Nayteikkuna

Abdissa "Mamba" Assefa – Lady Gagasta Myrskyluodon Maijaan

Abdissa "Mamba" Assefa Riffi ©Juha Seila
Abdissa "Mamba" Assefa Riffi ©Juha Seila
 

Lyömäsoittaja Abdissa "Mamba" Assefa työskentelee free lance -muusikkona, eikä aseta liiemmin genre-rajoja tekemisilleen. Mies ei halua halua tai osaa nimetä lempimusiikkiaan, tekeminen on suhaamista laidasta laitaan, yhtälailla kuin joidenkin asioiden tekeminen on kausittaista.


– Ei ole mitään mitä mä diggaan eniten. Yritän olla avoin uusien juttujen kanssa. Ajoittain taas tykkään lukea paljon. Eritoten elämänkertoja. Diggaan niistä, missä on paljon viittauksia, varsinkin edesmenneiden tyyppien kirjat. Sellaisten jotka on itseoppineita, että ne on joutuneet kaivamaan ne jutut itse. Niillä on vahvat musiikilliset juuret, joihin ne viittaa usein. Niitä on kiva sitten kaivaa.
– Usein tulee löydettyä jotain, mitä ei tulis ajatelleeksi. Howlin’ Wolfin elämänkerta tuli just luettua. Ajat olivat hyvin erilaiset silloin.

Kun soitetaan musiikkia all round -pohjalta, niin erilaisten musiikkityylien pitää olla edes jollain tasolla ja jollain tavalla hallussa. Miten se tietty musiikki kaivetaan esiin?
– Se on estetiikan taju. Tiettyyn musaan soitetaan tietyllä tavalla, fraseerauksella ja tietyllä soundilla. Kyllä semmonen taju pitää olla. Siitä olen usein tähdentänyt klinikoilla, että musassa pitää olla sisällä. Että miten soitetaan tietynlaiseen musaan, millainen soitinvalikoima pitää olla.

Ja tyylin mukaan on oltava myös työkalut,
– Jos mä lähden vaikka Aikakoneen keikalle, niin jos ei kovalevyltä tule valmiiksi ohjelmoituja juttuja, niin sinne pitää ottaa joku sähköpädi, vähän 808- ja 909-soundeja, handclappeja ja sellaista, sitten sekaan ehkä jotain orgaanista. Pitää osata lukea se tilanne.

Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman kohdalla tilanteen lukemista onkin riittänyt. Penkomisen määrä on huima, kun musiikki vaihtelee Lady Gagasta Myrskyluodon Maijaan. Millaisen työn näin laajan musiikkipaletin haltuunottaminen vaatii?
– Tangoa esimerkiksi olen soittanut hyvin vähän. Ohjelman kautta on saanut jonkun pintaraapaisun. Tärkeintä on pitää korvat höröllä ja löytää olennaiset asiat.
– Harva ehkä tajuu sitä, että kuinka paljon työtä bändi tekee tuon ohjelman eteen. Jätkät tekee uskomattoman duunin blokkaillessaan juttuja mitä kummallisimmista biiseistä ja tehdessään arreja niistä. Me ollaan trigattu Harrin (Ala-Kojola, ohjelman rumpali) kanssa niitä pannuja, ja sillä on Rolandin Handsonic ja sähkönen kickpedaali, että se pystyy soittamaan kokonaan sähköistä settiä. Mulla on kans Handsonic ja SPD-S (Rolandin Sampling Pad), mihin pystyn sämpläämään asioita. Niitä valmiuksia pitää olla, kun eteen voi tulla monenlaisia juttuja, vaikka perus-eurobiittiä. Meillä on se valmius. Voidaan toteuttaa.

Afrikkalaisen musan tiekartta


Kun päästiin afrikkalaisen musiikin merkkimiehiin kiinni, niin pyydän Mambaa listaamaan omasta mielestään tärkeimpiä afrikkalaisen musiikin keskuksia. Suomessa kuulee varmaankin eniten puhuttavan Senegalista, johon lienee syynä että Hasse Walli ja Sakari Kukko ovat tuoneet sieltä musiikkia ja muusikoita tänne.
– Onhan se maailmanlaajuisestikin yksi tärkeimmistä keskuksista. Dakar, siellä sykkii. Se on varmasti yksi keskuksista. En tiedä miten Nigerian Lagos nykypäivänä, mutta joskushan se on ollut afrofunkin keskus, 1960/70-luvun Fela Kutin meininki, ei paremmasta väliä. Länsi-Afrikassa on oma meininki ja Saharan Afrikassa omanlainen soundinsa.

Yhtä suosikkia ei Afrikasta löydy, mutta kaikkia edellämainittuja hän kertoo diggailevansa. Erityiseti Mbalax-rytmit saavat miehen kasvot loistamaan:
– Se on just sitä Senegal-Gambia -meininkiä, josta aikanaan siellä ollessa innostuin. Ylipäätään Afrikkalaisen musan ja funkin ristisiitos on todella uniikkia ja hypnoottista, mutta sähköistä. Sitten täytyy mainita bluesjuuret. Sitä on Afrikkalainen aavikkomusa, mitä Timbuktusta ja sieltä Saharasta tulee. Siinä ei itseasiassa lyömäsoittimet ole pääosassa, vaan enemmän se melodinen ja harmoninen maailma. Sehän on ihan bluesia. Niin bluesia kuin voi olla. Siitä tykkään todella paljon. Se on viimeisin mikä on kolahtanut. Se klangi, miten ne soittaa niitä perinneluuttuja; Gnawa-musassa Guembria ja nyky aavikkobluesissa ihan sähköskebojakin. Tinariwen yms. bändit! Se on ihan delta-meininkiä, mitä Howlin’ Wolf ja noi on vetänyt. Tuolla on vaan ne juuret…

 

 

Oheinen teksti liittyy Misha Koivusen toimittamaan haastatteluun Abdissa "Mamba" Assefa - kun rummut puhuvat, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 1/2012).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta

 

 

25.01.2012
|
Teksti: Misha Koivunen Kuva: Juha Seila
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy