Juha Lottonen – kitaralla pitää olla oma tarina

Monille Riffin lukijoille tuttu soitinrakentajamestari Juha Lottonen juhli juuri 25 vuottaan soitinrakentajana, kun kävimme verstaalla haastattelemassa miestä.


Juha Lottonen kuuluu maan parhaiden kitaranrakentajien joukkoon, ja pitkän uran varrelta on kertynyt kosolti painavaa tietoa soitinten rakenteista ja soittajien tarpeista. Kysytäänpä aluksi, mikä tekee soittimesta hyvän ja miten vastataan asiakkaiden erilaisiin toiveisiin.

– Soittimen laatu on kaikkien eri ominaisuuksien yhdistelmä, Juha Lottonen kertoo. Ei ole vain tiettyä osa-aluetta, jolla tehdään huippusoitin. Riippumatta siitä, onko kysymyksessä jokin omista soitinmalleistani vai onko soitin mittatilauksen mukaisesti valmistettu, taustalla on aina tietty funktio. Aikojen saatossa minulle on muodostunut tietynlainen käsitys esimerkiksi siitä, mihin arvoihin määritetään soittimen kaulan säädöt. Asiat kuten kaulan suoruus ja kielten korkeus ovat tietynlaiset kaikissa soittimissa, ellei asiakkaan kanssa muuta erityisesti sovita. Mutta silloin kun asiakkaille räätälöidään soittimia heidän toiveidensa mukaan, vaihteluväli eri ääripäiden välillä on todella iso. Asiakas voi haluta esimerkiksi kielten korkeuden huomattavan matalaksi tai huomattavan korkeaksi. Kaikenlaiseen yleiskäyttöön tarkoitettua soitinta ei ole olemassa, joten kaikki soittimet räätälöidään jollain tavoin.

Lottonen kertoo, että oman kitaramalliston merkitys rakentajalle on nykyisin yhä tärkeämpi, erityisesti kansainvälisillä markkinoilla.

– Uran alkuvaiheessa on hyvä lähteä liikkeelle klassikkomallien kopioinnista ja tutustua sitä kautta kitaroiden rakenteeseen. Itsekin aloitin tekemällä kopioita. Pidemmän päälle heräsi ajatuksia ja havaintoja siitä, mihin suuntaan haluaisin viedä soittimia, ja olen ratkonut asioita tekemällä oman tyyppisiä kitaroita. Tilanne maailmanmarkkinoilla on sellainen, että siellä ei menesty tekemällä kopioita. Pitää olla tarina, miksi tekee tietynlaisia soittimia ja miksi on päädytty omiin ratkaisuihin.

 

Puu valitaan käytön mukaan

Tässä lehdessä muutoinkin esille noussut teema – soitinpuiden saatavuus ja mahdolliset vaihtoehdot perinteisille materiaaleille –  koskettaa luonnollisesti myös haastateltavaamme. Mitkä ovat mahdollisuudet kotimaisten puiden käyttöön etenkin nyt, kun sademetsien puiden kaatamista säädellään aiempaakin tarkemmin?

– Paikallisuus on tulossa takaisin, ja suomalaiset puut ovat nouseva trendi. Erilaisten puiden saatavuuteen on Suomessa kiinnitetty huomiota jo vuosien ajan ja yhä yleisemmin on alettu hyväksyä, että enää ei ole saatavilla kaikkia eksoottisia puita, joita oli aiemmin. Kitaristit ovat aina olleet todella konservatiivisia, ja kitaran pitää heidän mielestään olla tietynlainen myös ulkonäöllisesti, eikä soitinrakentaja pysty mitenkään radikaalisti muuttamaan soittajien näkemyksiä. Soitinpuiden kohdalla ei kuitenkaan voi sanoa, että jokin tietty puulaji olisi paras. Suomi-puu ei automaattisesti ole huonompi kuin eksoottinen puu – se on vain erilainen. Kun soitinrakentaja ei enää saa ruusupuuta ja vaihtaa suomalaiseen puuhun, soundi ei tietenkään pysy samana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että soundi huononee. Aivan kuten soittimen muidenkin ominaisuuksien kohdalla jokin ratkaisu on tarkoituksenmukainen jonkin soittotyylin mukaan, samaan tapaan puiden kanssa on syytä pohtia, mikä puu sopii mihinkin tarkoitukseen.

 

Kyse on vuorovaikutuksesta

Juha Lottosen verstaan seinällä Helsingin Herttoniemessä on esillä useita tuoreita, Suomi-puista valmistettuja akustisia kitaroita. Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat esimerkiksi akustiset pikkukitarat.

 

– Uudet pikkukitarat ovat esimerkkejä siitä, miten soitin muuttuu puun mukaan, Lottonen toteaa. Kitarat on tehty muuten samoista puista kuin aiemminkin, mutta sivut ovat toisessa laminoitua koivua ja toisessa laminoitua ruusupuuta. Molemmat ovat omalla tavallaan älyttömän makeita kitaroita, mutta äänensävyssä on eroa. Juuri tone on merkittävin muuttuja, kun käytetään erilaisia puita. 

Haastattelun lomassa kokeilin esillä olevia uusia 12-kielisiä akustisia kitaroita. Niiden sointi on sykähdyttävän massiivinen. Suurin osa markkinoilla olevista 12-kielisistä kitaroista on verraten isokoppaisia. Lottosen uudet mallit ovat pienempiä.

– Pieni kitara on soinnillisesti ketterämpi, Lottonen toteaa. Ensin tein 12-kielisen version Parlor B -mallista, joka on pienin kitaramallini. Se toimii loistavasti esimerkiksi delta bluesissa. Tämän jälkeen palasin vähän takaisin päin, vanhaan S-koppakoon malliini, ja tästä kehittyi C-vireinen 12-kielinen, joka menee baritonikitara-akselille ja sopii Leadbelly-tyyliin.

Olen yli kymmenen vuoden ajanjaksolla kokeillut lukemattomia Juha Lottosen rakentamia kitaroita. Alusta asti päällimmäinen havaintoni on ollut, että kaikissa kitaroissa kaula tuntuu todella miellyttävältä. Kitaroita on helppo soittaa, vaikka minulla on pienet kädet. Lottonen toteaa, että hän on oppinut kitaroiden kaulan muotoon liittyvät asiat pitkälti asiakaspalautteen kautta.

– Mitä enemmän olen rakentanut soittimia sitä enemmän olen havainnoinut, miten aika monet kaulan muotoon liittyvät seikat ovat soittotuntuman kannalta yhteneväisiä kaikilla kitaristeilla. Kun tietynlainen pyöreys säilyy, kaulan käyttötuntumasta tulee mukava riippumatta siitä, minkä kokoinen se on. Ihmisen käsi on hyvin tarkka siinä, mikä tuntuu mukavalta ja mikä epämukavalta. Vuosien saatossa asiakkaat ovat kertoneet toiveistaan ja siitä, mikä on soittajan kannalta hyvä ja mikä huono. Kitaristien antama palaute on avannut ammattitaitoa myös itselleni. Soitinrakentajan ei sovi loukkaantua, jos asiakas sanoo, että ”tämä ei toimi näin” tai ”muutetaan tätä”. Kysymys on vuorovaikutuksesta.

 

Kun sähköstä tulee osa kitaraa

Sähkökitaroiden osalta soittimen laatuun vaikuttavat myös sähkötekniset ominaisuudet. Olen kuullut joidenkin kitaristien sanovan, että ”pitäisi vaihtaa kitaraan tehokkaammat mikrofonit, että tulisi parempi soundi”. Kuitenkin omien kokemusteni mukaan mikrofonien kova teho ei ole mitenkään eduksi ainakaan hyviä puhtaita soundeja tavoiteltaessa. Lottonen kertoo, että mikrofonien valinta on pitkälle soittajakohtainen asia.

– On musiikkityylistä kiinni, mikälaista räyhää haetaan. Joillekin ainut ratkaisu on, että kaikki on koko ajan kybällä. Itse lähtisin purkamaan asiaa toisin päin: tavoittelen sitä, että dynamiikka säilyy. Dynamiikka yleensä latistuu hieman, kun käytetään oikein voimakkaita mikrofoneja. Sieltä tulee vain kovaa tai vielä kovempaa. Mielestäni soitossa pitää olla hiljaisempiakin kohtia, eikä kaikki voi olla täysillä – muutoin dynamiikka ka-toaa. Akustisessa kitarassa on hienoa juuri dynamiikka, ja samaa löytäisin mielelläni sähkökitaroista: siellä on hengittävyyttä, sillä voi soittaa hiljaa ja kovaa ja kaikkea siltä väliltä.

Soittimen vireisyys on monille muusikoille ensiarvoisen tärkeä seikka, ja viime vuosina pinnalla on ollut Buzz Feitenin viritysjärjestelmä.

– Buzz Feitenin kauloissa ydinasia on, että ensimmäistä nauhaväliä lyhennetään siirtämällä yläsatulaa, Lottonen selittää. Johtuen kielen venymästä ensimmäinen nauhaväli on ylävireinen, jos se on laskennallisesti siinä paikassa, johon se kaavan mukaan menee. Yläsatulan siirto on tavallinen operaatio, jota soitinrakentajat ovat tehneet iät ja ajat. Itsekin tein tätä jo ennen kuin Buzz Feitenistä oli kukaan kuullut mitään. Yläsatulan siirto on olennainen osa, joka tehdään kaikkiin valmistamiini kitaroihin.

Neljännesvuosisata antaa perspektiiviä arvioida alan nykytilaa ja tulevaisuutta. Kotimaisen Turenki Tonefestin ja kansainvälisen Holy Grail Guitar Shown tapaiset tapahtumat antavat maallikolle viitteitä siitä, että pienet valmistajat ovat onnistuneet murtautumaan toden teolla suurten tehdasmerkkien hallitsemille markkinoille. Mutta millainen on näkymä suomalaisen kitaverstaalta katseltaessa?

–Soitinrakennusalalla voisi mennä taloudellisesti paremminkin. Suomessa on kuitenkin hienoista kasvua soittimien tilauksissa. Asiakkaat ovat yhä enemmän alkaneet ymmärtää ammattikunnan tarpeellisutta: pystytään tekemään mittatilauksesta soittimia ja myös palauttamaan vanhoja, rikkoutuneita soittimia käyttökuntoon. Ihmisiä on alkanut eri lailla kiinnostaa kestävä kehitys, ja soitinrakentajan tekemä laatukitara ei ole esine, joka parin vuoden päästä heitettäsiin roskiin. Käsityöammatti ei enää ole ihmetyksen aihe, ja arvostus on lisääntynyt. Pitkä ura alalla tuo luotettavuutta, ja ajatusilmapiiri on muuttunut siihen suuntaan, että mieluummin teetetään tutulla kaverilla soitin, jolle saa pitkän takuun, kuin ostetaan kaupan hyllystä halpa instrumentti, josta ei tiedetä mitään. Jokainen rakentaja tekee tätä hommaa omalla naamallaan, jolloin vastuu omista töistä on eri tasolla kuin tehtailla.

 

Soitinrakentajamestari Lottonen

Juha Lottonen kouluttautui alunperin puusepäksi, mutta jatkoi sen päätteeksi opintojaan Ikaalisten käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa (nykyinen IKATA).

 

Ammattimaisen soitinkorjauksen ja soitinten rakentamisen hän aloitti 1992 klassisiin kitaroihin erikoistuneen Liikanen Musical Instruments -yrityksen alivuokralaisena.
Seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen oma malli, teräskielinen M, ja muutaman muuton kautta tukikohta asettui Herttoniemeen, jossa yritys edelleen toimii.

Lottonen Guitars perustettiin 2003 ja samalla pitkä alivuokralaissuhde Liikasen verstaan kanssa muuttui synergiseksi seinänaapuruudeksi.

Yrityksen kotisivuilta löytyvät virstanpylväät yhtiökumppanuuksista ja henkilöstön kokoonpanojen muutoksista, sekä oman malliston kasvusta soitin soittimelta. Mainittakoon tässä kuitenkin erikseen kaksi erityistä seikkaa.

Suomalaisen muotoilun suurnimen, Eero Aarnion suunnittelema ja Lottosen rakentama Copacabana-kitara esiteltiin 2006, ja sarjanumerolla 003 leimattu soitin ojennettiin aikanaan itselleen Conan O’Brienille.

2011 Juha Lottonen suoritti soitinrakentajamestarin tutkinnon.

Lisätiedot: Lottonen Guitars

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2017. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja haastatteluita voit lukea tästä.

 

17.06.2018
|
Teksti: Jussi Huolman | Kuvat: Juha Rinne
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy