The Aristocrats – triona tottakai

Amerikkalais-englantilainen The Aristocrats on saavuttanut melkoisen nosteen instrumentaalimusiikin saralla, ja sen soittajien taustalta löytyy jäsenyyksiä Joe Satrianin ja Steven Wilsonin yhtyeissä. Tammikuussa 2016 bändi kävi Suomessa, myi loppuun kaikki kolme keikkaansa ja ehti vielä Riffin juttusille.

 

The Aristocrats sai alkunsa kuin sattuman kautta NAMM 2011 -messuilla. Rumpali Marco Minnemann ja basisti Bryan Beller oli buukattu tapahtumaan keikalle, mutta kitaristi jäi pois viime tipassa. Tuuraajaksi saatiin Guthrie Govan, joka tapasi kaksikon ensimmäisen kerran treeneissä edeltävänä iltana. Keikka oli menestys ja jatkaa päätettiin. Mutta oliko selvää, että se tapahtuisi nimenomaan triona?

– Meillä ei varmaan missään vaiheessa ollut ajatusta lisätä jotain ylimääräistä ensimmäisellä keikalla kokemaamme – homma toimi, joten miksi ympätä siihen mitään, toteaa Bryan Beller.

Soittajan kannalta trio antaa vapauksia, mutta se on myös vaativa kokoonpano. Mitkä ovat bändin mielestä tällaisen kokoonpanon hyödyt ja haasteet?

– No, bussissa on vähemmän porukkaa, vastaa Marco Minneman naureskellen, mutta vakavoituu sitten jatkamaan: Toki sitä joutuu enemmän miettimään miten saa asiat soitettua keikalla, jos on tehnyt  biiseihin paljon kerroksia. Mutta kaikkein paras juttu on tietenkin se, että tällä bändillä on niin helppo tehdä keikkaa. Isommissa rock-bändeissä konsertit vaativat suuren tuotannon, valoshown sun muuta. Me taas voisimme heittää keikan vaikka tässä hotellin aulassa. Soittaessa voimme venyttää rajoja helposti, koska läsnä olemme vain me kolme analogisesti.

Guthrie Govan yhtyy tähän:
– Tässä bändissä on paljon musiikillista vapautta, mikä ei ole itsestäänselvyys isommissa kokoonpanoissa. On paljon helpompaa olla selvillä siitä mitä kaksi muuta ihmistä tekee kuin yrittää pysyä kärryillä vaikkapa yhdeksän muun soittajan aivoituksista. Triossa on helpompi ottaa riskejä.

Bryan Beller toteaa soittavansa Aristocratsissa enemmän kuin isommissa bändeissä.
– Basso ja rummut voivat olla aktiivisia myös muissa kokoonpanoissa, mutta jos bändissä on vaikka neljästä kuuteen soittajaa, basistin täytyy olla todella varovainen. Sen sijaan triossa on tavallaan minun vastuullani luoda enemmän tilaa, käyttää efektejä ja toimia joissain paikoissa kakkoskitaran tavoin. Ja onhan se kivaa, että saan tuon ylimääräisen roolin.

Aristocratsin keinovalikoimaan kuuluvat myös ajoittaiset unisono-melodiat kitaralla ja bassolla. Govanin mukaan unisono voi olla iso ja vaikuttava tehokeino, joka kuitenkin triossa merkitsee myös yhden soittajan osuuden haaskaamista.
– Kappaleen melodia vaatii myös harmonian, ja jos sitten kaksi soittaa samaa ääntä, niin… sehän taitaa olla fuusiota, hän lyö leikiksi.

 

Levyn ei tarvitse olla keikka

Aristocrats on tähän mennessä julkaissut kolme studioalbumia. Uudella Tres Caballeros -levyllä kuulostaa päällekkäisäänityksiä olevan aiempaa runsaammin.
– Niitä on enemmän. Edellisillä levyillä pyrimme niin autenttiseen live-soundiin kuin mahdollista, mutta nyt ajattelemme, että sitä haluavat voivat tulla keikoillemme. Levyllä voimme olla hieman erilaisia, Govan perustelee.

Pyritte ilmeisesti soittamaan studiossa livenä mahdollisimman paljon?
– No, otetaan esimerkiksi vaikka Pig’s Day Off -kappale (Tres Caballeros -levyllä). Soitamme sitä keikoilla lujaa, joten myös studiossa Guthrien kitarakamojen pitää soida todella lujaa, jotta saamme oikean soundin. Tämä taas tietää ongelmia monitoroinnissa. Me soitamme kyllä live-ottoja, mutta usein teemme jotain juttuja uudestaan, jos esimerkiksi soundi ei ollut oikeanlainen. Joten on se hieman erilaista verrattuna konsertteihin, jolloin vain annamme mennä, Beller vastaa.

Suomen keikoilla yhden kappaleen piano-osuus tuli Marco Minnemanin iPhonesta. Miten on, tuoko päällekkäisäänitysten sisällyttäminen live-soittoon paljonkin haasteita?
– Me testasimme tämän asian ennen levyn tekemistä soittamalla uusia kappaleita keikoilla. Kokeilimme, että biisit varmasti kuulostavat hyvältä myös konserttitilanteessa, Govan aloittaa ja Beller jatkaa: Jos ollaan ihan tarkkoja, niin meillä oli uusista biiseistä demot, jotka olivat aika triomaisia. Sen jälkeen soitimme keikkoja, jotta saimme ne kunnolla haltuun ennen studiosessiota. Studiossa äänitimme ensimmäisenä Marcon sävellyksen, jonka jälkeen hän soitti siihen noin kymmenen kerrosta erilaisia päällesoittoja. Sitten alkoi hahmottua, että jaa, tällainen levy siis tällä kertaa.

 

Tila vaikuttaa soittotapaan

Aristocratsissa jokainen jäsen saa levylle saman määrän sävellyksiä, joskin (multi-instrumentalisti) Minnemann on kuulemma muita selkeästi tuotteliaampi. Koska jokainen on kiireinen tahollaan, demot toimivat referenssinä. Entä muuttuvatko kappaleet kun niitä aletaan yhdessä harjoitella?

– Rakenteet ovat aina määriteltyjä. Toki jokainen meistä tuo soittajana uusia piirteitä osuuksiinsa, aloittaa Beller.

Marco Minnemanin mukaan keikoilla biisien luonteeseen vaikuttaa myös kulloinenkin konserttipaikka:
– Rakastan soittamista livenä ja erilaisissa paikoissa, jolloin bändin soundi mukautetaan siihen akustiseen tilaan, missä olemme. Kuivassa tilassa kaikki nopeat nuotit kuuluvat selkeästi, jolloin voi soittaa paljon ja isosti. Oikein isossa rock-tyylisessä keikkapaikassa taas saatan soittaa erilaisia fillejä ja takakenoisemmin. Ihan tarkoituksella joskus muuntelen asioita biisissä saadakseni muiden huomion.

Yksi Aristocratsin musiikin piirteistä on se, että joissain kappaleissa soittajat improvisoivat yhtä aikaa. Onko tämä suunniteltua vai ihan sattumanvaraista?
– Se riippuu kappaleesta, varmaankin Pressure Relief on siitä selkein esimerkki. Pig’s Day Off taas sisältää jakson, jota kutsumme Angry Pig -osuudeksi. Siinä on hyvin dissonoiva harmonia, jonka puitteissa voimme tehdä aika lailla mitä haluamme, kunhan se vain kuulostaa vihaiselta. Myös Through The Flower -sävellyksessäni on giganttinen avoin jakso yksinkertaisten sointujen puitteissa, jolloin voimme reagoida toistemme soittoon ja soittaa kukin vapaasti, Bryan Beller kiteyttää asian.

Tämä haastattelu tehtiin yhtyeen vieraillessa Suomessa 2016 ja sen uusintajulkaisuun netissä on nyt aivan poikkeuksellisen hyvä syy – The Aristicrats palaa nimittäin maahamme ja esiintyy 24. syyskuuta 2018 Helsingissä The Circuksessa. Lippuja myy Ticketmaster 

 

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2016. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja haastatteluita voit lukea tästä.

 

08.07.2018
|
Teksti: Timo Östman | Kuvat: Mike Mesker
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy