-Tämä bändi on sellaista elämänvirtaa, jossa ollaan. Se on mukana aina, osa itseä. Ja musiikkia syntyy sitä mukaan kuin sitä syntyy, kuvailee At The Hollow’n laulaja-kitaristi ja biisintekijä Kalle Koo yhtyettään ja musiikin tekemisen prosessiaan.
– Tämä on todella tunnepitoinen juttu koko bändille, soitamme tunteella.
At The Hollow on toiminut nykykokoonpanossaan vuodesta 2010, ja bändin ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 2015. Toinen studioalbumi ilmestyy tämän vuoden lopulla. Kalle Koon ohella yhtyeeseen kuuluvat kontrabasisti Juho Martikainen (kuvassa vasemmalla) ja lyömäsoittaja Risto Järvelin (kuvassa oikealla).
Mistään perinteisestä triosta ei ole kysymys, vaan instrumenttivalinnat – baritonikitara, jousella soitettu kontrabasso ja tavanomaisesta rumpusetistä poikkeava perkussiokokoelma – luovat omintakeisen ja tunnistettavan soundin.
– Kaikki alkoi siitä, että halusin tehdä särötöntä mutta raskasta, ja raskasta voi tehdä niin monella eri tavalla. Matala vire on olennainen. Siitä se lähti, ja sitten tuli baritonia kehiin, Kalle kertoo.
– Minua oli myös aina kiinnostanut, että bändissä olisi sellisti. Sellistin sijaan sain kontrabasistin. Juho tuli yhden ystävän kautta, ja alettiin soittaa ja tehdä biisejä yhdessä. Sitten jossain vaiheessa tuli vähän isompaa keikkaa, ja mietin, että olisi siistiä saada mukaan jotain lyömäsoittimia, ei perusrumpusettiä vaan jotain muuta. Soitin Ristolle ja kysyin, tulisiko hän keikalle mukaan yhteen kappaleeseen. Hän sanoi, että haluaa soittaa jokaisessa biisissä.
Koiralenkiltä se alkaa
Trio syntyi luontevasti, ja niin syntyvät myös sen kappaleet, jotka kaikki ovat Kallen tekemiä. Biisin rakentuminen lähtee siitä, että ”päässä alkaa soida”. Pakottamalla ei tulosta synny.
– Paljon teen biisejä siten, että mulla alkaa soimaan päässä joku melodia ja sitten saan siihen jonkin sointukulun. Sitä prosessoi, se tavallaan kasaantuu päässä valmiiksi, Kalle sanoo.
– Hyvät biisit syntyvät juuri niin, että olen tekemässä jotain ihan muuta, jotain arkista asiaa, tai menossa johonkin. Tai varsinkin, kun olen kävelemässä koirien kanssa yksin ulkona – sitten alkaa soida. Silloin yleensä tietää, että tästä tulee hyvä. Välillä taas menee pitkiä aikoja, ettei soi mitään… Sellainen sykli on itsellä aina ollut.
Sanoitukset ovat At The Hollow’n musiikissa tärkeässä roolissa. Kalle sanoo käyttävänsä aikaa siihen, että sanoitus istuu kappaleeseen ja että sen voi allekirjoittaa. Hän kertoo tekstien syntyvän samanaikaisesti musiikin kanssa.
– Sanat ovat tosi tärkeät, ja mietin niitä tosi paljon. Ja mitä enemmän ikää on musiikin tekemisessä tullut, niin sanojen tärkeys on vaan painottunut. Sanoittaminen on ehkä se vaikein, että sanoista tulee sellaiset, että niiden takana voi oikeasti olla. Se on tärkeää.
Lopputulos syntyy yhteistyössä
Kalle säveltää ja sanoittaa kappaleet, mutta lopullisen muotonsa ne saavat bändin yhteisenä projektina.
– Kaikki biisiosat ja muut ovat yleensä tosi valmiina, mutta sitten sovitetaan aina kimpassa valmiiksi, Kalle sanoo.
– On siistiä, kun instrumentit ovat vähän erilaiset, se luo rikkautta. Ja luo myös todella paljon tietynlaista vaikeutta, kun musiikissa ei ole mitään säröä eikä mitään sellaista, kaikki on niin selkeää ja alasti.
Tulevalle levylle At The Hollow on laajentanut instrumenttivalikoimaansa. Mukaan ovat tulleet nailonkielinen kitara ja Riston soittama piano sekä Juhon drone-efektit. Kaikki levylle päätyvä materiaali toteutetaan niin, että se on mahdollista soittaa myös livenä.
– Sama maailma, sama bändi ja samaa musaa, mutta siihen on tullut uusia sävyjä. Ja myös oikea tuottaja-äänittäjä [Hannu Kilkki] vaikutti todella isosti tähän, Kalle sanoo.
– Kyllähän musa aina muuttuu, kun kasvaa ja tekee. Totta kai diggaan siitä, että bändin tunnistaa. On hyvä aina uudistua, mutta sellainen radikaali, että aletaan yhtäkkiä tehdä jotain ihan toisenlaista… Jos ajattelen näitä biisejä vaikka verrattuna ekaan levyyn, niin on se ihan erilaista mutta sama juttu kuitenkin. Uudet instrumentit ruokkivat ja tuovat uusia juttuja.
Soundi on tärkeä
At The Hollow’n musiikissa soundi on olennainen lähtökohta. Soundeja mietitään usein biisikohtaisesti, ja kuhunkin kappaleeseen pyritään saamaan se äänimaailma, jota kappale edellyttää. Yleensä minimalistiseen tyyliin kerrostaen ilman massiivista efektien käyttöä.
– Meidän biisit eivät ole sellaisia, että kun kertsi lähtee, niin särö alkaa, vaan sinne kasvaa lisää jotain muuta äänimaailmaa, Kalle sanoo.
Kalle kertoo etsineensä pitkään oikeanlaista, puhdasta ja pianomaista kitarasoundia.
– Hollow on särötöntä, ja kyllä mä pitkään hain, että löysin juuri sellaisen kuin olin halunnut. On tosi tärkeää, että on clean, puhdas kitarasoundi. Ja ettei se mene rikki ja ala särkeä, sun muuta… Joutui siinä vähän aikaa hommaa tekemään.
Pedaalien käytössä hän on maltillinen.
– Pedaalihommat on mulla olleet samat Hollow’ssa melkein niin kauan kuin bändi on ollut olemassa. Kaiku ja delay on ne pääasiat, mitä tuossa tarvitsee. Ja käytännössä tulee paljon vedettyä niin, ettei ole mitään päällä, Kalle sanoo.
– En ole koskaan oikein ollut hillitön hifistelijä, tai sanotaan ”kamarunkkari”. Mulle soitto lähtee aina käsistä. Soundi on tärkeä, mutta se lähtee sormista.
At The Hollow Facebookissa sekä Instagramissa.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
