Mikko Iivanainen Kingston Wallin jalanjäljissä – vakuuttavaa tietämystä Petri Wallin kitaratyylistä

Mikko Iivanainen
Mikko Iivanainen
Iivanaisen Monster Pedaalit a la Mikko Iivanainen
 

Yksi Kingston Wallin musiikin parhaista asiantuntijoista, kitaristi Mikko Iivanainen, on soittanut Kingston Wall -tribuuttibändissä 2000-luvun alusta alkaen. Bändin muut jäsenet ovat Mikko Herranen (laulu), Petrus Ylitepsa (basso) ja Jani Auvinen (rummut). Seuraavassa Iivanainen kertoo projektista ja analysoi Petri Wallin soittotyyliä. Ennen haastattelua Iivanainen lähettää viestin:

– Tässä kuuntelen parhaillaan Kingston Wallin ensimmäistä levyä. Mahtavalta kuulostaa edelleen! Täysin ajatonta musiikkia, toimii aina. Tulee elävästi mieleen livekeikat, joita tuli onneksi nähtyä useampia mm. Kaisaniemessä, Lepakossa, Tavastialla ja Ankkarockissa.
Haastattelun aluksi Iivanainen kertoo, että Kingston Wall -tribuuttibändi on perustettu pelkästään fanittamisen seurauksena, sillä Kingston Wall on tärkeä esikuva kaikille bändin jäsenille. Iivanainen on opetellut Kingston Wallin biisit ja soolot täysin korvakuulolta.
– Soitan lisäksi omia sooloja, Iivanainen toteaa. Jonkin verran omaleimaisuutta saa tribuuttiprojektissa olla, kunnioittaen kuitenkin alkuperäistä. Katsoimme joskus porukalla Kingston Wallin keikkavideoita, eivätkä kappaleet heilläkään tietenkään menneet niin kuin levyillä. Biisit ja soolot olivat paljon pidempiä ja kappaleet saattoivat loppua eri lailla. Levytettyjen versioiden pohjalta kuitenkin lähdimme liikkeelle.

Petri Walli ei soittanut kaavamaisesti
Pyydän Iivanaista kertomaan asteikoista, joiden hallinta voisi olla hyödyksi Petri Wallin juttuja opiskellessa. Iivanaisen tietämys asiasta on vankkaa.
– Petri Walli käytti sooloissaan useampia skaaloja. Harmonisen mollin V aste on mukana aika usein – tämän asteikon alennetusta kakkosesta ja duuriterssistä syntyvät soitossa kuuluvat itämaiset sävyt. (Kirjoittajan huomautus: asteikko muodostuu äänistä 1, b2, 3, 4, 5, b6, b7. Kyseessä on siis fryyginen dominantti, josta jotkut käyttävät myös nimeä miksolyydinen b2 b6 -asteikko.) Joidenkin biisien riffitkin on tämän asteikon pohjalta tehty. Sooloissa on myös luonnollista mollia, doorista moodia…

 

"Walli ei käyttänyt asteikkoja kaavamaisesti,

vaan kaikki äänet olivat käyttökelpoisia."


– Walli yhdistelee asioita ja vaihtelee asteikkoja kesken soolon. En tiedä, tiesikö hän itse teoriasta mitään. Onhan mahdollista, että hän soitti pelkästään korvakuulolta. Soitossa kuuluu todella voimakas Hendrix-vaikutus, mutta Wallilla on selkeästi oma tyyli. Walli ei käyttänyt asteikkoja kaavamaisesti, vaan kaikki äänet olivat käyttökelpoisia: esimerkiksi And I Hear You Call -biisin introssa harmonisen mollin V asteeseen on lisätty ylennetty seiska.
Monipuoliset muusikot havaitsevat yhteyksiä eri tyylilajien välillä. Iivanainen, joka tänä syksynä keikkailee erityisesti moderniin jazziin suuntautuvassa Nordic Trinity -kokoonpanossa, vertaa Petri Wallia John Coltraneen, yhteen kaikkien aikojen merkittävimmistä jazz-saksofonisteista.
– Tämä voi olla joidenkin mielestä hassu vertaus, mutta olen kokenut, että Wallin soitossa on joissain kohdissa pieni Coltrane-sävy – ei ehkä ihan yksi yhteen, mutta kun soolo lähtee liitoon, sellainen fiilis minulle tulee ainakin.

Kingston Wall -tribuuttibändin kitarakalusto
Iivanainen kertoo projektissa käyttämistään laitteista.
– Käytän Gibson Les Paul Standardia, jonka ostin uutena vuonna 1992. Vahvistimena toimii Monsterin nuppi 70-luvulta, Marshallin kopio siis. Vahvistimessa on kaksi kanavaa, kirkas ja tumma, jotka saa piuhalla yhdistettyä. Kaappi on käsintehty. Siinä on yksi 12 tuuman kaiutin ja sen alapuolella samankokoinen tyhjä aukko, josta myös tulee ääntä. Kaappi on suljettu, aika isokokoinen ja tuottaa paljon matalia taajuuksia erityisesti kovemmalla volumella, joten bassotaajuuksia ei tarvitse juuri korostaa vahvistimesta.
Iivanainen luettelee myös pedaaleitaan: wahwahit (Dunlop Crybaby ja Snarling Dogs), useita säröjä (Fuzzface, venäläinen Sovtek Big Muff, Mesa-Boogie V-Twin), oktaavipedaalit (Boss Octave, Roger Mayer Octavia) ja phaser (venäläinen Sovtek Small Stone). Efektilenkissä on myös Z.Catin Hold-Delay-Chorus, jota Iivanainen käyttää pelkästään delayna. Korostettakoon, että käytössä on myös suomalaisia pedaaleita: Lassi Ukkosen tekemä Prostator-boosti ja Risto Kiviojan valmistama putkikaiku.

 

"Tietysti: jos soiton aikana jännittää paljon,

väpätyshän tulee automaattisesti."

 

Wahwah-pedaalin käyttö on oma taiteenlajinsa

– Entinen kitaraopettajani Harri Louhensuo sanoi joskus, että wahwah-pedaali on tylsimmillään silloin, kun se sanoo ”wahwah”. Wahia voi käyttää mielenkiintoisemminkin. Se, että aukaisee wahin aina kun soittaa äänen, on vain yksi tapa. Pedaalia voi myös avata fraasin aikana pikku hiljaa. Walli käytti wahia erittäin monipuolisesti, ja hänelle tyypillinen hieno juttu oli, kun hän käytti wahia ikään kuin nopeana tremolona – tällöin syntyy nopea väpätys. Huomasin joskus, että kengällä on merkitystä käytettäessä tätä tekniikkaa. Jostain syystä väpätys toimii helpoiten buutseilla, ilmeisesti siksi, että ne ovat niin tukevat kengät. Tietysti jos soiton aikana jännittää paljon, väpätyshän tulee automaattisesti.

Lopuksi Iivanainen hehkuttaa vielä Kingston Wallin musiikkia:
– Kingston Wall on oiva esimerkki siitä, miten trio voi kuulostaa todella isolta. Ei siihen kaipaa mitään muita soittimia. Bändi oli loistava soitannollisesti. He olisivat voineet jammata pelkkää yhtä sointua ja saada musiikista nautittavaa. Vaikka improvisointi ja jamipuoli riisuttaisiin, biisit ovat sellaisenaan erinomaisia.

 

 

Oheinen teksti liittyy Sami Kuoppamäen ja Jukka Jyllin haastatteluun, jossa muistellaan Kingston Wallin taivalta.  Juttu on julkaistu paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 5/2010).

 

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta

 

 

 

 

 

04.09.2010
|
Jussi Huolman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy