Svenskanin valo ja kuva

Svenska Teatern korkkaa kevätkautensa Abba-miesten Kristina från Duvemåla -musikaalilla. Parivuotisen remontin jäljiltä avatun Svenskanin tsaarinaikaisen infrastruktuurin uudistus kaapelointeineen, tietoverkkoineen ja signaaliohjauksineen oli esitysteknisen remontin haastavin osuus. Mutta nyt se piti tehdä jos koskaan, kun talo joka tapauksessa purettiin rangaksi asti.

Remontissa koko valokalusto päivitettiin nykyaikaan, uusista GrandMa 2 -valopöydistä Hippotizer-mediaservereihin. Erityisesti heitinkalustolle oli asetettu monia vaatimuksia, joista tärkeimpänä sen piti olla toimintaääneltään erittäin hiljainen.
– Hiljaisen perussetin päälle voi sitten tiettyihin produktioihin lisätä äänekkäämpää kalustoa, jolloin se on tietoinen valinta. Kun aiemmin laitettiin valot päälle, ne pitivät aina liikaa ääntä, mille ei voinut mitään, kertoo Svenskanin valo- ja ääniosaston päällikkö Oskar Sjöberg.

Perinteiselle kalustolle valittiin ETC:n himmentimet, vaikkakin staattisten heittimien määrä suhteessa liikkuviin on vähenemään päin, sillä ahtaassa repertuaariteatterissa näytelmän kattauksesta toiseen pitää pystyä vaihtamaan niin joustavasti kuin mahdollista.

Räätälöityjä virityksiä

Svenskanissa käytetään paljon matalajännitekalustoa, josta irtoaa enemmän valotehoa ja parempaa värilämpötilaa. Variliten liikkuvia VL1100-profiileitakin käytetään jenkkipolttimoilla, jolloin valotehon suhde lämpökuormaan on huomattavasti edullisempi ja valokin on Sjöbergin mukaan paljon kauniimpaa.
Kaikenlainen pellepeloton-henkinen räätälöinti on Svenskanin valotekniikassa olennaisessa osassa.
– Emme löytäneet markkinoilta kätevän kokoista ja hiljaista liikkuvaa halogeenivalaisinta, joka vaihtaa väriä ja keilan kokoa, joten rakensimme sellaisia itse osista ison läjän. Kokonaisuus koostuu heittimestä, värinvaihtajasta ja peilistä, ja kaiken kruunaa dmx:llä ohjattu iiris.

Katsomon puolelle hajasijoitettujen itse koottujen valaisimien peili mahdollistaa liikkuvan valon hyvin rajallisissakin tiloissa, koska itse valaisinta ei tarvitse kääntää moottorilla uuteen asemaan.

Toki tehdasvalmisteisetkin liikkuvat Martinit, Robet ja Varilitet ovat merkittävässä roolissa, mutta ne on sijoitettu näyttämön päälle valoansaisiin, joissa niitä mahtuu operoimaan.
– Ennen meillä oli kai seitsemän liikkuvaa ja nyt on 70, joten haastetta riittää siinä miten porukka oppii ohjelmoimaan ja käyttämään niin isoa heitinkattausta.

Video työkaluna

Svenskan toimii havainnollisena esimerkkinä siitä, kuinka teatterin tarpeet alkavat lähestyä tv- ja videomaailmaa. Ison näyttämön strategisiin kohtiin on asennettu HD-tasoisia Pan/Til/Zoom-robottikameroita, joilla saadaan tallennettua harjoituksia ja arkistoitua vaikka joka ikinen esitys jälkipolville.
Myös reaaliaikaiseen monitorointiin tarvitaan omat kameransa, kuten kapellimestarin kuvan välittämiseen esiintyjille sekä niille muusikoille jotka ovat katveessa. Lisäksi erityisillä pimeäkuvakameroilla voidaan valvoa näyttämömekaniikan liikkeitä lavasteiden hämärässä.

Kuudestatoista kamerakuvasta voidaan tallentaa kerrallaan kahdeksaa, joten valmiudet vaikkapa monikameratuotantoihin ovat olemassa, varsinkin kun kuvaformaatti on korkealaatuinen HD-SDI.

Tosin videojärjestelmän pääasiallinen tarkoitus ei ole tallentaa teatteriesityksiä monikameratuotantoina, kamerat ovat pääsiassa tekijöiden apuna harjoitus- ja tuotantovaiheissa. Ja koska videojärjestelmä on aikakoodilla sidottu valoon ja ääneen, talon mestarit voivat hioa osa-alueidensa säätöjä omin päin, harjoituksista tai esityksestä taltioidun kuvan ja moniraitaäänen avulla.

Teksti: Tommi Saarela

Kuvat: Marjo Koivumäki/Studio Apris

Oheinen juttu on jatkoa painetussa Riffin numerossa 2/2012 julkaistuun laajaan Svenska Teaternin esitystekniikan uudistusta ja Kristina från Duvemåla -musikaalia käsitelleeseen artikkeliin.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta