Matti Jasulta on saapunut arvioijan pöydälle Up And Running -albumi. Kitararokkia, alternative kantria ja poppia sekoitteleva Matti on julkaissut ennen tätä kolme levyä eri kokoonpanoissa.
Saatekirjeen mukaan Matti on soittanut ja äänittänyt Up And Running -albuminsa täysin itsenäisesti bassoja lukuunottamatta. Sen osuuden hoitaa mm. Pöllöt-yhtyeessä vaikuttava Markus Jalonen.
Levyn avaa letkeästi etenevä Swimming, jonka alussa on veikeitä syntikkasoundeja. Akustiset ja sähköiset instrumentit luovat ilmavan, mutta aavistuksen haastavan soundimaailman. Levy on kautta linjan kokeellisen ja rikkaan soundimaailman kyllästämä.
Saatekirjeen mukaan levyllä kumarrellaan 60-luvun pop-artisteille, kuten The Flaming Lips. Itse kuulen musiikissa myös Beatles-vaikutteita.
Kolmannen raidan, A Love Story, lofi-rummut ovat osoitus rohkeudesta kokeiluihin. Rummut kuulostavat suoraan sanottuna pahalta, mutta ne sopivat tyyliin täydellisesti. Levyä kuunnellessa miettii väkisinkin, millaisella kalustolla albumi on tehty, epäilen, että soundeja olisi luotu täysin jälkikäteen prosessoimalla, vaikka se nykytekniikalla olisikin mahdollista. Levyn biiseissä on ja ei ole tarttumapintaa.
Sävellyksistä ei tarttuvuutta puutu, tämän todistaa erityisesti kuudes raita, The Money Pit. Tarttuvuutta vesittää aiemmin mainittu soundimaailma. Se saattaa olla alkuun luotaantyöntävä, mutta levyn kuuntelua ei missään nimessä kannata lopettaa sen vuoksi. ¨
Up And Running on täydellisen mittainen albumi, joka tarjoaa mielenkiintoisen matkan menneiden vuosikymmenten musiikillisin edesottamuksiin 2020-luvun tekniikalla toteutettuna. Kaiken kaikkiaan albumi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy. Kannattaa kuitenkin antaa levylle aikaa ja kuuntelukertoja, sillä soundimaailma on hyvin poikkeuksellinen.
Matti Jasu: Up And Running (omakustanne, 2019)
