Nayteikkuna

Viulu - vai kitara?

Striking 12 ©Ville Akseli Juurikkala
Striking 12 ©Ville Akseli Juurikkala
Striking 12 ©Ville Akseli Juurikkala
 

 

Studio Pasilassa pyörivän Striking 12 -musikaalin soitinkattauksen erikoisuus on Mark Woodin kehittelemä harvinainen kuusikielinen Viper-sähköviulu, joka on efekteineen olennainen osa show’n esitysohjeistusta. Studio Pasilassa näyttelevän, laulavan ja soittavan Veera Railion käsissä instrumentti luo sovituksiin poikkeuksellisen äänimaiseman.

Viper-viulua maustetaan vahvasti Bossin ME-70 -multiefektilaudasta esimerkiksi kaiulla, tempoviiveillä, oktaaverilla, säröllä ja wah-wahilla.
– Olen aiemmin soittanut pelkästään akustista viulua, joten minulle efektimaailma kaikkiaan on ollut tähän asti vierasta maastoa, tunnustaa Railio.

Esityksen muusikot kiittelevät vuolaasti musiikillisena neuvonantajana toimivaa Risto Kupiaista, joka on ohjelmoinut sekä koskettimien että sähköviulun soundit ja ryhmitellyt ne niin, että esiintyjä ehtii siirtyä soundista seuraavaan biisien sisälläkin.
Vain kilon painoisessa Viper-viulussa on olennaista patentoitu hihna, jolla soitin kiristetään kroppaan niin, että siitä tulee soittajansa kanssa fyysisesti yhtä. Näyttelijälle tämä on valtava etu – kun leukatukea ei tarvita voi oikeasti laulaa, ja ilmaisukin vapautuu kun kädet saa tarvittaessa irti soittimesta.

Viperia valmistetaan nauhattomana ja nauhallisena, ja sen voi virittää kuin kitaran, jolloin varsinkin nauhallinen malli on suht’ helposti kitaristin opeteltavissa. Railio käyttää Viperin neljässä ylimmässä kielessä normaalia viulun kvinttivirettä (G, D, A, E), ja kvinttien sarja jatkuu alemmille ekstrakielille (alhaalta lukien F ja C). Soitin on sävelalaltaan siis jonkinlainen sähköinen viulu, alttoviulu ja sello samassa paketissa.
Hieman yllättäen Railion viuluvireisessä Viperissa on nauhat. Yksi syy on se, että nauhoilla viulusta tulee luontevammin sointusoitin. Soittotekniikka tosin eroaa kitarasta siinä, että sormi asetetaan nauhan päälle eikä väliin.

Railiolle nauhallinen malli oli ainoa vaihtoehto siksikin, että laulamisen ja näyttelemisen takia soitto-osuudet joutuu opettelemaan puhtaasti kosketusaistin varassa.
– Nauhojen avulla löydän oikean äänen katsomatta otelautaa. Olen treenannut pimeässä kylppärissä haasteellisimmatkin delay-pizzicatot sokkona!

Teksti: Tommi Saarela
Kuvat: Ville Akseli Juurikkala

©

Tommi Saarelan kirjoittama nettiartikkeli liittyy Riffi 7/2011:ssä julkaistuun artikkeliin, jossa tutustutaan Striking 12 -produktion haasteisiin ja teknisiin taustoihin. Lue pääjuttu painetusta Riffistä!

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta

 

 

 

30.11.2011
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy