Tascam UH-7000 – etuaste ja/tai interface


Kaksikanavainen Tascam UH-7000 toimii joko pelkkänä itsenäisenä mikrofonivahvistimena, tai vaihtoehtoisesti samalla myös tietokoneen audioliityntänä.

Ammattikäyttöön suunniteltu UH-7000 on varustettu 24-bittisillä Burr-Brown-muuntimilla, ja näytetaajuus voidaan nostaa aina 192 kHz:n lukemaan asti. Muuntimien tahdistusta varten laite on varustettu omalla huipputarkalla kellolla, joka kompensoi automaattisesti kiteen lämpötilan mahdollisista muutoksista johtuvia eroja syketaajuudessa.
UH-7000 tunnistaa itse, onko USB-kaapelin päässä tietokone vai onko sitä tarkoitus käyttää itsenäisenä mikrofonivahvistimena. Tukeva alumiinipäätyinen metallikotelo on puolen räkkiyksikön kokoinen ja tehty kestämään myös reissuja studion ulkopuolelle.
Mac- tai pc-tietokoneeseen liitettynä UH-7000 tarjoaa neljä audiokanavaa kumpaankin suuntaan.

Alemmilla 44.1 ja 48 kHz:n näytetaajuuksilla käytettävissä ovat kaikki laitteen oman DSP:n tuottamat efektit – niin kanavakohtaiset dynamiikkaprosessorit ja taajuuskorjaimet kuin aux send -syöttöjen kautta hyödynnettävät kaiutkin. Korkeammilla 88.2 ja 96 kHz:n näytetaajuuksilla voidaan käyttää joko kanavakohtaisia muokkaimia  tai yleisefektejä. Korkeimmat näytetaajuudet 176.4 ja 192 kHz varaavat toimintaan koko DSP-kapasiteetin, eikä efektejä ole silloin käytössä.
Silloin kun UH-7000 on käytössä itsenäisenä mikrofonivahvistimena, sen DSP-mikserin asetuksia ei voi muuttaa.

Tascam toteaa, että valmiin tuotteen soundi ei aina välttämättä vastaa suunnitteluvaiheen laskelmia tai erillisten komponenttien teknisiä suoritusarvoja ja sen vuoksi UH-7000:n kohdalla on kiinnitetty aivan erityistä huomiota säännöllisten koeäänitysten järjestämiseen suunnittelun ja prototyyppien eri vaiheissa. Nyt tuloksen pitäisi olla huippulaatuinen, vaativimpiinkin äänitystilanteisiin soveltuva laite.


UH-7000:n signaali/kohina-suhteeksi ilmoitetaan 117 dB ja itseiskohinan tasoksi -128 dBu. THD-särön määräksi valmistaja kertoo 0,0009%, eikä taajuusvaste jää yhtään vähemmän kunnioitusta herättäväksi – Tascamin mukaan UH-7000 toistoalue on 20 Hz – 80 kHz (+ 0,005 / -0,16 dB:n tarkkuudella).

Lisätiedot: Hedcom
 

10.04.2014

Allen & Heath Qu-sarjaan on nyt tarjolla päivitys

Allen & Heath kertoo, että juuri julkaistu käyttöjärjelmäversio 1.4 on ladattavissa firman sivuilta.

Päivitys sisältää kovasti kaivatun ASIO- ja WDM-tuen ja avaa näin moniraitaisen tallennus- ja toistomahdollisuuden myös Windows-käyttäjille. Samalla aukenevat scene- ja efektikirjastot. Mikserin käyttäjäksi voidaan nyt valtuuttaa myös useampi eri henkilö omilla käyttäjätunnuksillaan.

Lisätiedot: Noretron Audio

Käyttöjärjestelmä lataus: Allen & Heath

 

09.04.2014

Kenny Wayne Shepherd Band - Goin' Home

Kenny Wayne Shepherd yhtyeineen tekee uudella pitkäsoitollaan kunniaa esikuvilleen.

Pelkästään covereita sisältävällä albumilla tulkitaan blues-musiikin ikoneiden levytyksiä ja käsittelyyn pääsevät mm.B.B. Kingin, Bo Diddleyn, Stevie Ray Vaughanin, Muddy Watersin ja Earl Kingin kappaleet. Shepherdin yhtyeen lisäksi levyllä kuullaan lukuisia vierailevia tähtiä, joita ovat mm. Ringo Starr, Joe Walsh, Keb' Mo' ja Kim Wilson.  

Levyn avaavan Freddie Kingin ''Palace Of The King'' -kappaleen alkutahdeista lähtien käy selväksi, että alkuperäisversioita todellakin kunnioitetaan kirjaimellisesti. Kappaleet seuraavat toinen toisensa jälkeen pitkälti alkuperäisiä versioita, eikä mitään kriittistä olla haluttu muuttaa. Muutamia poikkeustapauksia tähän kaavaan toki löytyy, joista parhaana esimerkkinä toimii Muddy Watersin ''Still A Fool'' -kappaleen tulkinta, joka tumman tuhdin soundinsa ansiosta kuulostaa samaan aikaan tutulta, mutta silti kovin tuoreelta.
Jokainen levyn kappaleista onnistuu kaappaamaan tunnelmaansa, joten kylmäksi ei kuuntelijaa jätetä, vaikka mielessä herääkin ajoittain ajatus hieman persoonallisemmasta lähestymistavasta kappaleita kohtaan – varsinkin, kun kyseessä on blues, joka jo pelkkänä käsitteenä antaa avaimet tulkinnan vapauteen.

Shepherd on kertonut oppineensa kitaran soiton kuuntelemalla idoleidensa levytyksiä ja opiskelemalla samalla heidän soittoaan nuotti nuotilta ja Goin' Home -albumin myötä hän palaa juurilleensa albumin nimen mukaisesti. Muusikon kehityksen tie alkaa imitoinnista ja kulkee sieltä omaksumisen kautta oman tyylin löytämiseen. Goin' Home -albumilla palataan tien alkupisteeseen matkan kerran läpi kulkeneena juhlistamaan mennyttä. Suuri musiikillinen juhla toteutetaan taitavien muusikkojen rutinoituneella ja tyylitajuisella otteella, jonka vuoksi lopputulos on vähintään tyydyttävä.

Kunnianosoituksena Goin' Home ajaa asiansa hyvin, vaikka  ajoittain tuntuukin, että kunnioitusta osoitetaan jopa liikaa, mutta kun puhutaan tribuuttialbumista, se suotakoon.

Katso tästä artistin oma esittely levystä

Kenny Wayne Shepherd Band - Goin' Home
(Mascot Label Group, 2014)

 

 

08.04.2014

Orange Dark – siirto pimeän puolelle

Orangen vahvistinvalmistuksen pitkän historian suurinta gainia on tarjolla malleissa Dual Dark 50 ja 100. Molemmat kanavat voi nimittäin ajaa särölle ja enimmillään gainia annostellaan neljässä vaiheessa.

Kummassakin nupissa on mahdollisuus tehon alentamiseen kätevästi jalkakytkimellä, pienemmän vaihtoehdot ovat 50 ja 25 W, isomman 100, 70, 50 ja 30 W.

Lisätiedot: Musamaailma

07.04.2014

Ben Granfelt Band: Handmade

Viime vuonna Riffiin (5/2013) haastateltu Ben Granfelt kertoi, että hänen seuraavalle albumilleen olisi luvassa laulettuja biisejä.  Ja levy tulikin nopeasti – ilmeisesti materiaalia oli kertynyt pöytälaatikkoon.

Homma käynnistyy komeasti uustulkinnalla. Viidentoista vuoden takaa esiin nostettu Going Home on kuin Wishbone Ashin laulukirjasta – sehän sopii, koska Granfeltin mukaan häneltä on tällaista tuplakitarointia toivottu – ja kun bändissä on toisena kitaristina Marko Karhu, stemmaosasto toimii tässä kappaleessa ja monta kertaa myöhemminkin. 

Suurin osa biiseistä on omia, mutta mukana on joitakin covereita: todelliset klassikot Pink Floydilta, ja Gerry Raffertylta sekä yksi Ashiltakin, jonka Granfelt kirjoitti bändissä ollessaan. Raffertyn Baker Streetin ydinkohta on saksofonilla soitettu riffi, jonka Granfelt nyt vetää kivasti kitaralla, ja aineksia Hugh Burnsin alkuperäisestä upeasta kitarasoolosta sivutaan niitäkin. Floydin Breatheen taas kuuluu eteerinen tunnelma, joka on säilytetty, mutta muutoin nämä coverit käsitellään rokkibändin otteella.

Granfeltin soitossa on bluesin aineksia, mutta suoraa 12-tahtista ei tällä levyllä kuulla. Riffittelyä ja sooloilua on toki höystetty sinisillä sävelillä, mutta maukasta soittoa lähtee boksien ulkopuoleltakin. Sooloissa Granfelt onnistuu melodisesti poimimaan mukaan juuri ne sopivat äänet.

Vaikka levy ja bändi ovat Granfeltin, Karhu pääsee solistin asemaan muutamassa vuorovedossa ja kun kitarat on miksattu eri puolille, on helpompaa kuulla, mitä kumpikin tekee.  Musicland ja Instrumental Madness ovat oivia esimerkkejä tällaisesta työnjaosta, ja näistä varmaan kuullaan livenä vielä ärhäkämmät kilpasoitot

Suomessa ei ole juurikaan bändejä, jossa kaksi kitaraa täydentää näin mojovasti toisiaan – mainioilla soundeilla, kunnon rokkivibraatolla ja puhdasvireisillä venytyksillä.  Menkääpä katsomaan bändiä, kun se läheiselle keikkapaikalle saapuu.

Ben Granfelt Band: Handmade 
(Turenki Records, 2014)

Ben Granfeltin laaja haastattelu julkaistiin Riffin numerossa 5/2013.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Riffin irtonumeroita myydään myös digitaalisina näköisversioina. Saatavilla ovat numerot 1/2011 ja sitä uudemmat lehdet.
Katso lisää Lehtiluukkupalvelusta

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

07.04.2014

Mikrofonin suuntakuvio luo etäisyysvaikutelmaa ääneen

Lopullisessa äänikuvassa etäiseltä kuulostavaksi tarkoitettu soitin- tai lauluraita saatetaan ensin äänittää lähimikrofonilla ja sen jälkeen talteen saatu ääni pitää kaiuttaa, ekvalisoida ja viivästää jotta se kuulostaisi etäiseltä.

Onnistuuhan se näinkin ja usein näin toimitaan siinä tapauksessa, että äänityshetkellä ei ole vielä varmuutta kyseisen raidan roolista ja lopullisesta sijainnista miksauksessa. Jos kuitenkin on varmuus ja tieto siitä, että raidan on todella määrä kuulostaa etäiseltä ja sijoittua äänikuvan taka-alalle, niin paljon helpompaa, nopeampaa ja monesti antoisampaa on äänittää kyseinen materiaali jo lopullisen tavoitteen mukaiseksi: siirretään mikrofonia kauemmas ja homma hoituu.
Oman lisävärinsä puuhaan tuo sopivan etäisyyden etsiminen kokeilemalla, kun soittajan tai laulajan sijoitus huoneessa vaikuttaa sekin huomattavasti lopputulokseen.
Hyvän esimerkin etäisyyden muuntelun vaikutuksista tarjoaa video, jossa Jennifer Warnesin kanssa Somewhere Somebody -duettoa laulava Max Carl siirtyy vuoroin lähemmäs ja kauemmas mikrofonistaan.

Suuntaavat mikrofoni

Suuntaavalla mikrofonilla bassot korostuvat aina lähietäisyydellä ja tämä ns. proximity-efekti eli lähivaikutus ilmenee myös toisin päin: kun etäisyyttä kasvatetaan, ääni ohenee selvästi. Samaan aikaan myös diskantti vaimenee, joten lopputuloksena on taajuusalueen molemmista laidoistaan vaimentunut, keskialueelle painottuva sointi.
Etäisyyden kasvaessa myös suoran äänen suhteellinen osuus pienenee ja ympäröivän huoneen sointi nousee voimakkaammin esiin. Äänittäminen etäältä vaatiikin sopivaa akustiikkaa ja se onnistuu helpommin isossa tilassa kuin pienessä huoneessa, ellei nimenomaan haeta tiukkaa pienen huoneen tunnelmaa.
Kun edellä kuvatut ilmiöt yhdistetään, syntyy luontaisesti vaikutelma etäisestä äänestä: se on kapeampi, epätarkempi ja kaikuisampi kuin lähiääni.

Vähemmän suuntaavat mikrofonit

Toisenlaisen etäisyyden tunnun voi äänittäessä luoda yksinkertaisesti vaihtamalla suuntaavan mikrofonin (tyypillisesti hertta tai superhertta) tilalle jonkin vähemmän suuntaavan mikrofonin (kahdeksikon, puolipallon tai pallon). Tällöin ei tarvitse välttämättä siirtyä kovinkaan kauas äänilähteestä, vaan pelkkä suuntakuvion vaihto saattaa jo tuottaa halutun vaikutelman.
Kun suuntaavuus vähenee, muuttuu ensinnäkin suoran äänen ja ympäröivän tilan pinnoista kimpoavien heijastusten suhde oleellisesti. Ääni myös ohenee sillä bassorekisteriä korostava proximity-efekti eli lähivaikutus ilmenee vain tiukasti suuntaavissa mikrofonimalleissa. Lähes ennallaan säilyy kuitenkin lähimikrofonille tyypillinen tarkkuus, vaikka kasvava huonesoinin osuus jonkin verran skarppiutta pehmentääkin.
Etäisyysvaikutelma ei kuitenkaan ole tismalleen samanlainen kuin jos suuntaavaa mikrofonia siirrettäisiin kauemmas äänilähteestä ja tämä antaa äänittäjälle uusia mahdollisuuksia – etenkin niissä tilanteissa joissa tallennetaan isompaa ryhmää saman aikaisesti, tai vaikkapa yhtä soitinta useammalla mikrofonilla. Vähemmän suuntaava mikrofoni lähempänä äänilähdettä saattaa silloin olla parempi ratkaisu vuotoäänten suhteen kuin kauemmas viety suuntaava mikrofoni.
Suuntakuvioiden käyttötapoja etsiessä voi myös leikitellä sillä ajatuksella, että kannattaako esimerkiksi rummuissa aina laittaa overheadeiksi suuntaavat mikrofonit ja lisätä soppaan sitten tilasointia erillisillä ambienssimikrofoneilla. Joissakin tapauksissa selviäisi helpommin ja kenties jopa tyyliin paremmin sopivasti, jos overheadien suuntakuviota ja sijoitusta vain stemmattaisiin hieman toisella tavalla.

Mikrofonin suuntakuvio

Suuntakuvio kuvaa sitä, miten herkästi mikrofoni aistii ääntä eri suunnista. Suuntakuviota havainnollistetaan kaksiulotteisena piirroksena, mutta todellisuudessa mikrofoni käyttäytyy piirroksen mukaisesti kolmiulotteisessa avaruudessa.
Hertta-kuvio on saanut nimensä sitä kuvaavan, sydämenmuotoisen piirroksen mukaisesti.
Herttakuvio voi olla laaja tai kapea. Kapein äärimuoto on hyperhertta, jossa kuitenkin mikrofonin herkkyys takaa saapuville äänille on suurempi kuin hertassa.
Kahdeksikko on yhtä herkkä mikrofonin etu- ja takapuolelta saapuville äänille, mutta miltei kuuro sivusuuntaan.
Puolipallo toteutuu rajapintamikrofoneissa, jotka asetetaan jotakin laajempaa pintaa – kuten kattoa tai seinää – vasten. Tällöin mikrofonin takana oleva pinta toimii fyysisenä rajaimena.
Pallomikrofoni kuulee äänet yhtä hyvin lähestulkoon kaikista suunnista. Vain mikrofonin oma runko ja telineripustus varjostavat hieman joitakin suuntia.

Oheinen kuva havainnollistaa sitä, miten eri suuntakuviot tuottavat saman etäisyysvaikelman aivan eri etäisyyksille sijoitettuna.
Piirros: Tommi Posa
Lähde: Äänityön Kivijalka, Jukka Laaksonen / The Microphone Book, John Eargle.

 


Monissa studiomikrofoneissa on mahdollista vaihtaa suuntakuviota kytkimellä. Se tarjoaa oivan konstin kokeilla eri vaihtoehtoja käytännössä: pidetään äänilähde ja mikrofoni samoissa paikoissa, mutta vaihdetaan suuntakuviota joka otolla niin päästään vertailemaan suuntakuvion vaikutusta.
Kuvassa Neumann TLM107. (Kuva: Neumann)

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin painetussa numerossa 4/2010. Vastaavia tietoartikkeleita lehden edustamilta aihealueilta julkaistaan jatkuvasti uusissa printtinumeroissa. 

Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden itsellesi esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Järeämmän annoksen tietoa äänestä  ja äänityöstä löydät Jukka Laaksosen kirjoittamasta audiotyöläisen käsikirjasta Äänityön Kivijalka ja monikanavaiseen tilaääneen keskittyvästä Eero Aron teoksesta Tilaääni.  

Käytännön äänitysvinkkejä ja perustietoa äänittämisestä löytyy myös Silja Suntolan kirjoittamasta klassikosta "Luova Studiotyö".

Em. kirjat kuuluvat Riffin kustannusyhtiön Riffi-julkaisut-sarjaan, josta löytyy myös soitonoppaita yms. alan kirjallisuutta. Näihin tuotteisini voi tutustua kätevästi tämän sivuston kauppaosiossa

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla,  taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Riffin irtonumeroita myydään myös digitaalisina näköisversioina. Saatavilla ovat numerot 1/2011 ja sitä uudemmat lehdet.
Katso lisää Lehtiluukkupalvelusta.

 
 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Riffin irtonumeroita myydään myös digitaalisina näköisversioina. Saatavilla ovat numerot 1/2011 ja sitä uudemmat lehdet.
Katso lisää Lehtiluukkupalvelusta
 

06.04.2014

Robben Ford: A Day In Nashville

Robben Fordin uutukainen on tehty nopeasti livesoittoon luottaen. Kaikki yhdeksän kappaletta on äänitetty Nashvillen Sound Kitchen -studiossa yhdessä päivässä; lauluosuudet tehtiin jälkeenpäin toisessa sessiossa. Ennen äänitystä muusikot (mm. kitaristi Audley Freed, rumpali Wes Little) olivat tutustuneet kappaleisiin kitaristin lähettämien akustisten demojen pohjalta.

Sanoisin, että lopputulos on Fordin äänitehistorian kärkipäätä, jopa edeltävää Bringing It Back Home -levyä parempi.
Levyn nimestä ja äänityspaikasta huolimatta Ford ei ole hakenut country-vaikutteita, vaan kysymys on jälleen lähinnä bluesista ja rhythm´n´bluesista, jazz-aineksia unohtamatta. Mukana on perinteisiä blues-rakenteita, mutta myös yllättävämpiäkin sointukiertoja.

Robben Ford on kirjoittanut itse seitsemän levyn yhdeksästä kappaleesta. Avausraita, komeasti groovaava rock/blues-numero ”Green Grass, Rain Water” on omaan makuuni ehkä hänen paras kappaleensa ikinä. Samoin kolahtaa hieno soul/pop-henkinen balladi ”Different People”. ”Ain´t Drinkin´ Beer No More” puolestaan on hauska tärppi levyn blues-osastosta.

Bändin soitto on komeaa ja Fordin kitarointi tutun taitavaa Dumble-säröllä marinoituna. Paljon soolotilaa on saanut myös pasunisti Barry Green, jonka maukkaita lead-linjoja kuunteleekin mielellään.

A Day In Nashville tarjoaa kuulijalle orgaanista soittoa ja onnistuneita kappaleita. Robben Fordin kokeilu äänittää kokonainen levy lähes yhdessä päivässä on siis toteutunut mitä parhaiten.

Robben Ford: A Day In Nashville (Mascot Label/Provogue, 2014)

04.04.2014

RME Fireface 802 – paljon tuttua, paljon uutta!

RME esitteli Frankfurtin messuilla päivitetyn version firman historian menestyksekkäimmästä tuotteesta. Vuonna 2002 alunperin esitelty Fireface 800 -interface korvataan mallilla Fireface 802, joka tarjoaa tusinan verran analogituloja ja kosolti muita ominaisuuksia.

 


Fireface 802:n etulaidassa on neljä phantom-syötöin varustettua ja balansoitua analogituloa, jotka voidaan yksitellen määritellä joko mikrofoni- tai instrumenttikäyttöön. Myös phantom-virta kytketään päälle kanavakohtaisesti. Kuulokelähtöjä on uudessa mallissa kaksin kappalein

 


Takalevystä taas löytyy kahdeksan analogista tuloa lisää ja saman verran lähtöjä. Kanavamäärän laajennusta varten laitteessa on digitaaliset Adat-liitynnät kaksin kappalein, joten näytetaajuudesta riippuen käytössä on kahdeksan tai 16 digitaalista kanavaa suuntaansa. Mainittu näytetaajuus voi olla enimmillään 192 kHz ja koodin bittimäärä on 24.
S/P DIF- sekä AES/EBU -väylät kuuluvat nekin varusteluun, samoin kuin liitäntä ulkoiselle sanakellolle.
Tietokoneen liittämistä varten Fireface 802 on varustettu sekä Firewire 400- että USB 2 -liitännöin.

Total Mix

Signaaleiden reititykset ja miksaus hoidetaan tuttuun tapaan TotalMix-mikseriohjelmalla, jonka kanavissa on kolmialueiset parametrikorjaimet, säädettävä bassoleikkuri, kompressori- ja ekspanderi-toiminnot, MS-prosessointi ja napaisuuden kääntömahdollisuus. Tilakaiku (reverb) ja toistokaiku (echo) ovat nekin tarjolla. Jottei vääntö lopu kesken, on mikserin prosessointivastuuta kantamassa kaksi erillistä DSP-yksikköä.

RME 802 on varustettu siten, että kaikki miksauksessa normaalisti tarvittavat työkalut monitoroinnin säädöistä, tarkkaamokuuntelun lähtöihin ja talk back -komentoihin sujuu näppärästi.
 

Useimmat TotalMixin komennot noudattavat Mackien protokollaa, mutta nykyaikaiseen tapaan kauko-ohjaus onnistuu myös iPad-aplikaatiolla.
Vaihtoehtoisesti Fireface 802:n kumppaniksi voi harkita erillistä Advanced Remote Control - kaukosäädintä, jolla kuuntelusäätöjen lisäksi käyvät päinsä tallentimen käynnistys- ja pysäytys- sekä kelauskomennot.

Lisätiedot: Studiotec
 

Laaja Prolight & Sound ja Musikmesse-raportti julkaistaan Riffin painetussa numerossa 2/2014, joka ilmestyy huhtikuun 16. päivä.

Varmista omasi tilaamalla lehti kotiin tästä.

04.04.2014

Fender Stratocaster – uusia tuulahduksia

60 vuotta melkein samannäköisenä – Stratocasterin ulkonäkö ei juuri muutu, mutta erilaisia mallivariantteja on valtava määrä. Nyt niitä on taas muutama lisää, sillä Fenderin tuoretta antia ovat American Deluxe Strat Plus, Deluxe Stratocaster varustettuna Fishman TriplePlaylla, Deluxe Stratocaster Plus Top iOS-liitännällä, Fender Select Stratocaster sekä Fender Select Stratocaster QMT. Neljässä näissä on HSS-mikitys.

Ensin mainitussa takakannen luukun alta löytyy paikka vaihdettavalle kortille, joka muuntaa kitaran mikkivalitsemen ja säätimien toimintaa erilaisin tavoin – kolme korttia tulee soittimen mukana.


Fishmanin TriplePlay puolestaan on lisäanturi, joka lähettää kitarasignaalin langattomasti midinä, jolloin perinteisten soundien oheen voidaan ohjastaa soundimoduuleita tai tallentaa dataa tietokoneelle. Kitarassa on lisäksi USB-portti.

Kahdessa viimeksi mainitussa somisteena on Fenderille epätyypillisesti nätti loimuvaahteraviilu kannessa.

Lisätiedot: Fender
 

03.04.2014

Tero Hyväluoma: Junkyard Ball

Avauskappale ”Punaturkki Breakdown” kulkee nopeiden 16-osanuottien tahdissa ja polveilee niiden luoman perussykkeen sekä tempoiltaan vapaiden hengähdysten välillä. Kappale antaa myös kuvaa koko levyn sisällöstä, joka on lähinnä kansanmusiikkihenkistä instrumentaalifuusiota. Välillä kuulee vaikutteita jazzin puolelta, siellä täällä mennään progeen päin, mutta kansanmusiikki on levyn ytimessä.

Tero Hyväluoman (etupäässä viulu) lisäksi äänessä ovat loput hänen Frost V-yhtyeestään: Harri Kuusijärvi (haitari), Matias Tyni (piano, harmoni), Vesa Ojaniemi (kontrabasso) ja Niko Votkin (rummut). Bändi soittaa yhtä taitavasti kuin Hyväluoma ja myös mukavan nyanssirikkaasti.
Vierailijoina kuullaan mm. kansanmusiikkiyhtye Friggin jäseniä. Levyn ainoalla lauluraidalla (trad.-sävellys ”Läksin minä kesäyönä”)  pääosassa ovat Aili Järvelä, Maija Kauhanen ja Tero Pajunen.

Omasta mielestäni levyn ehdottomia valtteja ovat moni-ilmeiset sovitukset, bändisoiton hyvä kemia sekä vakuuttava solistinen työskentely. Myös sävellyksiinsä Hyväluoma on löytänyt mukavasti monipuolisuutta; parhaiten mieleen jää nimikappale vastustamattoman jylhällä riffillään.

Tero Hyväluoma on loistava ja monipuolinen viulisti. Myös muut palaset ovat kohdallaan, mutta ehkäpä sellainen sävellyksellinen täysosuma kuitenkin vielä antaa odottaa itseään. Sitä odotellessa ”Junkyard Ball” saa kyllä pyöriä levysoittimessa…


Tero Hyväluoma: Junkyard Ball
(2013, Lusti Music and Arts Oy)

03.04.2014

Sivut

Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy