Nayteikkuna

Jonny Lang – ihmelapsi aikuisena

Epätavallisen nuorena ammattilaisuransa aloittanut laulaja-kitaristi Jonny Lang on löytänyt pysyvästi paikkansa soul-vaikutteisella bluesrockillaan. Pitkän tauon jälkeen päivänvalon nähnyt uusi studiolevy, Fight For My Soul, oli päällimmäisenä aiheena 2013, jolloin tavoitimme kitaristin Riffin haastatteluun. Juttu on julkaistu alun perin printtinumerossa 5/2013.

 

Jonny Lang syöksähti suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvun puolivälin jälkeen vasta 16-vuotiaana. Syitä oli kaksi. Yhtäältä poikkeuksellisen kypsät kitaristintaidot, varsinkin kun otti huomioon, että Lang oli aloittanut kitaransoiton vasta muutama vuosi aikaisemmin. Toisaalta huomion vangitsi myös rouhea lauluääni, joka oli täysin eri paria nuoren miehen olemuksen kanssa.

Nyt tämä Fargossa, pohjois-Dakotassa vuonna 1981 syntynyt entinen ihmelapsi on 33-vuotias. Muutoksia elämässä on tapahtunut, sillä Langilla on vaimonsa kanssa neljä lasta, joista nuorin syntyi vasta muutama kuukausi sitten. Perheen perustamisen vuoksi uuden levyn tekeminen ottikin monen vuoden periodin.

Muitakin muutoksia on tapahtunut. Monien muiden artistien tapaan myös Lang on siirtynyt itsenäiseksi mitä tulee levyjen julkaisuun. Uusi albumi ilmestyy oman levy-yhtiön kautta, yhteistyössä kitaristien julkaisuihin erikoistuneen Mascot Labelin kanssa. 

– Minulla oli ihan hyvät välit vanhaan levy-yhtiööni, mutta jotenkin tuntui, etteivät he oikein kunnolla panostaneet viimeisimpien levyjeni markkinointiin. Eivätkä he sitä varsinaisesti kieltäneetkään; kaikki elävät tällä hetkellä kovia aikoja levyteollisuudessa, joten he halusivat käyttää rahansa isoihin nimiin. Siksi hieman turhauduin tilanteeseen, ja pidimme palaverin, jonka tuloksena he päästivät minut irti sopimuksesta ja toivottivat onnea jatkoni suhteen.

Uutukainen ”Fight For My Soul” kuulostaa ehkä hieman erilaiselta Lang-levyltä, kuten Saksasta puhelimitse tavoitettu laulaja-kitaristi itse myöntääkin. Levyn soundimaailma on varsin rikas, joten herää kysymys vaikuttiko tuo mitenkään kitaraosuuksiin?

– Ehdottomasti, en halunnut vain käydä heittämässä sooloja biiseihin, vaan halusin kitaran oikeasti tuovan kappaleisiin jonkin elementin lisää. Kitaran piti olla kokonaisuudessa yksi ainesosa muiden joukossa ja harmonisesti synkassa kappaleen kanssa. Siinä mielessä tällä kertaa vaadittiin hieman erilaista näkökulmaa, Jonny kokee.

Missä määrin tuottaja Tommy Simms vaikutti uuden albumin ”erilaiseen” luonteeseen?

– Varmasti jossain määrin, mutta oikeastaan kaikki tapahtui aika lailla itsestään. Kun laulut olivat valmiita, esitimme ne bändini soittajille ihan vaan akustisella kitaralla. Sen jälkeen soittajat saivat tulkita niitä omalla tavallaan. Albumin lopullinen sointi muotoutui siis aika lailla sen seurauksena, Jonny valaisee.

 

Telecaster eniten käytössä

Jonny Lang on tullut vuosien varrella tutuksi nimenomaan Fender Custom Shopin valmistaman Telecaster Thinlinen käyttäjänä. Minkälaisilla kitaroilla uuden levyn äänitykset tehtiin?

– Enimmäkseen äänessä oli Les Paul, joka on ollut minulla noin 10 vuoden ajan ja jota käytän usein studiossa. Se on ’58 reissue-malli, ja minulle hyvin tärkeä kitara, joka vain sattuu soimaan epätavallisen hienosti. Eräs kaveri toi kerran studioon kokeiltavaksi monta vanhaa Les Paulia, joista kallein oli arvoltaan jotain 30 000 dollaria. Silti omani hakkasi ne kaikki, mikä järkytti kaikkia paikalla olleita, Jonny naurahtaa.

– Toinen oli sitten Thinline Telecaster, jota käytän paljon livenäkin. Siinä on Bill Lawrencen humbucker-mikrofonit. Noiden lisäksi käytin jonkin verran vuoden ’76 Suproa.

Millaisiin soundeihin käytit nimenomaan Suproa?

– Aika paljon erilaisiin komppikitarajuttuihin. Ja taisi sillä tulla vedettyä pari sooloakin, ainakin muistaakseni. Sekin kuuluu parhaisiin kitaroihini, joka toimii hienosti nimenomaan säröisemmissä komppikitara-osuuksissa.

”The Truth” -kappaleen alussa soittosi muistuttaa mielestäni hieman Santanaa.

– Joo, siinähän on se espanjalais-tyylinen kitarajuttu, Jonny nauraa. – Sen soitin ihan Telecasterilla. Kitaran humbuckerit voi puolittaa, ja kyseessä taisi olla takamikki yksikelaisena.

 

Tarkkaamo on paras paikka soittaa

Mitä tulee äänityksissä käytettyihin vahvistimiin, Jonny kertoo käyttäneensä joillain raidoilla Fender Deluxe Reverbiä, joka on myös hänen live-vahvistimensa. Toisaalta hän toteaa äänittäneensä useita soolo- ja rytmikitaraosuuksia käsintehdyllä Mill Hill Audion Love Amp -kombolla, jossa on yksi etuasteputki, pääteasteputki sekä putkitasasuuntaaja. Hieman erikoisen vahvistimesta tekee se, että signaalin laadun maksimoimiseksi siinä ei ole minkäänlaisia volume- tai tone-säätöjä, vaan ne tehdään kitarasta tai erillisestä etuasteesta käsin. 

Vaikka Lang siis onkin vahvistimien suhteen putkimies, myös muutkin ratkaisut kelpaavat. 

– Monta kertaa kytkin myös pelkän pedaalilaudan suoraan miksauspöytään. Meillä oli käytössä Neven vanha analogipöytä, joka jo itsessään soi todella hienosti, hyvän puhdassoundisen kitaravahvistimen tavoin.

Lang huomauttaa, että analogipöydästä huolimatta itse raidat kuitenkin tallennettiin Pro Toolsille. Käytettiinkö levyllä myös jotain softapuolen vahvistinmallinnuksia?

– En voi vannoa aivan varmaksi, mutta muistaakseni teimme joitain rytmikitaraosuuksia softamallinnuksilla soundin terävöittämiseksi.

Mitenkäs sitten varsinainen kitaran äänittäminen, onko sinulla sen suhteen jotain tiettyjä jippoja, vaikkapa mikrofonien astettelussa?

– Me käytämme kyllä aikaa mikrofoniasettelussa. Lähimikrofonin lisäksi oikeanlaisen tilamikrofonin valintaan ja sen paikan löytämiseen kuluu tietysti oma aikansa, sillä jo kuudenkin tuuman muutos mikrofonin paikassa muuttaa soundia hyvin paljon. En myöskään soita koskaan missään eristetyssä kopissa kuulokkeet päässä, vaan aina tarkkaamossa; kuulokekuuntelu ei oikein innosta minua, Jonny kertoo.

Olet sekä vahva laulaja että hyvä kitaristi. Koetko, että laulamisesi olisi vaikuttanut mitenkään kitaransoittoosi?

– Kyllä kai. Ajattelen kitaraa aika melodisena instrumenttina, ja ehkäpä tuo juontaa juuri laulamisesta.

Soolosi lienevät kuitenkin lähes aina improvisoituja?

– Joo, en juuri suunnittele niitä etukäteen. Toki joskus kun improvisoin jonkun hyvän jutun, saatan kyllä toistaa sen soittaessani uuden oton sisään, Jonny kiteyttää soolotyylinsä.

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2015. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


 
12.07.2020
|
Teksti: Timo Östman | Kuva: Piper Fergusson
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy