Nayteikkuna

Klas Granqvist – monitorimies palveluksessanne!

Ammattimainen monitorimiksaaminen vaatii teknistä, psykologista, sosiaalista ja organisatorista osaamista. Työvälineet on syytä hallita, mutta tärkeää on myös tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja oppia tulkitsemaan esiintyjien tarpeita heidän ollessaan lavalla.

 

Pienemmillä keikkapaikoilla ja klubeilla monitorointia hoitaa tyypillisesti saliäänestä vastaava miksaaja oman työnsä ohessa tai pikemminkin osana sitä. Käytössä voi olla myös jokin järjestelmä, jossa muusikot voivat miksata itse omat kuuntelunsa. 

Kun produktion koko kasvaa, tarvitaan usein lisää teknistä henkilöstöä. Remmiin astuu monitorimiksaaja, jonka tehtävänä on huolehtia, että esiintyjät kuulevat oman ja muun bändin soiton. 

Juuri sitä tekee työkseen monitorimiksaukseen erikoistunut ammattilainen Klas Granqvist. Hän pitää omassa työssään tärkeimpänä päämääräänä sitä, että esiintyjällä on lavalla hyvä olla. 

– Mun tehtävä monitoriteknikkona on tukea esitystä ja tehdä esiintyminen mahdollisimman helpoksi ja mielekkääksi. Sen vuoksi esimerkiksi valinta kulmamonitori- tai kuulokekuuntelun välillä tehdään esiintyjän halun ja tarpeiden mukaan, kertoo Klasu. 

On kuitenkin tilanteita, jotka asettavat monitorointitavan valinnalle teknisiä reunaehtoja. Esimerkiksi klikin tai taustanauhan kanssa esiinnyttäessä ainakin rumpalin on käytettävä korvamonitorointia. TV-tuotannoissa taas lavalle ei monestikaan haluta kulmamonitoreita – ei ainakaan siten, että ne näkyisivät kuvissa. 

– Joskus TV-hommissa sattuu, että joku esiintyjä kuitenkin haluaa käyttää kulmamonitoria. Silloin me työkavereiden kanssa hyvissä ajoin toimitetaan lavastuksesta vastaavalle taholle CAD-kuvat monitoreista, jotka pitäisi saada upotettua lavarakenteisiin. Joskus monitorit saadaan myös aseteltua sellaiseen paikkaan lavastuksissa, etteivät ne häiritse kuvissa.

Toisinaan voi käydä myös niin, että hetken aikaa kokeiltuaan esiintyjä haluaakin vaihtaa kulmamonitorin korvanappiin. Klasu pyrkii ottamaan tämän huomioon omassa roolissaan. 

– Haluan pitää monitorointitavan muutokset mahdollisina, koska mun työn perustana on esiintyjän tukeminen ja hänen hyvinvointinsa lavalla. Pyrin ottamaan keikkareissulle mukaan pari ylimääräistä korvamonitorisysteemiä ja pari kulmamonitoria kaapeleineen, jos joku haluaakin vaihtaa toisenlaiseen. 

Esiintyjän kannalta korvanappikuuntelussa on omat haasteensa. Korvamonitorointi vaikuttaa vuorovaikutukseen ulkopuolisen maailman kanssa, koska lähtökohtaisesti napit sulkevat tai ainakin merkittävästi vaimentavat ulkomaailman akustisia ääniä. Vaimennus ei ole tasaista koko taajuusalueella, joten läpikuuluvat äänet myös vääristyvät sävyltään. 

– Kuulokekuuntelussa me voidaan edesauttaa vuorovaikutusta yleisön kanssa käyttämällä ambienssimikkejä, joilla poimitaan yleisön ja ympäristön ääniä esiintyjille kuultavaksi. Ambienssimikit asetellaan lavan eteen telineille ja kohdistetaan yleisöön päin, kertoo Klas. 

Kuulokekuuntelussa ilmiö saattaa korostua vielä selvemmin. 

– Luurit päässä ollessa oma äänikin muuttuu, kun äänikuvaan tulevat vahvemmin mukaan omat kalloresonanssit, verenkohina ja hengitysäänet. Joskus ilman kautta kuuluva ääni saattaa jäädä pois kokonaan. Esiintyjän mahdollisesti kokemaa eristymisen tunnetta voi häivyttää käyttämällä vaikka pientä kaikua, jota lisätään kuunteluun. 

Joillekin esiintyjille vuorovaikutus yleisön ja muun bändin kanssa saattaa käydä mahdottomaksi, koska napit ovat niin eristävä elementti. Bändikämppätaustalta tulevat esiintyjät puolestaan saattavat vaatia bändinkämpän ”hälyisyyden” ja ”mekkalan” -kaltaisen akustisen ympäristön, että oma ilmaisu olisi parasta mahdollista. 

Ihmisen kuulojärjestelmä ja kuulokuvan muodostuminen ovat monimutkaisia ilmiöitä. Ne vaikuttavat myös ihmisen käyttäytymiseen ja esiintymiseen. 

– Jos esiintyjä oppii käyttämään korvamonitorointia, ja tekee sitä paljon, niin se voi lopulta mahdollistaa paremman suorituksen kuin kulmamonitoria käytettäessä – varsinkin jos saatavilla on hyviä miksauksia suoraan omaan kuunteluun. Kuuntelu on paljon selektiivisempää ja tarkempaa korvanapeilla, ja niiden avulla on mahdollista saada paljolti sellainen kuuntelubalanssi kuin haluaa. 

 

Työn tehokas järjestäminen 

Ennen keikkoja Klasu käy signaalitien läpi mielessään ja tekee sen pohjalta keikalla tarvittavan laitelistauksen. Jos on vähänkään epäilystä toimiiko homma suunnitellusti tai onko riittävästi osaamista, Klasu rakentaa setin etukäteen. 

– Kun oon pystyttänyt setin, kokeilen linjat ja kaapelit ajamalla jonkin moniraitamiksauksen yksittäisiä raitoja eri kanaviin, signaaliteihin ja kaiutinsysteemeihin. Kun systeemi vaikuttaa olevan kunnossa, merkkaan piuhat sekä puran laitteiston ja paketoin ne. 

Keikkapaikalla Klasu järjestelee laitteet niin, että niiden kanssa työskentely on mukavaa, ergonomista ja turvallista. Kaiken pitäisi olla jotenkin helposti käsillä, valaistus kunnossa ja näkyvyyden tärkeisiin paikkoihin hyvä. Laitteille on syytä päästä helposti esimerkiksi kytkemään ja irrottelemaan kaapeleita, mikserin taakse täytyy olla kulku kummalta puolelta vaan. 

– Näkyvyys ja lavatapahtumien tulkinta ovat oleellisia elementtejä monitoriteknikon työssä. Keikkaolosuhteissa esiintyjät yleensä näkee lavalla, jolloin kehonkielestä voi päätellä onko siellä tyypeillä kaikki hyvin, ja mitä tarvii muuttaa, jos jotain pitää säätää. 

 

Talkback TV-tuotannoissa 

TV-tuotannoissa ollaan paljon tilanteissa, joissa ei ole näköyhteyttä esiintyjiin. Klasun työpiste on sermin takana eikä sieltä näe lavalle, jolloin esiintyjät eivät pysty viittilöimään kuuntelutarpeitaan mitenkään. Vuorovaikutus perustuu – vuoropuheluun! TV-hommissa ensimmäinen kuntoon laitettava asia onkin kommunikaatioyhteydet. 

TV-produktiossa saattaa olla mukana salimiksaaja, kaksi monitorimiksaajaa, kuvausauto varustettuna kuvauksen ohjaajalla ja kuvaussihteerillä, sekä ääniauto (tai ääniyksikkö kuvausautossa), jossa on lähetysäänestä vastaava äänisuunnittelija. Sitten ovat vielä esiintyjät lavalla. 

– Kun kaikki tyypit voivat omalta työpisteeltään puhua kenelle vain, on ympäristössä rutkasti vähemmän huutamista ja kävelyä, mikä tehostaa työskentelyä paljon, Klasu toteaa. 

Kun kommunikaatiosysteemi on valmis, ruvetaan mikittämään bändiä. Ihanteellista olisi, että yksittäiset monitorikuuntelutkin olisivat jo suhteellisen hyvällä mallilla, kun bändi tulee lavalle. Aikataulujen vuoksi se ei kuitenkaan aina ole mahdollista. 

Solistin äänen Klasu yleensä kuulee laulumikin kautta, mutta muilla muusikoilla on kullakin oma kytkimellä varustettu talk-back-mikki. Niiden avulla bändiläiset puhuvat kätevästi myös toisilleen, koska tyypillisesti lähes kaikilla on korvamonitorointi. 

Talkback-yhteyksien avulla myös musatuottaja voi puhua solistille, oli tuottaja sitten joku bändiläisistä tai bändin ulkopuolinen henkilö. Esimerkiksi TV:n laulukilpailuissa solistille puhuminen on tärkeää, ettei solisti tunne oloaan yksinäiseksi lavalle astuessaan. 

– Talkbackin käyttö on ilahduttavimpia työskentelyn tehostamiskeinoja, mitä on keksitty viime aikoina. Hyvänä esimerkkinä käy Tähdet, tähdet -TV-sarjan viime kausi, mikä tehtiin Angel Filmsin studiolla Herttoniemessä Sahaajankadulla. Siellä bändiläisten välinen etäisyys oli pisimmillään 16 metriä. Aikataulut olivat tiukkoja, materiaalia oli paljon ja bändi teki sovituksia lähes lennosta. Kun bändillä oli käytössä talkback-mikit, homma kävi sutjakasti. 

Ihmisen kuulomuisti on ällistyttävä, varsinkin tilanteissa, joissa näköaisti ei ole käytössä. Kun Klasu tekee töitä pidempään samojen esiintyjien kanssa, niin hän saattaa alkaa oppia erottamaan henkilöitä toisistaan joskus jopa pelkästään siitä, millaisella tatsilla he kytkevät talkback-mikin päälle. Vielä vahvempia tunnistussignaaleja on, kun joku hengittää lähellä mikkiä tai vaikkapa maiskauttaa huuliaan. 

 

Monitorimiksaajan taitoja 

Tärkeä osa ammattitaitoa on oppia eri instrumentin soittajien tarpeita ja eri ihmisten erilaisia kuuntelutottumuksia niin, että saa rakennettua miksauksen juuri heille sopivaksi. Onnistumisen kokemuksia voi saada siitä, kun esiintyjät tulevat lavalle, ja he ovat hetimiten tyytyväisiä kuunteluihinsa.

– Monitorimiksaajalle, kuten muillekin esitystekniikan parissa työskenteleville, on tärkeää, että osaa käyttää työvälineitä. Mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että tulee toimeen ihmisten kanssa. Laitteita saa aina, merkittävämpää on, että saa hyvät tyypit töihin porukkaan. 

Yksi keskeinen osa työtä on oppia paremmin ennakoimaan tilanteita. Aina ei voi kuitenkaan ennakoida kaikkea, ja viimeisen vuoden aikana Klasu onkin muutaman kerran joutunut sanomaan, että nyt ei onnistu tuollainen, mutta että voidaanko tehdä näin. Tähän mennessä keinoja on aina löytynyt. 

 

 

– Monitoriteknikko tekee työtä monimutkaisen, ihmiseksi kutsutun järjestelmän kanssa. Niin kuin esiintyjillä, on hänelläkin huonoja päiviä ja joskus jännittää suoriutuminen sekä se, miten henkilökemia synkkaa esiintyjien ja muun työryhmän kanssa. Teknikkokin on ihminen, summaa Klasu. 

Esitys- ja äänitekniikan aloilla uusia laitteita ja toimintatapoja tulee koko ajan. Niitä on pakko kyetä ottamaan haltuun, että pysyy mukana alan kehityksessä. 

– Kaikessa työssä ääniteknikon olisi hyvä olla avoin ja kykenevä kehittymään, ja valmis luopumaan omista rutinoituneista ajattelu- ja työskentelytavoistaan, Klasu tiivistää. 

 

Kalusto 

Ensimmäinen kriteeri on, että laitteiden tulee olla toimintavarmoja. Toinen reunaehto on kapsiteetti: mikserissä täytyy olla riittävästi tuloja ja etenkin lähtöjä. Ja kun puhutaan korvamonitorimiksauksesta, tarvitaan nimenomaan järkevästi ryhmiteltäviä stereolähtöjä. Miksereissä joustavuus reititysten suhteen onkin avainasia. 

– Miksauspöydän avulla pitää pystyä hallitsemaan puhekommunikaatioyhteyksiä myös niin, etteivät kaikki kuule koko ajan kaikkia, vaan esimerkiksi puhuminen työtovereiden kanssa bändin soittaessa on mahdollista häiritsemättä bändiä. Lisäksi pitää pystyä hallinnoimaan aikakoodauksia ja muita ohjauksia. 

Langattomat korvamonitorit muodostavat oman teemansa. Radioliikenteen täytyy olla  laadukasta – kohinoita ja paukkeita ei suvaita. Toimintavarmuuden takaamiseksi antennien ja antennikaapeleiden tulee olla hyviä. Avainasemassa on huolella suunniteltu taajuuskokonaisuus, jossa lähettimet eivät häiritse toisiaan.

– Koko signaalitien pitää olla laadukas ja toimintavarma. Joustavuus reititysten suhteen pitää olla hallittavissa, koska signaalia ehkä joutuu lähettämään eri paikkoihin. 

Urakoiden myötä Klas on löytänyt myös omat henkilökohtaiset työkalusuosikkinsa.

– Mun tän hetken ylivoimaisesti mieleisimmät mikserit ovat DigiCon SD 8 ja 10. Myös Yamahan CL- sarja on hyvää. Langattomista laitteista Shure on tällä hetkellä niskan päällä verrattuna Sennheiseriin tai muihin. Shure johtaa nyt muita laitteiden laadun ja taajuuskäyttäymisen sekä hallinnan ja verkotettavuuden suhteen. 

 

Taajuuskoordinointi 

Akun Tehdas vastaa myös erilaisten festivaalien teknisestä toteutuksesta. Kun kinkereille saapuu useita eri esiintyjiä omine langattominen laitteineen, täytyy jonkun huolehtia siitä, että ne kaikki mahtuvat toimimaan toisiaan häiritsemättä. Parina viime kesänä festivaaleilla käytettävien radiotaajuuksien ennakkosuunnittelu onkin työllistänyt Klasua yhä enenevissä määrin. 

Prosessin aluksi hän käy etukäteen tapahtumapaikalla skannaamassa radio-olosuhteet ja laatii sitten tulosten perusteella taajuussuunnitelman. Tapahtuman aikana tilanteesta huolehtii Akun Tehtaalta nimetty taajuuskoordinaattori, jonka tehtävänä on pitää festivaalialueen langaton liikenne hallinnassaan. Kun homma toimii, on kaikilla tarvitsijoilla toimivat ja ristiriidattomat taajuudet käytössään niin, että laitteet toimivat keskenään halutulla tavalla. 

– Ilahduttavassa määrin festivaalijärjestäjät on alkaneet tilailla taajuuskoordinointia, koska langattomia laitteita vaan on niin paljon. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa mentiin monilla festivaaleilla ihan mutu-tuntumalla: porukka tuli langattomien kanssa, ja ehkä katsottiin, että toimiiko ne tietyillä taajuuksia vai ei. Se oli vähän sellaista viidakkomeininkiä, naurahtaa Klasu. 

 

Taustanauhojen käyttö 

Klasun hommiin kuuluu myös taustanauhojen hallintaa. Hän onkin ottanut asiakseen kehittää vakaan playback-järjestelmän, jossa räkissä on kaksi tietokonetta omine äänikortteineen. Molemmissa koneissa pyörii itsenäinen Ableton-softa, joista ajettu audiosignaali menee yhteen Radialin A/B-vaihtimeen ja siitä päämikserin kautta PA:han. 

Molemmat Abletonia pyörittävät tietokoneet on kytketty toisiinsa niin, että kun pääkoneen käynnistää se ohjaa midi-signaalilla myös toisen koneen käynnistymään. Jos toinen kone kyykkää kesken kaiken, se lähettää pilottisignaalin toiselle koneelle, joka jatkaa hommaa. 

– On paljon suoria TV-lähetyksiä, joissa taustanauha ei kerta kaikkiaan saa katketa. Esimerkkinä eräs vuotuinen iso musagaala, jossa kaikki musa tulee taustanauhalta, vaikka videokuvassa bändit soittavatkin lavalla. Jos suorassa lähetyksessä taustanauha katkeaa, niin se on kyllä hyvin huono asia, Klasu kauhistelee.

Jos sitten taustanauhan mukana soittaa oikeasti isompi bändi  – esim. TV-ohjelmissa SuomiLOVE ja Voice of Finland – niin ei ole niin kriittistä, jos playback katkeaa. Bändi pystyy kuitenkin soittamaan biisin loppuun ilman nauhaakin yleisön häiriintymättä. 

 

Talon monitoriteknikkona 

Vielä kymmenen vuotta sitten Klasu teki paljon enemmän festivaaleilla ”talon monitoriteknikon” hommia. Nimike viittaa henkilöön, joka operoi keikkapaikan tai -järjestäjän kamoilla hoitaen niillä eri esiintyjien tarpeita. Paikalle saattoi tulla artisteja, joista ei tiennyt ennestään yhtään mitään. 

– Bändi tuli lavalle, ja siinä oli sitten 30 minuuttia aikaa tehdä vaihto ja linjatsekkaukset. Sitten piti vain arvailla, mitähän tuokin soittaja haluaa kuunnella. Siinä oppii tosi paljon, kun joutuu käytännössä ”helteisiin tilanteisiin”: siinä oppii tulkitsemaan ihmisen kehon- ja elekieltä! 

Kaluston osalta trendi on ollut omavaraisuuden suuntaan. Mukana kulkevat omat mikit, lavakaapelointi ja monitorointijärjestelmä – usein myös oma saliäänimikseri. Ne liitetään tapahtumapaikan PA:han.

– Se on kätevää ja helppoa, koska silloin moni asia on jo tehty valmiiksi. Se myös nopeuttaa merkittävästi vaihtoja joillain suomalaisilla festareilla, joissa on vain yksi lava ja bändien vaihtoaika noin 20–30 minuuttia. Heillä voi olla mukanaan myös oma monitoriteknikko, joka monesti toimii samalla bändin backlineteknikkona. 

Omaravaisuus takaa osaltaan sen että keikkapaikasta riippumatta monitorointikin voidaan toteuttaa tutulla  tavalla. 

– Mun mielestä sekä omavaraisuus että talon kamojen käyttö ovat ok: ne ovat vaan erilaisia tapoja työskennellä. Esimerkiksi kun me kierretään Ricky Tick Bandin kanssa, keikat on yleensä hoidettu talon kamoilla. Mukana on vain omat mikit ja ehkä korvamonitorit, jotka nekin joskus saatetaan ottaa talolta.

Keikoilla käytettävä digimikseri on myös usein paikan päältä, ja vaikka Klasulla olisi jo olemassa bändistä valmis monitorimiksaustiedosto, hän haluaa lähteä liikkeelle tyhjistä. 

– Puhtaalta pöydältä lähteminen pitää omat korvat kaikkein virkeimpänä. Lisäksi kun keikalla aina tarvitsee tehdä tiedostoon kaikenlaista pikku säätöä sinne tänne, niin parin keikan jälkeen se olisi jo niin solmussa, etten itsekään tietäisi, mitä kaikkea sinne oon tehnyt. 

Kun mennään keikalle talon kamoilla, niin haasteeksi muodostuu, että aina välineet eivät olekaan sellaiset, kuin niiden keikkajärjestäjälle etukäteen toimitetun listauksen, raiderin, mukaan pitäisi olla. Esimerkiksi monitorimikserissä ei välttämättä ole riittävästi kanavia stereokuuntelua varten, jolloin esiintyjien pitää pärjätä monokuuntelulla. 

– Silloin vain pitää sopeutua toimimaan niillä pelimerkeillä, jotka on jaettu. Ammattimuusikoille se ei useinkaan tuota ongelmia, vaan he ymmärtävät tilanteen ja osaavat mukautua siihen, kehuu Klasu työtovereitaan. 

 

Alan tulevaisuus 

Alalla, ja omassa työssään, Klasu näkee teknisinä kehittämiskohteina taajuushallinnan (langattomuus), esityslaitekokonaisuuksien hallinnan (miksereiden ajo aikakoodin mukaan, MIDI, GPI ja GPO) sekä audioverkkojen hallinnan ja ymmärtämisen. Niissä on vielä paljon kehitettävää ja opittavaa ammattilaisellakin. 

Omina kehityskohteinaan Klasu näkee halun oppia toimimaan yhä paremmin erilaisissa, vaikeissakin tilanteissa. Tärkeää on myös pyrkimys kehittää ymmärrystä siitä, että monesti muut tekevät asioita paremmin kuin itse.

– Joskus omat tavat tehdä ja ajatella eivät ole tehokkaita, saati järkeviä. Kollegoilta kannattaa ottaa täkyjä, ja vaan ”härskisti” apinoida ja kopioida hyviä käytäntöjä. Itse koetan kuitenkin pitää ”immateriaalioikeudet” kondiksessa muistamalla mainita, keneltä jonkin asian on kopioinut. 

Suomessa ääniteknikoiden ammattitaitotaso on todella hyvä. Ilahduttava piirre alalla on nykyään se, että ihmiset avoimesti puhuvat ja jakavat ammatillisia kokemuksiaan. 

– Salailu on vähentynyt tosi paljon – varsinkin live-äänentoiston kentällä. Se on tehnyt hyvää alalle. Osittain tämä on sukupolvikysymys ja osittain seurausta yhteiskunnallisen tietorakenteen muutoksesta, koska vaikkapa internetistä löytää paljon tietoa nopeasti, joskin internetistä haetun tiedon kanssa pitää olla kriittinen.

Omien kehittymistarpeiden tunnistaminen ja tunnustaminen auttavat Klasua löytämään motivaation tehdä asioita ja kehittää itseään. 

– Työelämässä ei tarvitse nöyristellä: ei lähdetä anteeksipyytelemään, että ”mä nyt oon vaan tällainen”. Saa olla ylpeä siitä, mitä tekee ja osaa. Mutta nöyränä on kyllä syytä pysyä, koska ammattiosaamiseen liittyy kyky tunnistaa omat kehittymistarpeensa. 

 

Elämäni musiikkiteknikkona

Klas Granqvist on työskennellyt äänentoiston parissa 20 vuotta. 90 % ajasta hän on tehnyt monitorimiksaajan työtä. Viimeisten kymmenen vuoden ajalla Klasu on tehnyt monitorimiksausta muun muassa TV-tuotannoissa, kuten Voice of Finland (jossa on ollut mukana alusta, vuodesta 2011 saakka), SuomiLOVE, Tanssii tähtien kanssa ja Tähdet, tähdet. Moninaiset TV-tuotannot ovat olleet merkittävä osa Klasun ammatillista kehittymistä ja erikoistumista.

 

 

TV-töiden lisäksi Klasulla on muutamia bändiprojekteja, joissa hän on monitorihommissa. Osa keikoista on yksittäisiä pistokeikkoja ja osa kiertueita, kuten vaikkapa artisteilla Ricky Tick Big Band, Julkinen sana ja Juha Tapio, joiden kanssa Klasu keikkaili taas kesällä 2019.

”Yötä poissa kotoa” -keikkavuorokausia on vuodessa tyypillisesti 150–200. Osa keikoista on pidempään samassa paikassa olevia, kuten viikkoja kestävät TV-työt. Esimerkiksi Voice of Finland -ohjelmaa tehdessä kerran pystytetyt kamat ja oma työpiste ovat paikoillaan 3–3,5 viikkoa kerrallaan. 

Työuraan mahtuu myös kauhukuvia kapeissa kierreportaissa isoja laatikkoja ylös-alas ähräten, sekä opettavaisia kokemuksia ulkoilmakonserteista, kun kamoja kärrätään pitkospuita pitkin Pyhätunturin Kuruun. Yksi opettavainen kokemus on ollut Äkäslompolossa ulkoilmamusikaalin tekeminen kolmena kesänä. Siellä pääsi painimaan ei-niin-huippuluokan kamoilla ”pärjäilytilanteissa”. Esityksiä niistä kuitenkin aina syntyi. 

Unohtumattomin keikka Klasun tämänhetkisellä uralla on kuulemma vuoden 2007 Euroviisut Helsingissä. Keikka ei ollut teknisesti haastava, mutta ”oli mahtavaa olla mukana tekemässä sitä”. Musa tuli nauhalta ja laulut tuli livenä. 

Klasun päätyö on Akun Tehtaalla Ylöjärvellä, jossa hän keikkatyön lisäksi tekee muun muassa taajuuskoordinointia ja -suunnittelua sekä vastaa ostopalveluopetuksesta. Tampereen ammattikorkeakoulu ja Tampereen konservatorio ostavat äänentoistoon liittyvän opetuksen Akun Tehtaalta. Opiskelijat tulevat oikeaan työympäristöön opiskelemaan ammattilaisten ja ammattikäytössä olevien laitteiden kanssa. 

Oma uravalinta hahmottui vähitellen. Teini-ikäisenä Lahdessa 1990-luvun alkupuolella Klasulla ei kuulemma ollut riittävää motivaatiota instrumentin harjoitteluun. Kiinnostus olla mukana musahommissa vei hänet kuitenkin Nuorisokeskuksen Kasisalin studiolle hengailemaan Antti ”Kanttura” Kannelin kanssa, joka antoi Klasun toimia vähän apupoikana. 

Lukion jälkeen yliopistossa halu tehdä äänihommia kasvoi siihen mittaan, että tie vei opiskelijaksi Teatterikorkeakouluun Valo- ja äänilaitokselle, josta Klasu valmistui 2003. Opettajan pedagogiset opinnot hän teki Tampereen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa 2011. 

Opiskelujen aikana Klasu teki freelance-keikkoja koko ajan, ja on sitten valmistumisestaan lähtien keikkailut ääni- ja järjestelmäteknikkona. Jo aika alkuvaiheessa Klasu huomasi, että monitoriteknikon tontti oli eniten hänen juttunsa. 

Klasulla on käynyt työn kanssa hyvä tuuri, sillä hän tekee omaa ihannetyötään, jossa saa osallistua monenlaisiin projekteihin todella taitavien työtovereiden ja esiintyjien kanssa. Työssä saa kehittyä ammatillisesti: oppia monipuolisesti laitteista, ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista. Onhan tässäkin työssä myös huonoja hetkiä, mutta ne ovat niin murto-osa kokonaisuudesta, että työtään Klasu ei vaihtaisi mihinkään. 

•••

Entä mitä sanoo Granqvistin työskentelystä muusikko-kapellimestari Lenni-Kalle Taipale?
Sen voit lukea juuri julkaistusta Riffin printtinumerosta 5/2020.

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2019. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


 

 

08.11.2020
|
Teksti: Toni Honkala | Kuvat: Nick Haswell
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy