Äänirekan kyydissä – live-taltiointia digimikrofoneilla!

Maan järein yksityinen ulkoäänitysrekka Transmix parkkeerasi huhtikuun 2017 lopussa Espoon Kulttuuri-keskuksen nurkalle April Jazziin, jonka artisteja taltioitiin tuolloin ensi kertaa Suomessa digitaalisella mikrofoni-kalustolla. Kurkistimme modernin keikkaäänityksen kulisseihin.


Transmixin Pekko Simonsuuri (kuvassa yllä vasemmalla) kuvailee äänityshankkeen käyttöön saatua Neumannin suuri- ja pienikalvoisten klassikkomikrofonien digiversioista koostuvaa Solution-D-sarjaa ”mullistavaksi” – siitä kun saadaan ulos digitaalisignaalia ammattiformaatissa.

– Digimikrofonien äänittäminen on erilaista esimerkiksi siinä, että gain-säätöä ei tarvita. Mikkeihin kyllä saa kytkettyä kompressorit, limitterit ja muut – mutta periaatteessa niitä ei tarvita. Digimikillä päästään huippuhyvään signaali-kohinasuhteeseen.

Käytännön eduista Simonsuuri mainitsee, että äänitystilanne on tietyllä tapaa huolettomampi. Oikein säädetty digimikki ei koskaan säröydy, sillä se suojelee itse itseään.
Transmix taltioi uudella digitaalisella mikrofonikalustolla April Jazz -festivaalien antia kahtena rupeamana: ensin Tapiolasalin isoa klassishenkistä avajaiskonserttia ja seuraavana iltana intiimimmässä Louhisalissa NYC Projectin modernia mainstream-jazzia ja Kairan soulahtavaa groovea.

Ennakkosuunnitelmista poiketen Solution-D-sarjan isokalvoiset mallit eivät ehtineet maailmalta Espooseen ajoissa, joten konserteissa hyödynnettiin pääasiassa legendaariseen kardioidipuikkoon perustuvaa KM 184D -arsenaalia. Tapiolasalin konsertissa käytettiin lisäksi Anna-Mari Kähärän lauluun KMS 105 -solistikondensaattorin digitaaliversiota.
Neumannin digikapuloiden lisäksi Espoon äänityksissä käytettiin ensi kertaa myös Sennheiserin uuden 6000-sarjan digitaalilangattomia.

 

Rumpali Ari Hoenigin tähdittämä NYC Project oli yksi Louhisalin digimikkiäänitysten kohteista, ja ytimekäs jazz-kvartetti soveltui tarkoitukseen hyvin: dynamiikan skaala oli aika lailla laveampi kuin tyypillisessä rokkimusiikissa.

 

Ruudun takaa

Simonsuuren yhtiökumppani Jukka Nykänen kuvailee Kulttuurikeskuksen Louhisalia otolliseksi äänitystilaksi. Kompaktin kokoinen ja jälkikaiunnaltaan maltillinen tila sopii vahvistetun musiikin tallennukseen hyvin.

Jos tehdään tv-taltiointia, Transmix-auton kyytiin saattaa hypätä neljäkin teknikkoa. Espoon kuvaton äänitallennus hoidettiin kahteen pekkaan Nykäsen keskittyessä auton tarkkaamossa ääni-pöytään ja Simonsuuren vastatessa mikityksestä ja kytkennöistä salin puolella. Kolmannellekin miehelle olisi ollut juostavaa kahden ääripisteen välillä, mutta näinkin pärjättiin, varsinkin kun viestintä hoituu langattoman komentojärjestelmän kautta.

Tv:n monikameratuotannoissa Transmixin äänipöydän takaa seurataan isolta ruudulta kameroiden tulevaa ja lähtevää kuvaa. Espoossa televisio ei ollut paikalla, joten käyttöön otettiin auton oma kamerajärjestelmä ja videoyhteys. Näissä oloissa lavaa kuvaava kamera ja ääniauton kuvamonitori vastaavat kiinteän tarkkaamon ja soittotilan välistä ikkunaa, jonka kautta voidaan tirkistellä artistin puuhia.
– Kuva on tärkeä referenssi, jotta äänittäjä pysyy kärryillä siitä, mitä lavalla tapahtuu. Jos bändissä vaikka puhaltaja vaihtaa soitinta biisien välillä, on hyvä pystyä reagoimaan siihen etukäteen, Nykänen antaa esimerkin.

 

Tuplilla testaillen

April Jazzin äänityssessioiden lähtöajatuksena oli päästä vertailemaan tuplamikityksellä digitaalisia ja perinteisiä mikrofoneja samalla musiikkimateriaalilla. Käytännössä yleisön kuulema salitoisto hoidettiin analogimikrofonien kautta, ja äänitys taltioitiin rinnakkain niillä ja vastaavilla digitaalimikeillä.

 

Melkein kuin kaksi marjaa: Ari Hoenigin virvelirumpua kuuntelee vasemmalla klassinen analoginen KM 184 -konkkapuikko ja vieressä led-merkkivalolla varustettu digitaalinen vastine.

Neumannin digimikkien käyttämä signaalinsiirtostandardi AES42 tarjoaa kommunikaatioväylän kahteen suuntaan. Mikrofonien toimintaa voidaan tulevaisuudessa ohjata suoraan äänipöydästä, kunhan mikseritehtaat saavat AES42-korttinsa markkinoille. Niitä odotellessa signaali muunnetaan lähtöpäässä AES/EBU:ksi, ja ohjaustoimet hoidetaan esimerkiksi kannettavalla tietokoneella, kuten April Jazzissakin meneteltiin. Mahdollisia ohjausparametreja ovat esimerkiksi mikin oman pre-gainin, alapään leikkurin, kompressorin tai limitterin säätö ja jopa suuntakuvion vaihtaminen.

April Jazz nähtiin mainiona tämänkaltaisen mikrofonisopan kokeilukeittiönä, tarjosihan se yhdellä iskulla digimikkien testaukseen lajiltaan soveliasta musiikkia, niin isoja kuin pieniä kokoonpanoja ja lisäksi useamman päivän työskentelyaikaa kätevästi pääkaupunkiseudulla.
– Sovittiin, että festivaali luovuttaa meille bändit ja me heille äänitteet, Simonsuuri summaa projektin taustoja.

Tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedetä, innostuiko joku artisteista julkaisemaan livelevyn Tapiolan äänitysten pohjalta. Vaan eipä sillä ole Simonsuuren mukaan juuri merkitystäkään.
– Levytavaraa tulee joka tapauksessa, eihän tänne mitään sutta tultu tekemään, hän naurahtaa Kulttuurikeskuksen kupeeseen parkkeeratun äänitysauton tarkkaamossa.

 

Kilometri kaapelia

April Jazzin testikeikkojen kaltaista tuplamikitystä ei enää nykypäivänä juuri käytetä. Sen vuoksi äänityskeikoilla olennaisin ennalta sovittava asia on, millainen on mikrofonilistaus ja kuka toimittaa mitäkin. Tässä esiintyjäraiderit ovat luonteva lähtökohta.

Toinen tärkeä etukäteistieto liittyy ääniauton sijoittamiseen, sen sähkösyöttöön ja kaapelivetoihin. Useimmat paikat ovat jo tuttuja parinkymmenen vuoden kiertämisen jälkeen, mutta uusiakin tulee aina joskus.

– Voi tulla paikkoja, joissa pitäisi päästä piuhojen kanssa saliin, mutta ei kerta kaikkiaan ole mitään reikää mistä se onnistuu. Sitten vedellään kaapeleita kattojen kautta tai kolmannen kerroksen ikkunasta, Nykänen kertoo.

– Satojen metrien mittaisia hankalia vetoja joudutaan tekemään esimerkiksi Olympiastadionilla, jossa taltioitiin Cheekin dvd:n ääni. Tai Tampereella Ratinan stadionilla, jossa äänitimme Eppujen juhlakonsertin dvd:n, Simonsuuri jatkaa.

Aina kun kyseessä on April Jazzin tapainen keikka tai konserttisarja, jossa on elävää yleisöä, Transmix-miekkosten seuraava kysymys mikkilistan jälkeen kuuluu: miten toimitaan saliäänen kanssa? Signaalit täytyy splitata, että saadaan kaikki kanavat sekä muusikkojen kuunteluun, saliin että ääniautoon.

Ratkaisuksi suositellun aktiivisen mikrofonihaaroituksen etuna on, että muuntajilla erotetut itsenäiset vahvistimet syöttävät kutakin mikkiä jo lähtöpäässä, jolloin päästään häiriöttömään splittaukseen.
April Jazzin keikoilla analogiset mikit haaroitettiin aktiivi-splitterin kautta etupäähän, monitoreille ja äänitysautoon, digimikkien signaalit siirrettiin Neumannin ohjausyksikön ja konvertterin läpi suoraan autoon.
Digitaalimikrofoneja äänitettäessä myös synkronointi näyttelee tärkeää osaa. April Jazzissa koko 96 kilohertsin näytetaajuudella toimiva järjestelmä synkattiin Transmixin äänipöydän kelloon.

 

Läppäri kontrolloi digimikkejä lavan sivustassa, ja äänisignaali kääntyy Neumannin interfacen ja NTP:n konvertterin kautta MADI:ksi ja etenee kaapelia pitkin äänitysautoon. Tulevaisuuden AES42-kortilla varustetuilla äänipöydillä liikenteen pitäisi sujua kahteen suuntaan ilman välipurkkeja.

 

Hyvää vuotoa

Selän takaa kurkkien toiminta pyörien päälle nostetussa äänittämössä vaikuttaa samansuuntaiselta kuin kiinteässä äänitys-studiossa. Lähtösoundi tuntuu olevan kaikki kaikessa, ja sen optimoimiseksi mikrofonien valinta ja sijoittelu ovat avainasemassa. Ehdottoman tärkeää on miettiä akustisia vuotoja: miten saadaan soittimet ja mikit aseteltua sopusuhtaisesti, että kokonaisuus kuulostaa hyvältä vaikka tallenteelle tarttuu vuotoääntäkin.

Nykänen kärjistää, että ”off-axis”-soundi on oikeastaan se mitä mikrofonia arvioidessaan tulisi kuunnella, koska sillä mitataan mikin laatu.
– Ei riitä, että mikrofonin poimima suora ääni kuulostaa hyvältä. Kaikkien mikkien vuotosumma alkaa helposti kumuloitua ja huonontaa kokonaisuutta. Vuotoääni sinänsä ei ole huono juttu, vaan vain silloin kun se heikentää lopputulosta.

Yleispäteviä mikitysohjeita kaverukset välttelevät antamasta. Esimerkiksi rumpujen mikittäminen riippuu musiikista. Jopa genren – tässä tapauksessa jazzin – sisällä on eri ihannesointeja, joita mikityksellä pyritään myötäilemään. Perinteisemmässä jatsissa rummuissa saa olla tilaa, sähköisemmässä suositaan lähimikitystä.

Louhisalin bebop-henkiselle ja -vireiselle rummustolle viriteltiin kattava pyydys vain neljällä mikillä ja harkituilla positioilla: virveli ja bassorumpu äänitettiin erikseen ja koko muu setti tomeineen ja pelteineen overhead-parilla melko matalalta ja setin takaa, rumpupenkin molemmin puolin.

– Tämä asetelma on aiemminkin hyväksi havaittu. Näin rumpali itse tuottaa keinopään tyyppisen erottelevuuden mikkien väliin, ja vaiheetkaan eivät mene ristiin, Simonsuuri esittelee.

 

Särötöntä hiljaisuutta

April Jazz -sessioissa Simonsuuri ja Nykänen halusivat testata digimikrofonien käyttäytymistä aidossa äänitystilanteessa.

Analogi- ja digitaalikalustolla äänitettyjä raitoja jälkikäteen rinnakkain tarkastelemalla kävi selväksi, että yksi digimikkien suurimpia etuja on hiljaisuus. Analogisten mikkien kihinä alkaa summautua olennaiseksi häiriötekijäksi silloin, kun niiden määrä lisääntyy. Ja kääntäen: mitä enemmän mikkejä projektissa tarvitaan, sitä suuremmaksi kasvaa digitaalimikrofonien etumatka.

Toinen havaittu etu verrattuna vastaavilla kapseleilla varustettuihin analogimikkeihin oli lähes äärettömältä tuntuva dynamiikka-alue. Digimikkejä tuntui olevan mahdotonta saada särölle, ja digitaalisen siirtotien ansiosta kapselin kapasiteettia voidaankin hyödyntää täysmääräisesti.

Nämä ominaisuudet olivat ilmeisen paikallaan erityisesti April Jazzin avajaiskonsertissa, jossa kuultiin muun muassa Marzi Nymanin trumpettikonserton kantaesitys kuoron ja sinfonia-orkesterin voimin. Kuoromikit ja orkesterin päämikit olivat kaikki digitaalisia.

Transmixin miesten mukaan erityisesti klassistyyppinen musiikki näyttäisikin olevan digimikkien mukavuusalueella, sillä pohjakohinan puuttuessa kanavilla on täysi hiljaisuus silloin kun soitto ei soi. Simonsuuri ja Nykänen kuvailevat digimikeistä hankittua omakohtaista kokemusta rohkaisevaksi askeleeksi kohti tulevaisuutta eli täysin digitaalista äänitysketjua.

– Tapiolasalin konsertissa matka äärimmäisestä hiljaisuudesta raivokkaimpaan forte fortissimoon saattoi yli 100 desibeliä. Siinä alkoivat jo nousta esiin muiden komponenttien, kuten kuulokevahvistimien suorituskyky, kun mikrofoneista ei tule toistoketjuun mitään häiriöitä, Simonsuuri summaa.

 

Äänen palveluksessa

Transmix Recording Services on tuottanut äänitys- ja studiopalveluita tv-, radio- ja äänitetuotantoon jo reilut parikymmentä vuotta. Transmixin toimintaan kuuluu saleissa, turuilla ja toreilla tehtyjen puhtaiden musiikkiäänitysten lisäksi suuri määrä tv-tuotantoja Voice of Finlandista Vain elämään.

 

 

Pekko Simonsuuren (avauskuvassa vas.) ja Jukka Nykäsen syksyllä 2016 hankkima uusi äänirekka palveli aiemmin ulkomaisen tv-yhtiön ulkotuotannossa. Auton perusinfraa ei silti voitu paljonkaan säilyttää, vaan kulkupeli purettiin alkutekijöihinsä ja rakennettiin uusiksi.Viime syksynä hankittu ja rakennettu uusi auto sisältää kaksi tarkkaamoa, joista pienemmässä voi työstää vaikkapa jousien tai kuoron alimiksausta päätarkkaamon pöytään, tai aloitella jo editointia kun päätarkkaamossa äänitetään.
Transmixin miehet pitävät yhtenä kiinteänä pakettina liikkuvaa äänitysautoa ylivoimaisena työskentely-ympäristönä verrattuna laatikoista purettavaan, paikalla rakennettavaan ja kytkettävään retkistudioon.
– Studioympäristö on aina sama, tarkkailukuuntelu sellainen joksi se on määritelty, ja kuunteluolosuhteetkin tunnetaan. Ongelmat on pitkälti eliminoitu sillä, että järjestelmä liikkuu kokonaisena ja käyttövalmiina, ainoa muuttuja on äänitystila.

 

Siltikin onnistunut livetaltiointi lokaatiossa äänitysautolla on aina monen nappiin hoidetun asian summa. Tuuriin ei kannata luottaa, vaan asiat pitää osata varmistaa – ja varmistaa uudelleen. Mikään ei saa mennä tilanteessa pieleen, sillä uusintaottoa ei yleensä tule.
Samalla kun yli kahdenkymmenen vuoden kokemus äänitysmaailman ulkoruokinnassa on opettanut Pekko Simonsuurelle ja Jukka Nykäselle monenmoista, myös tekninen toimintaympäristö on nyt aivan toisesta maailmasta kuin 1990-luvun loppupuoliskolla.
– Enää ei painiskella brummien ja pirinöiden kanssa, ollaan siirrytty valokuituyhteyteen, eikä panikoida sen kanssa, suostuvatko Adatit synkkautumaan ja pysyykö ”Rec” päällä, Nykänen naurahtaa.

Lukuisat epävarmuustekijät ovat siis kilometrien varrella liudentuneet. Onko saatu uusia tilalle?
– Ehkä suurin on digitaalisuuden ehdottomuus: laite joko toimii tai ei toimi ollenkaan. Jos jotain hajoaa niin se oli sitten siinä. Analogiaikoina saattoi pystyä kiertämään ongelman ja pelastamaan tilanteen jollain vippaskonstilla. Nyt sellainen harvemmin onnistuu, Simonsuuri huokaa.

Pyörien päälle nostetusta ulkotuotantoyksiköstään tunnetulla Transmixillä on tukikohdassaan Vallilan vanhoilla vaunuhalleilla myös kolme kiinteää Pro Tools -ääniedittiä. Lisäksi yritys tarjoaa kenttä-äänityspalvelua kannettavalla kalustolla television ENG-tuotantoon sekä harjoittaa mikrofonien, langattomien ja muun äänikaluston vuokraustoimintaa.
Transmixin kyljessä toimii mikrofonien ja äänitystarvikkeiden jälleenmyyntiin keskittynyt ”mikrofonikauppa.fi”, jonka puitteissa yrityksellä on Suomen yksinoikeus Neumannin digimikkisarjaan jakeluun.

Lisätiedot: Transmix

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2017. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

30.09.2018
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy