Nayteikkuna

Chartmakers juhlii – masteroinnin mestarit

Rammsteinin, Volbeatin ja lukemattomien suomalaisnimien biisit puristetaan Chartmakersin myllyjen läpi, ennen kuin äänite on kuuntelukuosissa. Svante Forsbäckin johtama masterointiyritys on kymmenen toimintavuotensa aikana saavuttanut alalla vankan aseman.

Chartmakersin perustaja Svante Forsbäck tiivistää masteroinnin taiteen lähtökohdaksi, että parhaintakin mik-saus-ta voi aina hieman parannella. Käytettävät erikoislaitteetkin on rakennettu tätä varten – käsittelemään summia, ei aukinaisia yksittäisiä raitoja.

Toinen masteroijan tehtävä on muokata äänitteen biisit jonoon, jotta niitä voi kuunnella peräkkäin.
– Tietyillä levyillä saattaa olla yli puoli tusinaa eri miksaajaa, ja ekalla raidalla voi olla 5 dB enemmän bassoa kuin seuraavalla, ei sellainen toimi samalla levyllä, Forsbäck tietää.

Kaikkeen ei kaksiraitainen ympäristö millään taivu, ja jos masteroija joutuu nostamaan kädet pystyyn kerrotaan äänitteen tuottajalle vian laatu, pyydetään avaamaan moniraita ja tekemään korjauksia siihen.

Ohjauspulpettiin etualalle upotettu Maselecin mikseri jatkuu räkissä 5.1-elokuva­masterointiin suunnitellulla MTC-6-
laajennuksella. Oikealla on Forsbäckin suosikki­korjain, Buzz Audion turkoosin­värisin potikoin varustettu REQ-2.2.

Ja vaikka masteroinnissa ei tehdä suuria ihmeitä, pienempiä tapahtuu päivittäin. Esimerkiksi ekvalisoimalla nostetaan esiin biisien parhaita puolia sekä pelastetaan äänimassaan uponneita solisteja ja kateissa olevaa biittiä. Pelastusoperaation syynä voi olla, että kaksiraitamiksaukseen on kasautunut liikaa elementtejä tietylle taajuuskaistalle.
– Niitä kun putsataan ja sliipataan niin heti kuulostaa paljon leveämmältä ja syvemmältä, mutta instrumenttien välisten tasojen pitäisi kyllä olla kohdallaan jo miksausvaiheessa. Kanavabalansseja ei voi ratkaisevasti muuttaa masteroinnissa – silloin hiotaan yleissoundia, eikä ole tarkoituskaan enää ”miksata”.

Askelia rajalla

Masteroinnin lähtötilanne on korkearesoluutioinen wav tai aiff, josta käsittelyn jälkeen lähtee tehtaalle yksi DDP-tiedosto, joka sisältää äänenlaadullisten muutosten lisäksi levyn oheistiedot, kuten biisien alku- ja loppulukemat, nimet sekä moninaiset tunnistekoodit.

Masterointi tehdään samaan lajiin, jossa tiedosto on masterointiin tuotu. Jos alkuperäinen tiedosto on 96kHz/24bit, sellainen tulostetaan siis silloinkin, vaikka cd-valmistamoon toimitetaan uudelleen näytteistetty 44,1 kilohertsin versio.

Saapuvan materiaalin yleisin yksittäinen virhe on on Master Bus -limitointi, jolla on nostettu biisin volyymia ilman mitään syytä. Harkitsemattomalla limitoinnilla huononnetaan alkuperäistä soundia.
– Kompressoria vastaan miksaaminen on eri juttu. Jos omistaa hienon analogikompuran, sitä kannattaa käyttää. Se tuo särmää.

Studiotuotannossa yleistynyt tapa kaikkien vaihtoehtojen pitämisestä auki mahdollisimman pitkään tuo masterointiinkin jo kaksiraitaista laveampia paketteja.
– Nykyään masteroidaan paljon stemmoista, esimerkiksi tausta ja laulu irrallaan. Miksausstudiossa ei ole välttämättä esimerkiksi riittävän hyvää de-esseriä, jolloin stemmamasteroinnilla päästään paremmin vaikuttamaan laulusoundiin.

Miten masteroija sitten itse tietää, että tuli valmista?
– Samoin kuin miksaaja. Kokemuksen myötä oppii, että ’nyt tämä on niin hyvä kuin voi olla’ – on tehnyt kaiken tarpeellisen mutta ei vielä mitään liikaa. Jos mennään askelkin rajan yli, lopputulos vain huonontuu.

Korvilla kuulee

Chartmakersin töiden kirjo ulottuu viihdemusiikista jazziin ja klubimusiikista äärimetalliin, mutta kolmikko itse ei ole jakanut rooleja lajien suhteen. Sen sijaan asiakkaat vaikuttavat niin tehneen, sillä Forsbäckin eteen tuodaan masteroitavaksi rokkia, metallia ja jazzia, Henkka Niemistöllä teetetään erityisesti elektronista tanssimusiikkia, ja Minerva Pappi toimii skaalalla rokista poppiin ja danceen.

Masteroijan on tärkeää seurata musiikinlajeja, joiden parissa työskentelee, esimerkiksi hiphop-maailmassa trendit muuttuvat niin nopeasti, että eilisen ”in” on tänään todella ”out”. Heavy-genressä muutokset ovat hitaampia, hyvä soundi on aina hyvä soundi.

Forsbäck kertoo, että vuosien varrella työn osumatarkkuus on parantunut, sillä on opittu lukemaan lausumattomiakin toiveita. Ja aina tehdään ”vielä yksi versio”, jos asiakas ei ole tyytyväinen.

Jokaiselle arvonsa tuntevalle masteroijalle kehittyy oma soundi ja maku, jota vastaan on vaikea pyristellä vaikkapa silloin, kun asiakas vetää yhtäläisyysmerkin ”hyvän soundin” ja lujan soundin välille. Forsbäckin mukaan tietty sukupolvi tykkää myös ylikompressoidusta soundista.

Erimielisyydet masteroinnissa liittyvätkin usein kokonaisvolyymiin eli asiakas haluaa lujempaa tasoa kuin miksaus kestää.
– Kaikilla levyillä on rajansa: demoan asiakkaalle maksimitason ja jos pannaan desibeli lisää soundi rupeaa huonontumaan. Venäläisiä ja eestiläisiä lukuun ottamatta nykyään ei enää usein vaaditakaan, että pitää saada ”maailman lujimmin soiva cd”.

Kokonaisvolyymin lisäksi masteroija vastaa siitäkin, että albumin biisien äänienergia on järkevällä keskinäisellä tasolla. Forsbäckille korvat ovat tässä paras ja ainoa väline. Hän ei käytä muuta työkalua asian todentamiseen, mittarit kuulemma ”näyttävät mitä näyttävät”.
– Minun on vaikea käyttää mittareita kun masteroin, ne eivät vain sovi työskentelytapaani.

Normia odotellessa

Uuden loudness-normin vaikutus äänitemasteroinnissa on vähäinen niin kauan kuin se koskee pelkästään televisiolähetyksiä.
– Olisi hyvä, jos standardi tulisi radioonkin, niin siellä päästäisiin eroon äänekkyyssodasta, Forsbäck toivoo.

Levyjen äänekkyyssodassa on kysymys siitä, että tuottaja haluaa biisin soivan lähetysvirrassa lujempaa kuin toisen artistin biisin. Tähän liittyvät toiveet masteroijalle menevät kuitenkin järjestään metsään, tietää Forsbäck.
– Jos halutaan, että radiossa soi kunnolla, pitää nimen omaan masteroida hiljempaa – levy ei saa soida liian lujaa tai se menee radiossa muusiksi! Olemme tätä paljon testanneet, äänitimme jopa kerran radiokanavia niin kauan kunnes saatiin kaikilta talteen sama hittibiisi. Vertasimme niitä keskenään ja analysoimme miten ne eroavat toisistaan. Esimerkiksi Radio Nova ja YleX soundaavat aika hyvältä, mutta on asemia joille ei voi mitään, että siellä kaikki biisit pumppaavat.

Säätila tänään

Forsbäckin pari vuosikymmentä kestäneen uran aikana levyjen tekeminen on muuttunut harvojen herkusta jokapojan huviksi. Muutos näkyy masterointipajoissa.
– Kun aloitin, rima oli korkealla päästä studioon tekemään äänitystä. Nyt niitä tehdään siellä sun täällä, millä on puolensa. Syntyy mielenkiintoisia levyjä, koska himassa on aikaa hinkata ja kaikilla on käytössä kuinka monta raitaa tahansa.

Toisaalta kun jokainen pystyy tekemään levyn, laatu vaihtelee aiempaa enemmän.
– Ja tottumus ”total recalliin” on johtanut siihen, että kaikkea säädetään ihan viime tinkaan. Ennen miksattiin biisi valmiiksi ja sitten aloitettiin seuraava.

Nykypäivän eriytyneitä jakeluformaatteja suoratoistopalveluista musiikin nettikauppoihin ei pääsääntöisesti masteroinnissa huomioida. Cd-masterin lisäksi vinyylimasterointi on oikeastaan ainoa, joka nykyään tehdään säännönmukaisesti erikseen.
– Siinä on täysi dynamiikka ja tietyt seikat säädettyinä, että lopputulos toimii kaiverruksessa. Radioon kelpaa tavallinen cd-levy tai wav-linkki, jos on tosi kiire. Cd-sessioista eksportoidaan wav-fileet iTunesiin ja Spotifyyn, jotka konvertoivat ne käyttöformaatteihinsa.

Chartmakersilla on tosin rinnalla ”Mastered for iTunes” -sertifikaatti, jossa masterointiketjuun sisällytetyn Applen koodausmenetelmän avulla korkearesoluutioiset tiedostot voi lähettää sellaisenaan Applelle. Apuna on työkalu, jolla voi ennen lähetystä tarkistaa miltä lopputulos tulee kuulostamaan iTunes-formaattiin muunnettuna.

Leffaa tulossa

Masterointiyrityksen uusi kasvuala on elokuva, josta yhtenä tuoreena esimerkkinä Jonas Åkerlundin ohjaama iso ja kunnianhimoinen Rammstein-konserttielokuva.

Rammstein edellytti, että Forsbäck pakkaa studionsa ja lentää kamoineen viikoksi Berliiniin, jossa elokuvaa miksataan.
– Moniraita oli auki leffamiksaamon Pro Toolsissa, ja insertoin masterointikamani 7.1-bussiin eli kaikki tehtiin lennosta paikan päällä, Forsbäck paljastaa mainiten, että näin jännittävää työskentelytapaa tuli nyt kokeiltua ensi kertaa.

Hän näkee Chartmakersille luontevana kehitysaskeleena musiikkielokuvien äänen laatutasoon panostamisen.
– Vaikka joidenkin leffojen soundtrackit kuulostavat tosi hyvältä, leffasoundin laatu vaihtelee paljon ja uskon, että masteroinnilla saataisiin aikaan isoja parannuksia.

 

Forsbäckin aisapari Henkka Niemistö masteroi hiljattain Cheekin Olympiastadionin keikkatallenteen, jota myös esitettiin elokuvateatterissa.
– Levyihin verrattuna leffassa on se hieno puoli, että ihmiset istuvat paikallaan kuuntelemassa ja kaiuttimille sekä tilalle on tietyt standardit!

 

Tämä Tommi Saarelan toimittama artikkeli on ilmestynyt alunperin Riffin printtinumerossa 1/2015Vastaavan tyyppisiä haastatteluita musiikin tekemisen eri puolista julkaistaan jokaisessa Riffissä.

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

14.02.2016
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy