| Epiphone on aiemminkin valmistanut Gibson-klassikoitten uudispainoksia. Nyt arkistojen kätköistä on haettu kahden hieman erikoisemman jenkkipelin sapluunat, jotka on sitten faksattu Koreaan tehtaalle. Tuloksena on varsin riemastuttava kaksikko, joka vetää koesoittajan suun messingille.
Avaruusaika oli päivän sana 50-luvun loppuvuosina, vaikka Gibsonin soittimet edustivatkin tuona aikana vielä hyvin perinteistä muotokieltä. Esimerkiksi Les Paul toistaa varsin pitkälle klassisen kitaran muotoja verrattuna vaikkapa saman aikakauden Fenderin tuotteisiin. 1958 esitellyt Explorer ja Flying-V olivat melko radikaaleja vastauksia uuden muotoilun vaateisiin eikä niistä muodostunut tuolloin kovinkaan suuria menestystarinoita valmistusmäärien jäädessä hyvin pieniksi. Rock-kitaran muoto oli kuitenkin saanut uuden ulottuvuuden ja myöhemmin 70- ja etenkin 80-luvulla Gibsonien aikanaan kokeelliset muodot toistuivat lukemattomien metallikeppien hahmoissa. Harvojen alkuperäisten yksilöiden hinnat ovat kavunneet tähtitieteellisiin lukemiin eikä rivimuusikon käteisvaroilla irtoa puodista originaalia merkkiä kantava uusiovanhuskaan. Epiphone pukee näköispainoksena juuri noiden keräilyaarteiden kuosiin, korinapuun ja kullan sävyyn, mutta huomattavasti sopuisampaan hintaan.
Linjat esikuvien mukaan Ulkoisesti kaksikko on varsin uskollinen toisinto esikuvistaan. Runkolankut ovat kevyttä mahonkia ja niin kansi kuin takaosakin ovat saaneet peitteekseen ohuen viilun korinaa. Työn laatu on huoliteltua eikä peiteviilun saumaa helposti edes huomaa. Kaulapuut ovat vaahteraa ja lapakappale on erillinen, liitoksen ulottuessa kiitettävän pitkälle otelaudan alle. Profiili on varsin tuhti C, mutta ei lainkaan kielteisessä merkityksessä. Varsinaisesta vauhtiruodosta ei ole kyse, mutta soittotuntuma on silti sujuva. Otelaudan ruusupuu on syykuvioltaan tasaista ja tuntumaltaan luistavaa, keskikokoisen nauhoituksen edustaessa hintaluokassaan kelpo tasoa. Kumpaisessakin nauhojen päät pilkottavat hienoisesti esillä, mutta ongelmasta selviää parilla viilan sipaisulla. Kaulojen liitokset runkoon tapahtuvat alkuperäiseen tapaan melko kulmikkaasti. Otelauta päättyy kumminkin suunnilleen siihen, missä runko alkaa, joten pääsy ylimmillekin nauhoille sujuu hankaluuksitta. Mitoituksesta johtuen pelit ovat melko kaulapainoisia mikä etenkin Flying V:n kohdalla korostuu hihnan varassa soitettaessa. Istualtaan musisoiminen on sekin hieman konstikasta, sillä peli tahtoo valua reiden päältä, rungon alareunaan upotetusta kumilätkästä huolimatta. Explorer on veljeään tasapainoisempi tapaus hihnan varassa eikä muotoilu tuota ongelmia istualtaankaan soitellessa: peli asettuu paikoilleen perinteiseen tapaan. Runkojen kulmikkuus ei tee kiusaa kummankaan soittimen kohdalla vaan kevyehköjä keppejä on ilo riiputella olkapäällä pidemmänkin soittorupeaman ajan.
Toimivia ratkaisuja Metallitavarat noudattelevat tyylinmukaista linjaa. Lentoviitosen lapa on ladattu perinnehenkisillä Kluson-tyyppisillä virittimillä, tyylikkäiden muovinuppien lisätessä nostalgista tunnelmaa. Explorerin virittimet edustavat hieman uudempaa toteutusta ja valurunkoiset koneistot hoitavat nekin toimensa moitteitta. Soittimien kielet eivät kulje satulan yli virittimille suorinta mahdollista reittiä ja alasvetokin on melkoinen. Kiinteiden tallojen kera ei kitka tuota varsinaisia ongelmia, mutta virityksen kanssa kannattaa silti noudattaa huolellisuutta, etenkin punottujen alakielten kohdalla. Tallat ovat kumpaisessakin samankaltaiset, siististi työstetyt ja hyvin toimivat Tune-O-Matic-tyyppiset. Explorerin peräkappale on tuhti ja tuttu Stop Tailpiece, ja Flying-V on saanut kanteensa toisinnon jenkkiauton keulakoristetta muistuttavasta metallilevystä. Kielet kiinnittyvät fendermäiseen tapaan rungon läpi ja takakannesta löytyvät asiankuuluvat upotetut metalliholkit.
Grafiitti suojaa hurinoilta Sähköistyksessä liikutaan myös perinteen viitoittamalla tiellä. Kielten värähtelyt poimitaan kahdella metallikuorisella humbucker-mikrofonilla jotka on totuttuun tapaan asennettu muovikehysten varaan. Hallintalaitteet noudattelevat nekin juurihenkistä toteutusta ja potentioimetrien tuntuma on tasalaatunen ja häiriötön. Mikrofonivalitsin jätti itsestään mekaaniselta tuntumaltaan hieman lepsun vaikutelman, mutta sähköinen toiminta on kuitenkin moitteetonta. Kurkistus konehuoneeseen toi esiin johtavalla grafiitti-maalilla suojatun kolon sekä asianmukaisen juotostyön ja kunnollisen piuhoituksen. Asiat ovat siis täälläkin oikealla tolallaan ja laadunvalvonta toimii.
Rock Akustiselta sointikuvaltaan kaksikko on pirteän napakka. Äänessä on kuulautta sekä mukavaa keskialueen twangia ja etenkin Explorerin kohdalla myös voimakkuutta. Alarekisteri piirtyy selkeästi ja soinnissa on pituutta, joskaan ei aivan Les Paul -tyyppiseen tapaan. Samat määritteet toistuvat pitkälti myös sähköisten sointien kohdalla. Etumikrofonin sävy on luonnikkaan tumma, mutta ei kuitenkaan tukkoinen. Selkeyttä löytyy ja vahvojen särösointien silaamiseen voi tonehanikkaa sulkea ilman, että soolon terä katoaa. Takimmainen humbuckereista on luonnollisesti soinniltaan kirkkaampi ja sävy on mukavan puraiseva olematta lainkaan riipivä. Mukana on maukas, hieman nasaali korostus, joka tuo sointiin mukavaa särmää. Perussoinneiltaan pelit ovat varsin samankaltaisia, Explorerin ollessa aavistuksen verran kumppaniaan tuhdimpi. Etenkin takamikrofonia yksin käytettässä Flying V:n sävystä löytyy hienoinen yläkeskialueen piikkavuus, joka johtuu ilmeisimmin kevyemmästä rungosta. Kierto-ominaisuuksiltaan soittimet edustavat kiitettävää tasoa. Hallitsematonta ulvahtelua ei esiinny ennenkuin aivan vallattomilla gain-asetuksilla, häiriöttömyyden ollessa myös kunniaksi mikrofoneille ja elektroniikan toteutukselle. Mainioita pelejä Epiphonen kierrätykset vetävät suun messingille. Tulos on laadukas niin materiaalien kuin sointienkin osalta. Etenkin hintalapun lukemaa tutkailtaessa voi soittimia pitää, jos ei vallan tarjouksina niin vähintäänkin kelpo ostoksina. Tyyliseikat ovat tietenkin aina makuasioita - tanssiorkesterin kitaristi saattaisi näiden keppien kanssa näyttää hieman oudolta, mutta reiluun rock- tai bluesvääntöön löytyy olemukseltaan vain harvoja tyylikkäämpiä aseita. Nämä pelit ovatkin kaikin puolin onnistuneita kansanpainoksia, jotka tuovat tähän saakka saavuttamattomissa olleita unelmia monen rock-kitaristin ulottuville. Epiphone Explorer ja Flying-V Klassikoita kansanpainoksina Kluson-tyyppiset koneistot (Flying-V) Hinnat: 2 850 mk (ei sis. laukkua) Lisätiedot: Levytukku
|
