Bruce Bouillet oli Paul Gilbertin aisapari Racer X:n kultakautena reilut 20 vuotta sitten, ja kaksikon kitaroiden harmonisoitu yhteispeli on relevanttia kuultavaa edelleenkin. Gilbertin myöhemmät tekemiset tunnetaan hyvin, mutta Bouillet on sittemmin touhunnut pienemmissä kuvioissa ja julkaissut huomaamatta muutaman soololevynkin. Mitäpä miehelle kuuluu nykyään?
Ainakin tämä tuore, rumpali Glen Sobelin ja basisti Dave Foremanin kanssa äänitetty kiekko käynnistyy samoilla linjoilla, mihin aikoinaan jäätiin: tanakkaa revittelyä ronskeilla soundeilla. Se ainakin tulee selväksi, että tekniikkapuoli on miehellä hyvin hallussa, sillä ripeät juoksutukset, täppäykset ja kieputtelut otelaudalla sujuvat hienosti, mistä avausbiisi Blind As We Watched on oiva esimerkki. Bouillettin ansioksi voidaan vielä lukea, ettei hän kertaakaan sorru sweeppailemaan arpeggioita taustakompin päälle ja muutamaan otteeseen hän käyttää vibrakampea näppärän hallitulla tavalla.
Mutta minusta tilubiiseissäkin kuuluu olla kiva melodia tai iskevä riffi, jotka jäävät korvamatoina mieleen soimaan hyväksi aikaa. Sellaisia Bouillet ei nyt saa aikaiseksi, vaan melodiat kuitataan nopeasti ja mies siirtyy pitkähköön sooloiluun. Kun lauluakaan ei ole, kuuntelun ote on vaarassa herpaantua. Hitaammissa biiseissä kuten jännästi harmonisoidussa Giving Up The Ghost’issa on tällä kertaa kiinnostavampaa sisältöä – niitä olisi voinut viljellä enemmänkin.
Bruce Bouillet: The Order of Control (Music Theories Recordings, 2014)
