Nayteikkuna

Monitaitaja Alex Hutchings

 

 

Alex Hutchingsin kitarataide on yllättävää. Hän hallitsee sujuvasti valtavan määrän erilaisia tekniikoita ja sekoittaa ne keskenään, eikä kuulija arvata soiton seuraavaa käännettä.

Tällaisia ominaisuuksia tarvitaan tuote-esittelyissäkin, kun on pätevästi ja nopeasti herätettävä yleisön kiinnostus ja osattava kohdistaa huomio hyvän soiton lisäksi laitteiden parhaisiin ominaisuuksiin.

Riffi tavoitti Hutchingsin Frankfurtin Musiikkimessuilla demonstroimassa Rolandin Blues Cube -vahvistinta sekä kitarasyntetisaattoriuutuutta SY-300, joka ensi kertaa tarjoaa mahdollisuudet muokata kitaran soundia kytkeytymällä syntikkapedaaliin kitarasta tavallisella soitinkaapelilla. Kitaranaan hän käyttää brittiläisen Waghornin hänelle tilaustyönä tekemää AH6-mallia.

Syntikkademossasi kerroit ohjelmoimistasi soundeista. Tarkoittaako tämä sitä, että juuri näitä tulee laitteen mukana valmiiksi?
– Kyllä. Suunnittelin 30 soundia ja lähetin ne Japaniin tehtaalle. Osa niistä tulee laitteen tehdasasetuksiksi ja osa erikseen ladattaviksi. Koska laite on signaalipohjainen, verrattuna aiempiin, joissa MIDIllä käynnistettiin PCM-soundeja, se muuntaa kitaran soundin syntetisaattorin kaltaisesti. SY-300 ei sisällä synteettisiä soitinsoundeja kuten pianoa tai trumpettia, Hutchings kertoo osallistumisestaan uuden pedaalin testaukseen ja viimeistelyyn.

SY-300 julkistettiin nyt, mutta tiettävästi Roland on saanut sen valmiiksi jo aikaisemmin.
– Olen tehnyt hommia Rolandin kanssa jo kuusi vuotta ja huomannut, että he ovat eteviä ja päätökset tehdään harkiten. Tämäkin teknologia on ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta nyt se päätettiin julkistaa. Monille yrityksille on tyypillistä katsoa kauas menneisyyteen ja yrittää toistaa aiempia laitteita, mutta Rolandin ajatteluun kuuluu tarjota uusia mahdollisuuksia.

Kitarasyntetisaattori on esimerkki uusista soundeista kitaralla toteutettavaksi. Sinulla on kokemusta Rolandin aikaisemmista GK-mikrofonin avulla toimivista kitarasyntetisaattoreista. Miten vertaisit SY-300:a niihin?
– Olen käyttänyt GR-20:a kymmenisen vuotta ja hämmästyin, miten olematon latenssi tässä uudessa on ja silti se on polyfoninen. Soittotapaa ei tarvitse muuttaa ollenkaan ja kaikki toimii luonnollisella tavalla. Mikäli latenssia on, se on reilusti alle millisekunnin luokkaa, eikä sitä tunne. En voi tehdä äänityksiä tietokoneilla, koska niiden latenssin huomaan ja se sekoittaa tekemisen.

Tällä sivustolla julkaistun SY300-tuoteuutisen voit lukea tästä.

Toinen esittelyssäsi käyttämäsi uutuustuote oli Blues Cube -vahvistin.
– Monipuolinen laite. Ihan äärimmäisen puhtaasta soinnista [jota Hutchings demonstroi soittaen peukkuoktaaveja ja sointumelodian] särön särmälle ja ronskimpaankin menoon. Viime viikolla otin tällaisen mukaan keikalle kuuden hengen bändin kanssa ja 60 wattia riitti hyvin trumpetin ja koskettimien ohessa. Efektit saan GP-10:sta, jonka otan mukaan ulkomaan keikoillekin kun matkustan ilman vahvistinta.

Blues Cuben sisällä on kanta ylimääräiselle soundimoduulille. Onko suunnitteilla Alex Hutchings -moduuli?
– Enpä usko. Minulle vahvistimen oma soundi on jo riittävä, enkä hae siihen enää täydennystä moduulilla, Hutchings naureskelee.


Timo Östmanin toimittama Blues Cube Stage -kombon testi julkaistaan Riffissä 3/2015, joka ilmestyy keskiviikkona 3. kesäkuuta. Vahvistimesta kertovan tuoteuutisen voit lukea tästä linkistä

 

Kaikki tyylit käyvät

Ammattikitaristina Hutchingsilla on sessiokeikkoja, omia bändiprojekteja sekä opetusta klinikoilla, mestariluokissa ja Jamtrackcentralin kautta [muita Riffissäkin jo haastateltuja Jamtrackcentralin opettajia ovat Guthrie Gowan, Matthias Eklundh, Jeff Loomis ja Mika Tyyskä]. Yhdistävä tekijä toisaalla haastatellun Greg Howen kanssa on työskentely Michael Jacksoniin liittyvässä projektissa: myös Hutchings on ollut mukana brittiläisessä tribuuttishowssa Thriller Live.
– Se oli hieno kokemus. Lähetin videon soitostani ja minut kutsuttiin kuultavaksi Lontooseen. Paikalla oli kolme Jacksonien perheen jäsentä, mikä koetteli hermoja. Mutta selvitin homman. Sen jälkeen teimme kiertueen 13 Euroopan maassa. Minulla oli 120 sivua nuotteja ja oli pakko lukea niitä hyvin tarkasti, vaikkakin jotkut laulajat eivät vetäneet samasta sävellajista, joihin nuotit oli kirjoitettu. Piti transponoida nopeasti. Eddie van Halenin soolokin oli soitettava nuotilleen, mutta eri sävellajista.

Omaa bändiään tai mielimusiikkiaan Hutchings ei halua sen täsmällisemmin nimetä.
– Olen musiikin fani, enkä tässä ajattelussa mieti tyylejä sen kummemmin. Omalla tavallani sekoittelen kaikkea osaamaani ja parhaani mukaan tavoittelen fiiliksiä, joihin voi pujauttaa sekaan jazzia tai rockia tai bluesia.

Alex Hutchingsin kotisivusto on vasta työn alla, mutta miehen facebook-sivun löydät tämän linkin kautta.

Timo Koskinen tavoitti Frankfurtin Musiikkimessuilla myös kitaristi Greg Howen, jonka kanssa hänellä oli mahdollisuus jutustella hieman pitempäänkin. Haastattelu julkaistaan tällä sivustolla sunnuntaina 25. toukokuuta 2015.

 

17.05.2015
|
Timo Koskinen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy