa täysin uuden kulttuuritalon suunnitteluun ja toimintaan.

Aikakin oli otollinen, sillä Järvenpäästä puretun Svengi-ravintolan jälkeen ei uutta tilaa Uhleniusten moottoroimalle klubi-toiminnalle ollut löytynyt. Mukaansa aviopari sai paikallisessa musiikkielämässä aktiivisesti vaikuttavan rumpali Mikko Sirénin, joka ulkomaan matkansa vuoksi ei valitettavasti päässyt osallistumaan haastatteluun.

– Sijaintihan on aivan loistava, koska tässä on koko tämä historia ihan konkreettisesti kulmilla ja ollaan tämmöisessä leikkauspisteessa, kuvailee Anu, ja jatkaa:
– Ajatus oikeastaan lähtee siitä, että halutaan tuoda esille Tuusulanjärven elävää taiteilijayhteisöä. Toivotaan, että ajan myötä alueen taiteilijat kokisivat tämän omakseen ja täällä voisi tehdä poikkitaiteellisesti ja poikkikunnallisesti erilaisia tapahtumia.

Esimerkkinä poikkitaiteellisuudesta käy jo Pajan salin sisustus. Saliin on nytkin ripustettu pienimuotoinen taidenäyttely ja pöytien kannet on maalannut parinkymmenen paikallisen taiteilijan joukko. Jälki on komeata ihan lähietäisyydeltäkin, mutta vieraan kannattaa ehdottomasti kiivetä yläparvelle, josta aukeaa näkymä koko alakertaan. Sieltä hahmottaa uniikeista pöydistä muodostuvan visuaalisen kokonaisuuden.


Läheltä ja kaukaa

Krapin Paja on varta vasten tarkoitukseen suunniteltu ja käytännöllisyys on ollut lähtökohtana alusta asti. Harjakorkeus salissa on 9,8 metriä ja akustiikka sopii sähkömusiikin lisäksi esimerkiksi akustisille kokoonpanoille – joita varten saliin on hankittu myös Yamahan G2 -flyygeli. Teatteriesitykset, kokoukset, koulutustilaisuudet, erilaiset juhlat yms. sopivat nekin mainiosti Pajaan, semminkin kun Krapihovin ravintolapuoli huolehtii ruoka- ja juomapuolesta ja tarjoaa hotellistaan myös majoitustilaa.

Mallia Pajalle haettiin läheltä ja kaukaa. Järvenpäähän hiljattain rakennettu ratsastusmaneesi antoi esimerkin nykyaikaisen puurakentamisen mahdollisuuksista, maineikas Irving Plaza -klubi New Yorkissa innoitti sisätilojen suunnittelussa.

Puurakenne itsessään toimii bassovaimentimena ja ylemmille taajuusalueille on omat lääkkeensä. Pienillä yksityiskohdilla voi vaikuttaa kokonaisuuteen ja esimerkiksi panssarilasista tehty parven etureuna on kallistettu niin, että lavalta siihen tuleva ääni heijastuu viistosti kattoon jossa se vaimentuu hallitusti akustointipintaan. Altti kiitteleekin sitä, että rakennuttaja ja rakentaja kuuntelivat suunnitteluvaiheessa herkällä korvalla toiveita, jotka pohjautuivat pitkään käytännön kokemukseen alalla.

Elementtirakenteisen lavan kokoa ja muotoa voi muunnella ja isoillekin tavaroille riittävän suuri rahtiovi sijaitsee aivan sen takana. Katon puupalkkeihin Tommi Kolehmaisen kekseliäällä kenkä-ripustuksella nostettuja PA-kaiuttimia on niitäkin verraten helppoa siirtää tilanteen mukaan paikasta toiseen, kun kiinnityspisteitä ei ole pultattu palkkeihin kiinni.

Edellä lueteltujen käyttötapojen ohella sali olisikin mitä oivallisin miljöö vaikkapa periodiluonteiseksi musiikki- tai videostudioksi, harjoitustilaksi ennen tien päälle lähtemistä, kiertueen viimeisiä säätöjä viilattaessa. Mikäs olisikaan juhlavampaa kuin päästä koeponnistamaan turneen ääni, valot ja mahdollinen videokuvauskin tämmöisessä paikassa.


Se sijainti…

Krapin pajan avajaiskevään ohjelma olisi komeata esiteltävää mille tahansa kaupunkiklubille, vaikka Altti Uhlenius toteaakin sarkastisesti hymyillen, että rakennuksen nurkalta on vain 50 metriä EU:n määrittelemälle maaseudun rajalle.
– Toisaalta ollaan kaiken keskellä, mutta toisaalta joka paikasta on tänne matkaa. Tänne pitää oikeasti lähteä, aprikoi Anu Uhlemius vierestä.

Samaan hengenvetoon Altti kuitenkin muistuttaa, että julkinen liikenne pelaa kuitenkin yllättävän hyvin esimerkiksi Perjantai-klubin kävijöiden kannalta.
– Suora bussi 665 lähtee tunnin välein Kampista laiturilta neljä Mäntsälään ja samalla lailla se kulkee toiseenkin suuntaan. Vielä 22.40 pääsee takaisin kaupunkiin, ja yhdentoista jälkeen Järvenpään rautatieasemalle. Pysäkki on ihan tuossa Krapin edessä… Sirpalesaareen verrattuna täällä on mun mielestä ihan hyvät yhteydet!


Yhteen hiileen

Alueen vahva kulttuuritoiminnan pohja luo synergiaa eri toimijoiden välille. Yhteistyötä tehdään jo mm. Keski-Uudenmaan tanssiopiston, järvenpääläisen taiteilijayhteisö Värinän, Meidän festivaalin sekä Kellokosken soittokunnan kanssa. Jopa sirkuskoulun kanssa löytyi yhteinen sävel, kun ilma-akrobatian opetuksessa tarpeellinen ripustuspistekin järjestyy.

Anu kertoo, että tulevina vuosina toivottavasti myös Kerava Jazzin ja Järvenpään Puistobluesin kanssa saadaan aikaan yhteisiä hankkeita. Tälle vuodelle ei vielä ihan keretty, rakennusaikataulun vuoksi: 
– Tuossa talvella oli lautakasojen keskeltä tosi vaikea huudella, että kyllä tästä tulee tosi makee!
Nyt sen tohtii jo sanoa ääneen ja alku on ollut vahva. Enimmillään 250 paikan vetoinen sali on kevään mittaan myyty moneen otteeseen loppuun jo ennakkoon.
– Tuntuu siltä, ihmisillä on ollut kova halu tukea tätä ajatusta ja olla mukana. Nythän se tässä ensimmäisen kahden vuoden aikana näkyy, miten tämä sitten asettuu… toivotaan, että tällä olisi monen vuosikymmenen tulevaisuus, aprikoi Anu.
– Jollei meidän niin, jonkun toisen toimesta. Ja sitähän ei kukaan voi enää ottaa meiltä pois, että me ollaan hyvin paljon vaikutettu, että tää on tässä, täydentää Altti.

* * *

Haastattelupäivän illaksi olin hankkinut jo ennakkoon liput saadakseni vähän omakohtaistakin tuntumaa Krapin Pajan akustiikkaan ja äänentoistoon. Ihan huomaamatta ei lehtimiehen soluttautuminen onnistunut, sillä tapansa mukaan isäntäväki oli ovella tervehtimässä konserttivieraita ja ohjasi itse saapujat heille varattuihin pöytiin. Sympaattinen tapa.
Tupa oli muutamaa paikkaa vaille täysi ja heti ensimmäisistä tahdeista lähtien homma oli selvä – sekä sali että talon PA toimivat erinomaisesti!


Ja Husband – sehän oli jälleen aivan pitelemätön!
 

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2017. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

 

12.08.2018
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy