Nettisankari Mr. Fastfinger levylle, Mika Tyyskä avustaa – joskus asiat vain johtavat toisiin

Muutamia vuosia ennen tämän jutun kirjoittamista (julkaistu alunperin Riffin numerossa 4/2009) nettiin ilmestyi sivusto guitarshredshow.com (nykyisin mrfastfinger.net): interaktiivinen animaatio mietiskelevän Mr. Fastfingerin taipaleesta kääpiöiden vuorelle ja jamikilpailusta haitaridemonin kanssa.

 

Soittotaidotonkin sai sivustosta viihdettä, koska käyttäjällä on mahdollisuus käynnistää Mr. Fastfingerin kitararevittelyt näppäimiä painamalla, mutta samat lickit voi toisaalla omassa osiossa katsoa tabulatuurina ja opetella erikseen.

– Kitaransoitto on ollut minulle se ensisijainen juttu ja lisäksi kiinnostuin äänittämisestä ja äänitehosteista sekä säveltämisestä ja nuotintamisesta. Digitaalinen mediakin innosti ja eksyin opiskelemaan multimediaa: silloin keksin konseptin, jolla voisin yhdistää kaikki nämä intressit samaan pakettiin muitakin kiinnostavassa muodossa.

Näin kertoo Mika Tyyskä, Guitarshred-shown kehittäjä, ohjelmoija ja tuottaja. Lisäksi hän on soittanut sen kaikki kitaraosuudet. 

– Kaikki ne lickit ja kikkailut, joita olin itse treenannut nuorempana, voitaisiin tuoda esiin interaktiivisen käyttöliittymän avulla. En halunnut olla itse kameran edessä ja siksi animoin tyypin Mr. Fastfinger ja tälle kehitettiin fantasiamaailma ja tarina. Kitaraäänityksien kanssa tein rankasti työtä, jotta ne saatiin purkkiin sellaisena kuin ne päässäni kuulin. Lisäksi meni aikaa kehittää verkkoon sellainen paketti, joka oli itsestänikin kiinnostavaa. 

Haastattelun aikaan Guitarshredshow on katsottu netistä jo lähes kolme miljoonaa kertaa ja linkitys sinne on ollut vakiona mukana lukemattomilla keskustelupalstoilla ja blogeissa. Niinpä Mr. Fastfingerille on kertynyt muhkea fanijoukko kaikkialle maailmaan.

– Kävijöiden joukossa on ollut tietysti ei-kitaristeja ja sellaisia, jotka eivät ole tästä musiikista kiinnostuneita, mutta ilmeisesti hekin ovat nauttineet siitä ja saaneet hauskaa irti. Jotain hyvää sivussa täytyy olla, koska juttu on levinnyt näin hyvin nollabudjetilla ilman minkäänlaista markkinointia.

Jotain hyvää ovat löytäneet lukuisten multimediapalkintojen jakajatkin, sillä Guitarshredshow on voittanut useitakin, mm. itävaltalaisen Europrix 05’in, Prix Möbius Nordica ’06:n ja International ’06:n sekä parhaasta alkuperäisäänestä Flash Forward ’06:n.

 

Netistä tosielämään 

Ja sitten niitä seuraamuksia.

– Yhteistyössä tanskalaisen TC Electronicin kanssa tehtiin Guitarshredshown osaksi peli [Magic Carpet Tour] ja kilpailu, jossa Mr. Fastfinger käyttää TC:n G-Systemiä. Saksalaisen kontaktin kautta sain koekäyttöön Hughes & Kettnerin TriAmpin ja olin siihen niin tyytyväinen, että hankin sen. Tein heidän sivulleen pienen Fastfinger-animaation (The 7 Wisdoms Of The Tone), joka keräsikin paljon trafiikkia, Tyyskä kertoo laitekannan kehittymisestä.

– Olin pitämässä klinikkaa saksalaisessa Modern Music Schoolissa ja tapasin siellä Hughes & Kettnerin edustajan, joka pyysi minua käymään tehtaalla ja siellä minut värvättiinkin esittelemään vahvistimia Frankfurtin messuille.

Mitä asioita noilla klinikoillasi käsitellään?

– Opetan tehokurssilla ammattikitaristeiksi valmistuvia oppilaita. Käydään läpi kaikki seitsemän moodia sekä soittotekniikoita. Lisäksi pohditaan tapoja rakentaa mielenkiintoisia kitarasooloja, jota kutsun nimellä solo telling; musiikissahan pitää olla jossain määrin viestiä ja tavoitetaan kuulijan sydän paremmin, jos on oikeasti kerrottavaa. Kun soittajalla on visio lopputuloksesta, saadaan parempaa kuin pelkillä päähän pälkähtävillä sävelillä.

– Moodeihin käydään käsiksi ja ihmetellään sitä, miksi ne siltä kuulostavat, miten ne saadaan toimimaan ja miten niitä voi käyttää improvisaatiossa ja sävellyksissä. Moodin sisään pääsemisessä suosittelen treenaamista sellaisten taustojen kanssa, jossa pohjasävel on kuultavissa. Esimerkiksi doorisen moodin oppimista voi helpottaa ottamalla lähtökohdaksi kaikille tuttu pentatoninen molli, johon puuttuvat kaksi säveltä lisätään.

Saksaan ja Japaniinkin sinua pyydetään klinikoita pitämään; entäpä Suomeen?

– Saksalaiset ovat tosiaan ottaneet tämän homman hyvin vastaan, mutta ehkä tässä on sellaista oman maan profeetan meininkiä… Enpä ole itsekään ruvennut organisoimaan mitään. Erilaisia kuvioita on Suomessakin tällä hetkellä vireillä ja F-Musiikille olen tehnyt pari laitedemoa, mutta en varsinaisia klinikoita. Aika näyttää, mitä tapahtuu, mutta jos pyydetään ja aikataulut ja intressit sopivat, lähden kyllä.

 

Paketillinen intrumentaalia

Ehkäpä kysyntää tuleekin, kun Mr. Fastfinger on nyt harpannut netistä levylle julkaisemalla debyyttinsä The Way Of The Exploding Guitar, 12 uutta instrumentaalikappaletta sekä bonuksena Shredshowsta uudelleenäänitetyt kaksi. Aikaisemminhan Mr. Fastfingeria ei olekaan kuultu kokonaisella kappaleella.

– Levyn mielenkiintoisena ja inspiroivana juttuna on se, että se ei ole minun henkilökohtainen soololevyni eikä lärvini ole sen kannessa. Askolassa asuvaan kitaristi-multimediasuunnittelijaan verrattuna Mr. Fastfingerin hahmo ja maailma ovat kiinnostavampia, Tyyskä määrittelee.

Totta tosiaan. Tyyskä on toki merkitty levyn tuottajaksi ja säveltäjäksi ja sillä soittavaksi muusikoksi, mutta on vain pienellä kuvalla sisäkannessa, kun taas Mr. Fastfinger hallitsee kansitaidetta. 

– Päätin levyn tekemisestä kaksi vuotta sitten ja rupesin säveltämään kappaleita sitä varten, vanhimmat kappaleet ovat yli 10 vuotta sitten tehtyjä. Pohjia äänitettiin muusikoiden (Thomas Törnroos, rummut ja Lasse Rantanen, basso) kanssa parin vuoden aikana ja kitarat viime syksynä. Kitaroiden äänittäminen oli niin hidasta, että tein sen keskittyen kotona uudessa omassa studiossa. 

Ulkomaisille vierailijoille lähetin pohjat sähköisesti ja he äänittivät omat osuutensa kotonaan.

Kuinka nämä vieraat levyllesi päätyivät?

– Kaikki ovat sellaisia, joihin olen tutustunut Guitarshredshown kautta ja heistä on tullut hyviä kavereita vuosien varrella. Mattias IA Eklundh oli yksi inspiraation lähde Shredshowta tehdessä ja tapasin hänet musiikkimessuilla; minulla oli Mr. Fastfinger-paita päällä kun esittelin itseni ja hän halusi heti tehdä jotain yhdessä. Christophe Godinin tapasin laitedemossa Japanissa ja myöhemmin Frankfurtissa. Niko Tsonev on tuntemattomampi kitaristi Lontoosta, joka pyysi Mr.Fastfingerin vierailemaan omalle soololevylleen ja vastavetoisesti tuli mukaan minun levylleni.

Jordan Rudess (Dream Theaterin kosketinsoittaja) soitti minulle kuukausi Guitarshredshown ilmestymisen jälkeen ja hänellä oli mielessä vastaavanlainen interaktiivinen animaatio kosketinsoittajille. Kuukautta myöhemmin tavattiin Suomessa kun bändi treenasi kolme päivää ennen keikkaa. Tein Dream Theaterille tausta-animaation Octavarium-kiertueelle sekä Jordanin ehdottaman sivuston (keyboardwizard.net) yhteistyössä Intelin kanssa. Tämän jälkeen oli helppo kosia Jordan mukaan levylle.

Animaatio on mukana Dream Theaterin DVD:n Score bonuksena ja voihan sen katsoa Youtubestakin.

Millaista musiikkia levyllä on?

– Levyn fokus on kitararockissa ja kappaleissa ennemminkin kuin taitojen esittelyssä. Levy on soppa, koska tykkään yhdistellä asioita laajan musiikkimaun mukaan. Wax On - Wax Off-biisissä on kaikuja Miami Vicen teemasta ja Frank Zappan sooloista. Vauhdikasta hard rock-instrumentaalia ja riffittelyä on toki paljon, kuten The Ninjas, jossa kaikki kolme kitaravierasta ovat vuorollaan mukana. Goldfish taas on Philip Glass -tyylistä hypnotisoivaa tunnelmaa, Humble Moves rauhallista lönköttelyä. Monissa kappaleissa kitarasoolot eivät edes ole pääosassa. Ja Steve Vain vaikutus kuuluu tietysti eri puolilla

– Tarkoitus oli luoda albumista tarina, jossa ei mennä vauhdilla koko ajan. Jordan Rudessin kanssa tehdyssä Big Trummors’issa kitara on äänitetty erittäin lujalla, jolloin saatiin mahtava sustain, mutta soitan erittäin hitaalla liikkeellä ja Creatures Of The Midnight on balladi, jonka soitin sormilla Mark Knopflerin inspiroimana.

– Olen erittäin tyytyväinen levyn soundiin; halusin luoda sellaista jälkeä, joka tässä genressä ei kalpene kansainvälisten julkaisujen rinnalla. Kitaraäänitysten teko oli melkoista kokeilua ja oppiprosessia ja eri biiseihin haettiin kitaran rooliin sopivia asetuksia, Shuren 57:lle räkäisempiä soundeja varten ja Roden NT1:lle kun tarvittiin alkuperäisen nettisaitin tyylistä hiukan säröytyvää sointia. Lisäksi löysin Oktavan puikkomallisen kondensaattorimikrofonin, jolla saatiin vähän tummempi tulos kuin Shurella. Miksausvaiheessa studiossa oli hyvä ystäväni Mikko Herranen, joka on ekspertti metallilevyjen äänittämisessä. Yhdessä päivässä selvisi, kuinka kitarasoundien ekvalisointi kuuluu levyille tehdä.

Onko levyn myynnille tavoitteita?

– Päätin julkaista levyn itse ja lähteä liikkeelle aika pienellä 1000 kappaleen painoksella. Siksi levy ei ole marketeista saatavana, vaan jakelu on keskitetty harvoihin paikkoihin ja muutaman kuukauden kuluttua sen pitäisi olla saatavilla eri mantereilla valikoiduista verkkokaupoista.

Onko sinua kuullut keikoilla ja tullaanko uuden levyn materiaalia esittämään livenä?

– Viime vuosien aikana olen soittanut monissakin yhteyksissä ihan parhaiden suomalaisten muusikoiden kanssa, mutta ne ovat olleet lähinnä coverkeikkoja. Esimerkiksi Metallica-tribuutti, jossa soittavat Kai Hahto ja Lauri Porra ja Iron Maiden-coverbändi Mauron Maiden. Fastfinger-merkeissä, ilman hahmoa tosin, huomattavin on ollut Guitar Hero -levyn julkkari, joka esitettiin suorana telkkarissa ja onhan se Youtubessakin levinnyt. Nykyisissä demoissa soitan Mr. Fastfingerin kanssa siten, että tämän kuva tulee DVD:lta. Livebändin kanssa kokeillaan materiaalia julkaisukeikalla ja jos levy on kiinnostanut, syksymmällä voidaan jatkaa enemmänkin. Täytyy katsoa.

Kerro vielä käyttämistäsi laitteista.

– Saksalainen Ben Reuters halusi rakentaa minulle samanlaisen Mr. Fastfinger-kitaran kuin animaatiossa. Mikäpä siinä, ja jos kitara oikeasti olisi hyvä, ottaisin sen käyttöön. Kun muutaman kuukauden kuluttua hain soittimen Beniltä, se olikin kuin oman kehon jatke, jolla pystyisi kehittämään soittoa ja tyyliä huomattavasti pitemmälle. Kitaran muoto on hyvin lähellä alkuperäistä Flash-animaatiota varten tehtyä piirrosta. Vaikka soitossani on paljon tremolon käyttöä, halusin jotain muuta kuin lukittavan Floyd Rosen. Valittiin Wilkinsonin tremolo ja lukittavat virittimet, olen oppinut ratkomaan vireen pitämisen käyttämällä grafiittisatulaa ja lukitsemalla kielet tappeihin oikealla tavalla. Mikkeinä on DiMarzion Evolution tallassa ja Duncanin Alnico II kaulalla. Tällä on tehty levy 95-prosenttisesti ja minulla on lisäksi vastaavanlainen 7-kielinen.

– Vahvistimina on siis H&K TriAmp ja Switchblade, efekteinä G-System sekä Menatonen Blue Collar, joka on Super Overdrive -tyyppinen, mutta läskimpi eikä leikkaa signaalin alapäätä. Yhdessä Triampin kanssa Menatone tekee tosi tiukan ja musikaalisen soundin.

 

Mr. Fastfinger / Mika Tyyskä netissä

mrfastfinger.net

youtube.com/MrFastfingerNet

•••

Mika Tyyskän tekemisiin ja soittimiin olemme palanneet Riffissä myöhemminkin, numerossa 4/2019 julkaistussa Elämäni kitarat -sarjan osassa, joka aukeaa luettavaksi edellä olevan linkin kautta.

Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

 

27.02.2022
|
Teksti: Timo Koskinen | Kuvat: Timo Koskinen ja Mika Tyyskä
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy