Legendaarisen Jethro Tullin laulaja Ian Anderson haki Raamatusta inspiraatiota bändin odotetun uuden albumin teksteihin.
Kyseessä ei kuitenkaan ole uskonnollinen levy, vaikka fanit ovatkin odottaneet sitä kuin messiastaan.
Maaliskuussa 2020 Ian Anderson (s. 1947) saapui yhtyeensä kanssa Suomeen. Hänen oli määrä soittaa Helsingissä, Turussa ja Tampereella Ian Anderson Plays Jethro Tull -kokoonpanon kanssa. Hotellissa häntä odotti kuitenkin yllättävä ja järkyttävä tieto: Suomen hallitus oli päättänyt juuri massiivisista kokoontumisrajoituksista, joiden takia kaikki yleisötapahtumat peruttiin ja siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Anderson ei sitä tuolloin vielä tiennyt, mutta tuosta hetkestä alkoi usean vuoden kamppailu.
Kelataan jouluaattoon 2021. Anderson istuu kotona kalenterinsa ääressä, ja pohtii 2022 alkuvuoden konserttien siirtämistä – tällä kerralla Omikronin takia.
– Olen kuluttanut pandemian aikana valitettavan paljon aikaa aikataulujen uudelleenjärjestämiseen sekä kiertueiden, hotellien ja lentojen siirtämiseen ja perumiseen. Vuoden 2022 pari ensimmäistä kuukautta näyttävät ikäväkseni siltä, että joudun varmasti käymään saman läpi uudelleen, Anderson kertoo puhelimessa.
Kiertuepäivien siirtäminen ja peruminen on erityisen rankkaa siksi, että Anderson on juuri julkaisemassa uuden Jethro Tull -albumin, ”The Zealot Genen”.
– Pandemian takia jouduimme hieman odottamaan levyn viimeistelyssä. Päätin jossain vaiheessa työstää viittä viimeistä kappaletta suosiolla kotonani. Bändin muut jäsenet äänittivät etänä omia osuuksiaan, jotka sitten lisäsin mukaan joukkoon, Anderson kuvailee kesäkuussa alkaneen äänitysprosessin loppuun saattamista.
– Se ei ehkä ole paras mahdollinen tapa tehdä töitä, mutta se ei välttämättä ollut huono lopputuloksen kannalta, koska sen ansiosta niissä viidessä kappaleessa on omat erikoispiirteensä.
Näillä Anderson tarkoittaa akustisempaa ilmaisua, joka syntyi etä-äänitysten siivittämänä. Hän kokee pakon saneleman äänitystavan tuoneen albumille mukaan entistä enemmän dynamiikkaa ja kontrastia.
Puolesta ja vastaan
Jethro Tullilla on lähes kulttimainen asema osana progressiivisen rockin kaanonia. Bändin uskolliset fanit ovat vannoneet lojaaliuttaan aina näihin päiviin asti odottaen progeprofeettojen uutta albumia. ”The Zealot Gene” onkin kauan odotettu levy, sillä se on ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä Tull-albumi kahdeksaantoista vuoteen.
Miltei uskonnollisiin mittasuhteisiin paisuneeseen odotukseen nähden onkin sopivaa, että Anderson haki albumille inspiraatiota kenties tunnetuimmasta pyhästä kirjasta.
– Aloitin sävellystyön sillä ajatuksella, että tekisin 12 kappaletta, joista jokainen käsittelee jotakin vahvaa ihmistunnetta. Jokainen kappale olisi siis erilainen, ja ne käsittelisivät sellaisia asioita kuten myötätunto, lojaalius, uskollisuus – hyviä asioita. Listasin sen jälkeen pahoja asioita: viha, kostonhimo, kateus, ahneus… Tarkastelin kokoamaani listaa ja tajusin, että olen nähnyt nämä sanat todella vahvasti osana Raamattua.
Pyhän inspiraation täyttämä Anderson alkoi etsiä Raamatusta näitä ihmistunteita, ja kirjoitti itselleen muistiin eri jakeita viitteiksi. Vaikka Raamattu inspiroikin tekijää vahvasti, ei ”The Zealot Gene” ole kuitenkaan uskonnollinen albumi.
– Hyvin harvoin kirjoitin tekstejä niin, että olisin pitänyt niiden kontekstin Raamatullisessa lähteessään, vaan kappaleet ovat metaforia elämästämme. Albumi ei siis käsittele kristinuskoa, juutalaisuutta tai mitään muutakaan uskontoa. Se käsittelee tunteita, jotka esiintyvät yhtä vahvasti niin Raamatussa kuin Twitterissäkin – jos siis tykkäät lukea jälkimmäistä. Minä en tykkää, Anderson toteaa.
Ihailijoiden fanaattisuus tai 18 vuoden kasvattamat odotukset eivät kuulemma juurikaan vaikuttaneet Andersoniin, joka on koko uransa aikana halunnut tehdä juuri sellaista musiikkia kuin hän itse tahtoo. Ihmisten reaktiot ja kriitikoiden sanat eivät ole hänen syynsä tehdä musiikkia.
– Totta kai se on mukavaa, jos ihmiset tykkäävät siitä mitä teen. Mutta olen ymmärtänyt urani aikana sen, että on myös ihmisiä, jotka eivät pidä tekemisistäni. En aio muokata työskentelytapaani tai valita käsittelemiäni aiheita vain ollakseni suosittu. Se olisi ajan hukkaa. Koska jos haluaisin yrittää miellyttää joitakin fanejani, suututtaisin samalla toisia.
Andersonin mielestä muusikon tulee aina olla oma itsensä ja uskollinen sille luovalle energialle, joka hänen sisällään on. Se saattaa poikia ylistystä tai kärkevää kritiikkiä, eikä kummallekaan kannata antaa liikaa painoa.
– En pyri saamaan suurinta mahdollista aplodimäärää silloin, kun nousen lavalle tai kun teen uutta musiikkia. Luotan omaan intuitiooni siinä, että pystyn tekemään musiikkia, josta osa ihmisistä pitää ja joista osa ei. Mutta jos he eivät pidä siitä, niin he eivät sitten vain tule seuraavaan konserttiin.
Historiaan jälki jää
On varsin ymmärrettävää, ettei Anderson ole niitä ihmisiä, jotka miettivät mahdollista perintöään musiikkimaailmalle. Hän jättää sellaisten asioiden arvioinnin suosiolla muille.
– Wikipediassa kyllä lukee niin elävien kuin kuolleidenkin jättämä perintö, ja ne ovat kaikki merkittäviä, kunhan ne kuvastavat edes hieman totuudenmukaisesti sitä, mitä olet tehnyt, Anderson pohtii, ja jatkaa:
– Olen vain yksi ihminen lukemattomien muusikoiden joukossa. Eikä Jethro Tull ole maailman tärkein yhtye, mutta emme myöskään ole merkityksettömin. Olemme siinä keskellä. Satun nyt vain olemaan yksi niistä vanhoista jääristä, jotka eivät näytä poistuvan millään.
Jälkipolvet siis pystyttäköön patsaan, jos sellaista mielivät. Anderson itse keskittyy lähitulevaisuuteen ja nykyhetkeen, jossa moni muusikko ja tapahtuma- alalla työskentelevä on luopumassa omasta uskostaan. Mikä ei ole ihme, kun huomioi kiertueisiin tällä haavaa liittyvät riskit karanteeniuhkineen.
– Se on jo itsessään epämukavaa, että joutuu eristäytymään hotellihuoneeseen vieraassa maassa jonkun työntäessä sinulle pizzan oven alta, mutta se vie samalla mennessään myös muutaman viikon työt. Tämä siis olettaen, että ei joudu sairaalaan tai kuole. Joten esiintyvän muusikon elämä on tällä hetkellä todella hankalaa.
– Jos lähtee vaikka Mallorcalle, niin karanteeni siellä ei maksa kuin hieman hukkaan mennyttä rahaa ja aikaa. Mutta meille kyse on elannosta, niin kuin se on bändilleni ja henkilökunnalleni, joka on ollut työttömänä jo suurimman osan kahdesta viimeisestä vuodesta. He joutuvat miettimään, kannattaisiko mieluummin ajaa Amazonin jakeluautoa muusikkona toimimisen sijaan.
Monen muun tavoin Anderson toivookin muutoksia, jotka mahdollistavat hänen ja kollegoidensa työn vielä tulevaisuudessakin.
– En halua keskittyä tällä hetkellä muuttamaan musiikkiteollisuuden eettisyyttä tai moraalia, vaan sitä, miten saamme musiikkia ihmisille ylipäätään tämän maailmanlaajuisen pandemian aikana. Säännöt ovat muuttuneet niin, että sääntöjä ei enää ole.
Toivottomuudelle ei kuitenkaan Andersonin elämässä ole sijaa. Hän nimittäin paljastaa, että on suunnittelemassa jo seuraavaa albumiaan vuodelle 2023. Toivottavasti kyseisen levyn julkaisun kohdalla hänenkään ei enää tarvitse yliviivata konsertteja kalenteristaan.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
