Elokuvasäveltäjä Juhana Lehtiniemi

Juhana Lehtiniemi on tämän päivän renessanssi-ihminen: elokuvasäveltäjä, jäätelömies, tuottaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja, joka haluaa itseään kutsuttavan taiteelliseksi yrittäjäksi.

Hän ei siis tunnusta, että on päätynyt nimenomaan ja pelkästään elokuvasäveltämiseen, vaikka meriittiä löytyy. Haastattelun aikoihin YLE:lle oli vasta valmistunut tv-musiikki sarjaan Raja. 2013 vuoden lopulla syntyi musiikki pitkään elokuvaan Bekas, jonka ensi-ilta oli Ruotsissa. Se on sikäli luonnollista, että Lehtiniemi opiskeli säveltämistä juuri Tukholmassa. Kontaktit ovat edelleen olemassa. Valmisteilla on myös zombie-elokuva Zon 261 Hans Lundgrenin avustajana.

Lehtiniemi sanoo, että hänen paras työnsä tähän mennessä on Piggy-elokuvan musiikki. Sen ohjaaja on R.S. Söderström.

 

”Oman äänen” hakemista

Juhana Lehtiniemestä tuntuu, että kuvaan säveltäminen on käsityöläisyyttä. Tilaaja käyttää sananvaltaa, ja säveltäjä työskentelee tilauksen pohjalta.
– Ihannetilanne on se, jossa ohjaaja tietää jo millaista musiikkia säveltäjä tekee, ja tilaa siksi tältä uuden työn. Silloin kaikki ovat heti alusta ikään kuin samalla viivalla.

Juuri omannäköistä juttua Lehtiniemi haluaa tehdä.
– Ohjaajan toiveiden ja kuvan sisällä on se vapaus, joka elokuvasäveltäjällä on.

Toisaalta rajat ovat myös apu: on aina joku lähtökohta, eikä tarvitse lähteä tyhjän päältä. Ja mitä nopeammin lähtökohtaisesti osuu elokuvaan, sen sisältöön ja tunnel-
maan, sitä helpompi prosessista tulee.

Juhana Lehtiniemi siis ottaa keikan. Hän neuvottelee ohjaajan kanssa, ja katsoo leikattua materiaalia. Sitten hän käy luomistyöhön.
– Se on jännittävä hetki, kun syntyy odotuksia, ja ohjaaja saattaa sanoa, että onpa jännää mitä sieltä tulee. Ja sitten alat tekemään demoa.

Lehtiniemi tekee mahdollisimman hyvän demon. Hän etsii vahvan kohtauksen, josta syntyvää ideaa hän sitten levittää. Syntyy iso läjä elementtejä, joista lopullinen musiikki koostetaan.
– Ei voi olettaa että ohjaaja tai kukaan muukaan osaa paikata musiikista puuttuvat soittimet. Kyllä se pitää oikeasti kuulua demossa, mitä musiikki tulee olemaan.

Vaikka on Juhana säveltänyt joskus myös ennakkoon, pelkästään ohjaajan briiffin perusteella. Ohjaaja toivoi Rembrandtin maalauksen kaltaista soundia.
– Se onnistui heti täydellisesti. Teema löytyi ja sitä käytettiin.

 

 

Yhteistyötä tarvitaan

Kun säveltäjän ja ohjaajan vuorovaikutus alkaa tuotannon alussa, siitä on monia hyötyjä. Säveltäjä pysyy kärryillä siitä, mitä ohjaaja todella haluaa. Parhaimmillaan syntyy vuoropuhelua taiteellisista ratkaisuista. Aina ei tietenkään ole helppoa.
– Joskus on ankeaa ottaa taiteellisesta työstä palautetta. Aina ohjaajan kanssa ei synkkaa, ja se näkyy yhteistyössä. Silti ohjaaja on pomo, joka päättää, ja hänen ehdoillaan edetään.

Yllättäen Lehtiniemi ei koe aikatauluja erityiseksi rasitteeksi.
– Kun deadlinen tietää etukäteen, niin yleensä aikaa on ihan hyvin. Mutta voi olla, että kun saa oman työn tehtyä, palautteen saaminen kestää. Sitten pitää tehdä vielä korjaukset. Eli kiire voi tulla.
– Stressaaminen on kuitenkin typerää. Jos joku alkaa painamaan päässä, niin sitten sille asialle pitää tehdä jotain. Häiritsevät asiat pitää purkaa.

Juhana Lehtiniemi lähettää valmiin elokuvasävellysdemonsa sähköpostin liitteenä. Yleensä hän myös pyrkii olemaan paikalla loppumiksauksessa, mutta se ei aina ole mahdollista.
– Kyllä se prosessin kannalta olisi hyvä juttu.

 

Koneita vai ihmisiä?

Mitenkä se sitten on: orkesteri vai tietokone?
– Ihan kaikkea ei voi tehdä koneella. Kielisoittimet, niin kuin kitara ja viulut, ovat sellaisia. Pieniä jousikokoonpanoja ei voi toisintaa hyvin koneella. Niillä soitettaessa on niin paljon eri muuttujia.

On olemassa nauhoitettuja jousikirjastoja, mutta ne on tehty ”Hollywoodin ehdoilla”.
– Ne kuulostavat eeppisiltä, ja itse tykkään tehdä intiimimpää, virheet saavat kuulua. Olen myös sitä mieltä, että koneella tehdyn musiikin päälle tallennettu oikea jousi tuo elämän biisiin.

Jos on tiukka budjetti, eikä voi käyttää orkesteria ja isoa studiota, niin yksikin koneiden päälle lisätty oikea soittaja tuo silloin nauhoitukseen elämää, jota siinä ei muuten olisi.
Lehtiniemen ajattelun mukaan tiettynä aikana, tietyssä paikassa, tietyllä porukalla yhdessä nauhoitettu musiikki on kuin sormenjälki. Se on syntynyt kerran maailmaan tämän elokuvan musiikkia tehdessä. Koneella ohjelmoitaessa sormenjälki puuttuu.

Tietokone on hyvä apuväline, mutta orkesteria siis tarvitaan. Missä mitassa?
– Itse käytän mielelläni 11 soittajaa, vähän niin kuin kutistettua orkesteria.

Miniorkesterissa on kolme ykkösviulua, kolme kakkosviulua, kaksi alttoviulua, kaksi selloa sekä yksi basso.
– Kokoonpano on yläpäävoittoinen, koska basson lisäämisestä feikkinä ei jää yhtä helposti kiinni kuin viulujen lisäämisestä.

Juhana tunnustautuu kuitenkin nörtiksi.
– Se on aika hyvä combo, että tykkää yhdistää tekniikan ja säveltämisen. Paljon tästä työstä on tietokoneella istumista.

 

Valmistelua ja varmistelua

Elokuvasäveltäjä on samalla myös tuottaja. Hän saa työstään könttäsumman, jolla hän maksaa studion vuokran ja palkan soittajille. Millainen tilanne studioon meno on?
– Aina se on vähän sellainen pienen kauhun hetki. Siellä on pakko selvitä.

Samalla studionauhoitukset ovat yksi parhaimmista hetkistä projektissa.
– Se kuuluu soitossa, kun tunnelma on hyvä ja ihmiset tykkäävät olla siellä.
Juhana on siis tehnyt luovan sävellystyön valmiiksi ja kirjoittanut nuotit ja or-kest-roinut kokonaisuuden. Varmistaakseen, että kaikki sujuu, hän triplatarkistaa nuotinnokset. Studioaika on kallista, ja korjailu paikan päällä ei kannata.

Musiikin synkronointi kuvavirtaan on oleellista, mutta ny-kyään ei enää lasketa ruutuja.
– Kyllä se meille opetettiin koulussa, että miten musiikin iskut osuvat tiettyyn ruutuun. Mutta kun nauhoitamme orkesterilla, käytän visuaalisia merkkejä kuvassa. Siitä tiedän, milloin tulee joku korostettava kohta ja osaan näyttää sen orkesterille. Tietysti aina parempi jos saa vielä metronomin mukaan.

Äänisuunnittelijan ja elokuvasäveltäjän tontit kulkevat niin rintarinnan, että rajaa voi olla vaikeaa osoittaa. Äänisuunnittelija voi tehdä ambiensseja, musiikin kuuloista ääntä. Ja toisaalta säveltäjä, kuten Juhana, voi kolistella metallipannuja.
– Se on hyvä juttu, että nämä jutut menevät ristiin. Kaikki riippuu elokuvagenrestä ja millaista kokonaisuutta halutaan.

 

Sekoituksia ja soundeja

 

Oikeaa vakiomäärää musiikkia elokuvaan ei ole. Lehtiniemi sävelsi pitkään elokuvaan 42 minuuttia musiikkia. Tv-episodiin mahtui parikymmentä minuuttia sävellystyötä. Kaikki riippuu edelleen genrestä.
– Tykkään myös sekoittaa asioita. Jos johonkin kohtaan sopii joku pop-elementti yhdistettynä klassiseen, niin sitten käytän sitä. Teen tunnepohjalta työtä. Vaikka muuten olen analyyttinen, niin musiikkia tehdessä en ole.

Tästä Lehtiniemi löytää myös kehitettävää. Kuvakohdista voisi ottaa terävämmin kiinni, ja ottaa myös pitkän linjan draaman huomioon, ei pelkkää tunnelmaa.
Vaikka säveltäjä haluaa löytää myös uutta, sen oman äänensä, hän ei kuitenkaan hylkää vanhaa. Musiikin on oltava yleisölle käsitettävää. Lehtiniemi tunnustautuu synkisteleväksi romantikoksi.
– Soundi on tärkeä. Se voi olla vain yksi nuotti. Isoja teemoja käytetään aika harvoin, ne eivät ole enää oikein muotia. Toisaalta fantasiaan istuvat isotkin teemat.

Mitä eroa on telkkariin ja elokuvaan säveltämisessä?
– Tv-episodissa tulee enemmän toistoa, joka tiivistää toivottavasti sarjan tunnelmaa.

Hahmoilla on usein myös oma soundinsa.
– Kun henkilöiden kohtalot kietoutuvat yhteen, niin saan sen toivottavasti kuulumaan myös musiikissa.

 

Suojat pois

Musiikin tehtävä on helpottaa elokuvan katsomiskokemusta. Musiikki kuljettaa, selventää, syventää, tekee sadunomaisemmaksi.
– Teen mielelläni animaatioita. Pidän niiden maailmasta, fantasiajutuista. Niihin liittyy koomisuutta, vaikka yleensä puhutaan vakavista asioista. Hyvässä tapauksessa yhdistelmä vie suojat ihmisiltä, ja elokuva vaikuttaa syvästi.

Lehtiniemi on säveltänyt muutakin, muun muassa musikaaleja. Niissä hän pitää erityisesti niiden itsenäisestä luonteesta. Taiteellinen vapaus on suurempi, kun ei toimita kuvan ehdoilla.
Mitä seuraavaksi?
– Ei tiedä tarkkaan, mutta haluan kokeilla käsikirjoittamista, animaation tekoa ja dokumentin ohjaamista. Ja lisäksi ostin juuri jäätelökoneen, ja haluan oppia tekemään hyvää jäätelöä.

Juhana uskoo, että kun on kerran oppinut jonkun homman, niin kuin elokuvasäveltämisen, sen oppeja voi laajentaa muille aloille.
– Nyt osaan jo keskittyä olennaiseen, eikä tarvitse seurata mitään oppikirjoja. Säveltämisen efektit ja kaiut voivat auttaa ymmärtämään esimerkiksi ruuan maustamisen perusteet.

Jäämme siis odottamaan.

 

Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2014. Artikkeli oli jälkimmäinen osa kaksiosaisesta juttukokonaisuudesta "Kuvaan säveltäjät", jonka ensimmäisessä osassa haastateltavana oli mestariluokan basistinakin tunnettu säveltäjä Lauri Porra. 

Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin kaikki hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

27.11.2016
|
Teksti: Eeva Vänskä | Kuvat: Tommi Posa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy