Huhtikuussa 2019 Suomessa kuuden keikan kiertueen Suomessa tehneellä Tasha Taylorilla on suoraakin suorempi yhteys soul-musiikin ytimeen. Stax-artistin tyttärenä hän varttui kiertueilla. Laulamisen ohella näyttelijänä toimiva Tasha Taylor paljastui haastattelussa artistiksi, joka haluaa pitää musiikkinsa ohjat mahdollisimman hyvin omissa käsissään.
Tasha Taylor varttui Teksasissa musikaalisessa perheessä. Keikkaelämä tuli tutuksi jo pikkulapsena, olihan hänen isänsä soul-artisti, jolla oli isoja listahittejä. Niistä tunnetuimpiin kuuluvat Who’s Making Love ja Disco Lady. Tasha Taylorin mukaan tämä oli hänen tärkein oppikoulunsa musiikin ammattilaiseksi.
– Vartuin tien päällä isäni kanssa. Hän oli Staxille levyttänyt soul-laulaja Johnnie Taylor, yksi suurimmista R’n’B-artisteista. Itse opiskelin myös viulua, pianoa, klarinettia ja kitaraa sekä lauloin kuoroissa. Mutta eniten opin kuitenkin isäni mukana kiertueilla ja hän on suurin vaikuttajani, Tasha Taylor toteaa puhelimessa kotoaan Los Angelesista.
1990-luvun lopulla, muutama vuosi ennen Johnnie Taylorin kuolemaa, tytär ja isä levyttivät dueton, Ain’t That Lovin’You. Tällöin Tasha aloitti myös esiintymisen isänsä konserteissa.
– Toki soul-musiikilla on ollut iso vaikutus omaan musiikin luomiseeni, siis siihen mitä kuuntelen ja miten teen lauluja. Mielestäni musiikki ei ole niinkään muuttunut, mutta teollisuus sen ympärillä on nykyään aivan erilainen.
Toiseksi suureksi vaikuttajakseen Tasha Taylor on nimennyt äitinsä, Gerlean Rockettin, joka opetti gospel-perinteen. Varsinaiset opintonsa Tasha on kuitenkin tehnyt näyttämötaiteen puolelta. Hän opiskeli Bostonin yliopistossa shakespearelaista teatteria, ja työskentelee laulamisen ohella tv-sarjoissa ja mainoksissa.
Onko näyttelijän koulutus tuonut uutta kulmaa laulajan työhön?
– Uskoisin niin, koska sitä kautta minulla on enemmän kokemusta siitä mitä lavalla oleminen on ja mitä esiintyminen on, Tasha pohtii.
Itsensä tuottaminen mahdollistaa riippumattomuuden
Tähän mennessä Tasha Taylor on tehnyt kolme omaa levyä, Revival (2008), Taylormade (2011) sekä saksalaisen Ruf Recordsin julkaisema Honey For The Biscuit (2016). Näille albumeille Taylor on kirjoittanut kappaleet yleensä täysin itse, ja haluaa muutenkin pitää ohjat käsissään. Tosin viimeisimmälle levylle hän teki muutaman laulun tiimityöskentelynä kahden muun laulunkirjoittajan kanssa. Sitä hän kuvailee ”uudeksi ja hyväksi kokemukseksi”.
– Työskentelin kolmessa kappaleessa Tom Hambridgen ja Richard Flemmingin kanssa Nashvillessä. Kirjoitimme levylle kolme laulua. Se oli hieno ja kiinnostava kokemus, josta opin paljon. Nashvillessä nimittäin lauluntekemisen traditio on hieman toisenlainen: ihmiset kokoontuvat huoneeseen, ja sitten tehdään se laulu vaikka tyhjästä. Se on hyvin erilainen lähtökohta verrattuna siihen, miten itse kirjoitan. Minä tapaan aloittaa lauluntekemisen vasta sitten, kun joku idea tupsahtaa eteen. Oli hyvä kokeilla jotain erilaista ja näin myös laajentaa horisonttia.
Miten työstät musiikkiasi kun olet päässyt ideasta pidemmälle?
– Minulla on demostudio täällä kotonani, jossa teen kaiken laulunkirjoittamisen ja esituotannon. Työskentelen silloin kun olen inspiroitunut: ideoita tulee, ja yritän tallentaa ne juuri sillä hetkellä. Sitten alan tuottamaan niitä: teen session Pro Toolsiin, äänitän laulun, kitaran, koskettisoittimen tai perkussion kanssa. Luonnostelen sitä biisiä. Kun ollaan studiossa äänittämässä lopullista versiota, niin saatan pitää jotain elementtejä demosessiosta – tai sitten en.
Tämän jälkeen Tasha tuo session vielä kertaalleen kotiin.
– Pyrin tekemään itse myös kaiken editoinnin. Tuon studiosession kotistudioon, ja mietin sitten editoinnit itse tarkkaan, sillä en halua, että kukaan muu tekee niitä. Yleensä teemme äänitykset aina livenä, jotta se vuorovaikutus saadaan talteen. Siitä minä pidän, Tasha Taylor kertoo.
Tuotatko myös itse omat levysi?
– Kyllä. Parilla viimeisellä levyllä minulla on ollut avustava tuottaja, Nathan Watts, joka on Stevie Wonderin basisti kolmen vuosikymmenen ajalta. Hän auttanut näillä levyillä muusikoiden valitsemisessa eli studioon menevän bändin kokoa-misessa. Tuosta avusta annoin hänelle avustavan tuottajan krediitin.
Muilta osin Tasha toteaa olevansa itse vastuussa levyjensä lopputuloksesta.
– Tuottaminen on minun hommani, sillä vien homman siihen pisteeseen, että pidän kuulemastani. Monet laulajat eivät halua ottaa haltuun äänittämistä ja tuottamista, eivätkä tutustua studiolaitteisiin, koska se vaatii niin erilaista mielenlaatua. Mutta mitä enemmän tiedät, sitä riippumattomampi olet, ja se on aina ollut minun tavoitteeni.
Honey For The Biscuit -levyllä vierailee myös muutama muusikko: sacred steel -kitaristi Robert Randolph, blues-kitaristit Keb’ Mo, Samantha Fish ja Tommy Castro.
– Keikkailen näiden muusikoiden kanssa jatkuvasti, joten heistä on tullut ystäviä vuosien saatossa. Lauluja työstäessä tuli mieleen, että heille olisi paikka muutamassa kappaleessa. He kaikki lahjoittivat aikaansa, ja soittiva osuutensa aivan ilmaiseksi, Tasha iloitsee.
Myös Blues Brothers työllistää
Näyttelijänä Tasha Taylor on esiintynyt esimerkiksi tv-sarjojen House sekä Ruma Betty jaksoissa. Mutta on vielä kolmaskin haara: Blues Brothers. Minkälainen rooli sinulla on tuossa produktiossa?
– Olen työskennellyt Dan Akroyd & Jim Belushi: Blues Brothers Shown kanssa vuodesta 2004. Tietyn osan showsta olen ns. featured-artisti. Välillä laulan taustoja myös. Siinä on päässyt moniin hienoihin paikkoihin, Tasha kertoo.
Suomessa Tasha ei ole juuri tällä kokoonpanolla kuitenkaan käynyt. Hän muistuttaa, että Blues Brothers -nimen alla keikkailee monta eri show’ta ympäri maailman, mutta on vain yksi ja ainoa virallinen.
– Se on Dan Akroyd & Jim Belushi Blues Brothers, ja se keikkailee vain Yhdysvalloissa. Sitä kyllä kopioidaan, mutta tämä on ainoa, jolla on yhteys elokuvan alkuperäiseen bändiin.
Sooloartistina Tasha Taylor sen sijaan on käynyt Suomessa ja Euroopassa jo useamman kerran, myös Ruf Recordsin Blues Caravanin kanssa. Usein hänen keikkabändeissään on ollut suomalaisia soittajia. Kuinka yhteys syntyi tämänkertaisen kokoonpanon liideriin, rumpali Kari Paavolaan?
– Se tuli David Florenon kautta, joka on soittanut kanssani Euroopassa. Hän esitteli minut Karille. Tämä on siis ensimmäinen kerta, kun yhdessä soitetaan.
Rumpali Kari Paavolan (Womack & Womack yms.) johtamaa taustabändiä täydentävät kaksi nuorempaa suomalaismuusikkoa. Kitara soittaa uusi lahjakkuus Juuso Torpakko ja bassoa puolestaan Jouni Aslak, muusikko, tuottaja ja musiikin monitoimimies. Suomen keikkojen jälkeen bändi jatkoi Tasha Taylorin kanssa Ranskaan, jossa tehdiin vielä neljä keikkaa.
Lisätiedot:
• Tasha Taylor
• Kari Paavola
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2019. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
