Tätä levyä en kuvitellut ilmestyvän! David Coverdalen johtama Whitesnake versioi Coverdalen vaihetta Deep Purplessa?
Ei niin, etteikö pitkän uran tehneillä artisteilla tai yhtyeillä olisi joka ainoalla jossakin vaiheessa uraansa sama ongelma: materiaalin puute. Tästä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole kysymys. Kaikki Purple-entusiastit, kuten WS-fanaatikotkin, saavat onneksi huokaista syvään – helpotuksesta. CD on sittenkin kelpo lisä sinne klassikkojen oheen.
Konsepti projektille (näin annetaan ymmärtää) sai alkunsa, kun vuonna 2012 Deep Purplen perustajajäsen, Hammond-legenda, kosketinsoittaja Jon Lord kuuli sairastavansa syöpää. Hän halusi, että entiset Purple-kollegat kokoontuisivat vielä kerran yhteen musiikin myötä. Toisin kävi, ja Lord surullisesti ehti menehtyä ennen kuin asialle saatiin lisäpotkua. Lordin toive kuitenkin kantautui Coverdalelle, joka puolestaan vuosien jälkeen otti yhteyttä Purplen toiseen perustajaan, kitaristi Ritchie Blackmoreen (Riffi 2/2002). Yksityiskohdissa ei vain harmillisesti päästy konkretiaan, mutta jo alustavasti ajatustyötä uusien lähestymiskulmien ja sovitusideoiden kanssa väkertänyt Coverdale päätyi tarjoamaan ideaa omalle bändilleen, ja tässä on tulos.
Tarjolla on kappaleita kaikilta Coverdalen ajan Purple-levyiltä: Burn, Stormbringer ja Come Taste The Band, mutta miten parantaa virheetöntä Klassikkoa?
Tuotanto on Coverdalen ja WS-kitaristi Reb Beachin käsialaa, ja äänityksestä huolehtinut Michael McIntyre on kolmas syyllinen. Mitä enemmän tätä kuuntelee, sen paremmalta lopputulos kuulostaa. Tarkoitus on ollut versiointi, alkuperäisiä tekijöitä (Blackmore, Lord, Ian Paice, Glenn Hughes ja Tommy Bolin (1951-1976), Coverdalen itsensä lisäksi) ja kappaleita kunnioittaen. Tässä on onnistuttu mainiosti. Tuotanto on 70-lukua 2015-vinkkelistä, ja ainoa suurempi erotus alkuperäisiin on kosketinten merkittävästi pienempi rooli, ellei suorastaan tapauskohtainen puute.
Kahden kitaristin versiot jyräävät, kun Beachin aisaparina häärää uusi käärme, Joel Hokstra. Rytmiryhmä Michael Devin (basso) sekä Tommy Aldridge (rummut – Riffi 1/2005) antavat makoisan sokkelin talolle, joka ei ole tehty korteista.
Sovituksissa on pysytty lähellä alkuperäistä (Lady Double Dealer, Stormbringer), mutta annettu tilaa myös esimerkiksi akustisemmalle otteelle (Sail Away, Soldier of Fortune). Love Child ja You Keep On Moving svengaavat, ja tuovat osaltaan päivänvaloon unohtuneita helmiä.
Deluxe-versiota ryydittävät pari bonus-kappaletta sekä DVD, jolla saadaan videot neljästä kappaleesta ynnä ”behind the scenes” -tyylin tarinaa. Keikka Suomessa on luvassa jo marraskuussa.
Whitesnake: The Purple Album (Frontiers, 2015)
