Nayteikkuna

Niklas Flyckt – oiva miksaus vaatii näkemyksen ja työrauhan!

Ollakseen kaveri, joka aloitti uransa jo 1980-luvun alussa ja on sittemmin miksannut materiaalia mm. Samantha Mumballe, Dannii Minoguelle sekä Britney Spearsille, Niklas Flyckt on melkoisen rento ja mukava mies, jalat tiukasti maassa. Flyckt pistäytyi Suomessa kesäkuun 2005 alussa Arcadan järjestämässä seminaarissa, tutustuttaen pienen joukon suomalaisia miksaajia ja tuottajia suuren maailman meininkiin. Saimme tuolloin myös haastattelun järjestymään ja juttu julkaistiin aikanaan printtilehdessä. Nyt on aika nostaa se uudestaan esiin.

 

Ja paljon oli vierailevalla luennoitsijalla jaettavaa. Kaksipäiväisen seminaarin jälkeen näytti siltä, että ainakin osalla kuulijakunnasta menisi hetken aikaa jekkupussin uumenista ammennetun annin sulattamiseen, niin hövelisti Flyckt jakeli jippojaan. Jokaiseen kysymykseen järjestyi perusteellinen vastaus, eikä mies väistellyt tiukimpiakaan kysymyksiä – monella suomalaisella ammattilaisella olisi vähän oppimista ainakin miehen avoimesta asenteesta. Näyttää siltä, että leijonanosa ”suuren maailman meininkiä” on juuri avoimuus; jos kolmella puusepällä on samat työkalut ja tarveaineet, tuskin syntyy kolmea tismalleen samanlaista kapistusta. Flyckt tietää tämän, ja tietää myös tekevänsä itse laadukasta ja omintakeista materiaalia, eikä pelkää jakaa tietoa. 

Ekskursiomme demobiisinä toimi muuten Britneyn ”Toxic”: yli 220 raitaa – niistä taustaköörejä muuten noin 60. Mutta sekään ei ollut ennätys. Saman artistin ”My Prerogative” -biisissä raitoja oli 309…

– Siinä Macintosh hieman kyykähti ja jouduin tekemään joitakin välimiksauksia, kuittaa Flyckt kuulijoiden ihmetyksen.

Jo uran alkuvaiheissa mies äänitti ja miksasi mm. Anne-Lie Rydén, Marie Fredriksonin (ex-Roxette) ja Lisa Nilssonin kaltaisia paikallisia staroja, mutta vasta kun mies antoi ukaasit ulkopuolisille tahoille (mm. levy-yhtiöpamput, tuotantopäälliköt, artistit, tuottajat) pysyä poissa studiosta kun hommia tehdään, alkoi todella syntyä tulosta. 

Varsinainen käännekohta sijoittui vuosituhannen taitteeseen. Perusteluksi jyrkälle päätökselleen Flyckt antoi varsin käyvän syyn: 

– Voitte uskoa, että teen parhaani, sillä tahdon jatkaa tällä alalla vielä pitkään. Flycktin mukaan studiosta lähtevän materiaalin laatuun vaikuttaa suoraan verrannollisesti vallitsevan komiteakonsensuksen määrä: enemmän kokkeja – laihempi soppa ja suurempi kaaos. 

– Miksatessani yksin voin keskittyä olennaiseen vaikkapa viisi tuntia, tai koko päivän, jos haluan. En tahdo kenenkään ehdottavan köörien nostamista kun keskityn basson ja bassorummun keskinäiseen miksaukseen.

Flyckt nimittäin tekee työnsä aina tietyssä järjestyksessä, aloittaen lähes poikkeuksetta basso-bassorumpukaksikosta. 

– Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kokeilen melko alkuvaiheessa myöhästyttää bassoraitaa hieman, joitakin millisekunteja, vain tarkistaakseni toimisiko groove paremmin hieman ‘hillitymmän’ taimin avulla. 

Ensimmäinen pikkukikka seuraa tässä: 

– Haluan myös kuulla, miten nuotit loppuvat. Ei riitä, että nuotti alkaa, sen pitää myös loppua. Molemmat vaikuttavat grooveen ja ilman kunnon groovea olisi turha miksata jotakin ‘Toxic’:in kaltaista. 

Flyckt työstää materiaalia omassa studiossaan, jonka ilmapiiri ainakin valokuvien perusteella (www.khabang.com) on omaa luokkaansa. Hän sai tarpeekseen steriileistä tarkkaamoista ja kellareista ja päätti työstää studionsa yhteyteen sangen toimivan loungen ja soittotilan yhdistelmän. Avaruus ja viihtyvyys lienevät miehelle tärkeitä aspekteja? 

– Kyllä, olisi turhaa murjottaa kalseassa putkassa. Halusin, että viihdyn vaivatta viisi päivää miksaamassa samaa biisiä. 

Ja mikäpäs olisi miksatessa, kun omasta suloisesta pajasta löytyy 56-inputtinen SSL:n 9000J-sarjan konsoli, ylösalaisin asennetut valtavat Genelecit (– No kun olen vähän tämmöinen pienikokoisempi ja istua rötkötän niin tuolla tapaa diskantit tulevat oikealle korkeudelle), ja pari muuta pientä hassua vekotinta. Varmaankin myös maailmanluokan taksat vaikuttavat jaksamiseen ja miksaussession pituuteen? Laskin äkkipäätä summittaisen miksauspäivähinnan – moisella päivätaksalla tehtäisiin lahden tällä puolella viisi pitkää päivää yhden biisin parissa! 

Noh, vastuu on suuri ja tuloksia on syntynyt: Flyckt sai Grammyn Britney Spearsin ”Toxic”-biisin miksauksesta. Alan miehiä siis!

Flyckt käyttää materiaalin työstämiseen Applen koneita ja Logic-softaa. 

– Pidän sen loogisuudesta ja joustavuudesta. ProToolsin rauta ja Logic, siinä sydän studiolleni. Niin ja hyvä tiski! Pidän todella paljon sen soundista. 

Hän myös huomauttaa käyttävänsä ”riktigt tunga pluggar”. Niinpä, todella raskaita ovat miehen plugarit: räkistä löytyy mm. 1950-luvun reportterietuaste (kuinkahan monella entisella kenttätoimittajalla onkaan skolioosi ammattitautinaan? Sen verran painavalta laite vaikuttaa). Samoista räkeistä löytyvät myös muut alan huippuvermeet, Pultecit, Fairmanit, ADL:t ja APIt. Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että softaplugareiden käyttö on jokseenkin turhaa Khabangissa? 

– Nooh, taidan käyttää eniten Wavesin DeEsseriä ja MetaFlangeria. Myös MondoMod on mieleeni ja erityisesti pidän EchoFarm-plugeista, niillä saa helposti ‘huononnettua’ tyylikkäästi soundin kuin soundin. Mallinnetuista efekteistä ja kompressoreista en oikein osaa sanoa mitään, sillä käytössäni on kiitettävä arsenaali oikeita tavaroita enkä ole tuntenut tarvetta tutustua ‘imitaattoreihin’, joskin olen kuullut niiden olevan aika pirun hyviä.

Ensin pihvi, sitten lisukkeet 

Biisin miksaus alkaa aina sillä, että demoa kuunnellaan autossa ja kotona, kaikkialla, ja yritetään löytää demosta se olennainen. 

– Haluan kuunnella materiaalia kaikkialla. En kuitenkaan erityisesti keskity kuuntelemaan, sillä silloin saatan hukata jotakin ‘vaistomaista’. 

Raakamiksaukset auttavat biisin sovittamisessa ja miksauksen muodostamisessa ja raakaversioita voi olla useitakin. 

– En kuitenkaan luovuta miksauksia ulkopuolisille, en edes levy-yhtiölle tai artistille, sillä lopullisen miksauksen arvo riippuu suoraan siitä mihin kuulijat ovat jo tottuneet. Mikäli luovuttaisin ‘huonon’ miksauksen käsistäni, päättäjät tottuisivat siihen ja vaatisivat minua ‘huonontamaan’ lopullista miksausta. Äh, turhaa säätöä. He saavat minulta vain lopullisen version ja piste.

Tiukka päätös saa ansaitun röhönaurun kuulijakunnalta. Totuuden nimissä on kerrottava, että Flyckt  tekee kyllä useamman lopullisen miksauksen: laulut isommalla ja pienemmällä, liidiraita isommalla ja pienemmällä, enemmän kompressoitu, vähemmän kompressoitu… 

– Ihan varmuuden vuoksi. Päätän kyllä itse mikä on oikea versio, mutta on hyvä olla muitakin. 

Kaikki miksaukset Flyckt tekee DAT-nauhalle. 

– Pidän sen äänestä ja lisäksi varmuuskopio tulee kuin varkain. 

Kysyttäessä tuottajaryhmien työdemojen laadusta Flyckt kiittelee nyökytellen työnjälkeä ja toteaa niiden olevan yleensä ”jobbigt bra”. Moitteita löytyykin leikkimielisesti vain siitä, että tuottajat käyttävät laulukompressoreina aina Wavesin Renaissance Voxia. 

– Se on heidän mielestään helppokäyttöinen. 

Kohtelias silmänisku ja hymy päälle. 

Demonstraation alla olleen ”Toxic”-biisin lauluraidan lievästi kummalliset laulueditit kiinnittävät huomiota; hengitykset alkavat ja loppuvat vähän miten sattuu. – En kajoa niihin ellei erikseen pyydetä. Useimmiten tuottajaryhmillä on ollut aikaa työstää pohjaa ja rakennetta hyvinkin pitkään. Tässäkin tapauksessa kolme kuukautta vierähti kuulemma jo pelkkään sovitukseen, joten mikäpä minä olen sanomaan taiteellisiin ratkaisuihin mitään.

Ihan pelkkänä miksaajana ei Flyckt toimi: Toxicin tremolohöystetty rautalankakitaravälisoitto oli nimenomaan Flycktin idea, soundeineen päivineen. Mukavaa kontrastia muuten umpielektronisiin soundeihin! 

– Nooh, minä olen pohjimmiltani ihan vanhan liiton miehiä. 

Yleensä Flyckt tulee toimeen annetuilla raidoilla, mutta toisinaan mies on valmis tekemään paljonkin työtä saadakseen jonkin kuulostamaan mieleiseltään. Silloinkaan ei lähdetä merta edemmäs kalaan, vaan pikemminkin prosessoidaan ja työstetään soundeja, kunnes saavutetaan sopiva syvyys tai leveys. 

– Kyllä tuottajilla on niin vahva käsitys kokonaissoundista, että minun tehtäväni on vain muokata se parhaaseen mahdolliseen muotoon, Flyckt toteaa korostaen pilke silmäkulmassa sanaa ”parhaaseen”. 

– Käytän niin paljon erilaisia antiikkikompressoreita, että väkisinkin huonompikin groove alkaa pumpata ja keinua, hehheh!

Kompressoinnista puheenollen: miehen työtapojen peruskivi on ns. rinnakkaiskompressointi. Flyckt ajaa materiaalia rinnakkaisiin ryhmiin ja ryhmiä kompressoreihin tarpeen mukaan. Mikserissä ryhmiä on varattu tätä käyttötarkoitusta silmällä pitäen 2+8, kaksi masterille ja loput yksittäisille erityisratkaisuille. Rinnakkaiskompressointi tarkoittaa sitä, että insertin sijaan materiaalia ajetaan (esimerkiksi) vaikkapa AUX-ryhmän kautta kompressoriin, jolloin alkuperäinen raita jää kuivaksi ja varsinainen kompressoitu signaali voidaan sekoittaa ”kuivaan” sopivassa suhteessa. Näin voidaan säilyttää alkuperäisen raidan transientit ja tärkeät dynaamiset tapahtumat. 

– Saan lisättyä sitten rähinää ja jyrskettä ryhmäfaderista jos haluan. 

Kaiken kuninkaana on lähestulkoon aina bassorumpu. 

– Ajan sitä kompressioryhmään todella lujaa, melkeinpä 10 dB lujempaa kuin bassoa. Pidän myös kakkosharmoninisista, joten putkikompressoreita tulee huudatettua sopivan lämpöisinä. 

Lempityökalu rummuille on ADL 1500 -kompressori, bassolle Fairman Mk1, sillä Flyckt pitää laitteen puisesta soundista. 

– Olen minä kokeillut olla käyttämättäkin sitä Fairmania. Tasan kerran. Ei kuulostanut mitenkään erityisen hohdokkaalle… 

Varsinainen bassokompressori on kuitenkin Teletronix La-2A, josta Flyckt toteaa: 

– Gain taitaa olla aina se 40 ja peak reduction 45-48. 

Jos bassorumpu kaipaa munaa ja ehostusta, Flyckt käyttää silloin mielellään antiikkista Klein & Hummel UE100:sta: 

– Se on preset-eq. En vain paina yhtään nappia alas, jolloin se boostaa about 40 Hz:n aluetta ja saan sillä juuri sopivan orgaanisen jyminän bassorumpuun!

– Käytännössä ajan kaiken rinnakkaiskompressoreiden läpi. Ainoastaan peltejä ja vokaaleita säästelen huolellisesti, sillä en tahdo minkään säröttyvän liikaa. 

 

Säröä sinänsä ei mies pelkää. 

– Käytän Fairman MK1:tä lähestulkoon aina ja kaikkeen. Omistan Fairmanin, joka on ensimmäisten kymmenen valmistuneen joukossa ja sen putkikonfiguraatio poikkeaa hieman myöhempien mallien sisuskaluista. Eräs tuttuni kysyi josko haluaisin modifioituttaa laitteeni ja vastasin tiukasti ‘ei’, sillä pidän säröstä. Siitä tulee semmoinen ihastuttava ‘jokin tahtoo ulos eikä ihan mahdu’-soundi. Pidän siitä, todella! 

Ja taas naurua. 

– Sitä paitsi pitää muistaa, että basso on tavallaan se, joka liimaa biitin lauluraitaan. Muu on sitten täytettä. Tai no, ei oikeastaan. 

Vaikka Flyckt onkin parallel mixing -koulukuntaa, käytetään SSL:n Quadcomp:ia kaiken viimeistelyyn. 

– En mitenkään erityisesti pidä monialueisista dynamiikkaplugareista. SSL:n Quadcomp noin 1–3 dB:n maksimilyttäyksellä on mielestäni musikaalisin vaihtoehto. Tai ei edes vaihtoehto vaan ainoa tapa!

Flyckt pitää masterkompressorin päällä miksauksen alusta asti, sillä hän haluaa kuulla sen vaikutuksen kaikkeen. Ja kuten jo edellä todettiin, miksaukset päätyvät DAT-nauhalle kovalevyn sijaan. Flyckt väittää, että kovalevyversioista puuttuu jokin olennainen, ”punch”. 

– En ole koskaan pitänyt kliinistä soundia erityisen houkuttelevana.

Efektilaitteita Khabangista löytyy melkoinen setti. Erityisesti huomiota kiinnittävät kaksi TC:n 6000-sarjan masiinaa. 

– Ostin niitä varmuuden vuoksi kaksi. 

Tuonnempana keskustelua kävi ilmi, että toisesta käytetään miltei poikkeuksetta ”Jewel Pitch” -ohjelmaa lauluraidan prosessointiin. Toinen puolestaan huolehtii tiloista. Vanha Tascamin Dual Chorus/Flanger-prototyyppi on räkissä vain siksi, että sillä saadaan ”halvalla kallis soundi koskettimiin ja kitaroihin”. Lisäksi Flycktin arsenaalin pohjalla on melkoinen yllätys: Macintosh IIvx! 

– Käytän sitä Lexicon NuVerbin emona ja editorina. Harmi vain, että NuBus-pohjaisia Macceja on melko vaikea löytää enää ja omani alkaa olla hieman, noh, happamassa kunnossa. NuVerb sinänsä on laite paikallaan soundinsa puolesta.

NuVerb saa signaalinsa Apogeen AD8000:sen kautta. Tiedusteltaessa lauluraidan salaisuuksia Flyckt kertoo kaiken käytännössä molekyylitasoa hipoen.

– Käytän useimmiten tuplakompressoria. Käytännössä laulukanavaprosessointini menee seuraavasti: ensin Fairman Mk2, nopea attack, release keskivaiheilla. Sitten dBx 160, jossa hidas attack ja nopea release. Näin saan siloiteltua hurjat dynamiikkavaihdokset ilman sen kummempaa automatiikkaa. Sitten asennan ekvalisaattorin, pieni boostaus noin 4 kHz:n kohdalla, kevyt bassoleikkaus ja kevyt korostus 16-18 kHz:n kohdalla, jotta saan tarvittavan ‘kiillon’ soundiin. Viimeistelyn teen TC 6000:n Jewel Pitch-efektin ja MXR:n flanger/doublerin avulla. Siinäpä se, suunnilleen. Yritän välttää parhaani mukaan 10 kHz:n korostuksia, sillä samalla korostuvat kaikki k-, t-, p- ja s-kirjaimet. Jos tarve vaatii, käytän Wavesin DeEsseriä.

Taustaköörien kihinä ja sihinä tulee useimmiten API 550b- tai a-koneista. – Vaikuttaa siltä, että ne aiheuttavat signaaliin miellyttävää ylempien taajuuksien säröytymistä. Tarpeen vaatiessa korostan myös 5 kHz:n kohdalla jotta saan sopivan ilkeyden kööreihin. 

Köörien kompressointi on dBx 160 XT:n heiniä. 

– Jos taustaköörejä on paljon, kuten ‘Toxic’:issa, voi kööriraitojen keskinäisen balanssin hakemiseen mennä jopa päivä. Onneksi Logicissa voi ryhmitellä raitoja kansioihin, jolloin kokonaisuuden hallitseminen on helppoa ja vaivatonta.

– Vaikka nipotan kompressoinnin ja dynamiikan suhteen, en erityisesti pidä gateista. Korkeintaan ne antavat lisäatakkia ylimääräistä kanavaa apuna käyttäen. Muutenkin suhtaudun lähes orjallisesti työjärjestykseeni ja -ympäristööni: kaikki on enemmän tai vähemmän ennalta patchattu mikseriin, joten voisin edetä miksauksen työstämisessä melkein sokkona.

Koko miksauksen ajan Flyckt pitää myös rough mixin soimassa, ”nappulan takana”, jotta voi tarpeen tullen tarkistella alkuperäistä ideaa. 

– Teen työtäni keskittyneesti ja olen studiossa pitkiä päiviä, joten on hyvä, että voin tsekata välillä missä mennään. En kuitenkaan pidä pitkistä lounaista, tauoista enkä myöskään muiden artistien referenssibiiseistä. Ehkäpä pitkien päivieni vuoksi eräs muinainen assistenttini katosi kerran työpaikalta eikä tullut enää takaisin, Flyckt nauraa ja kuvailee optimaalista työskentelytilannetta: 

– syöttäkää mut ja äkkiä ja päästäkää studioon tiskin ääreen!

 

Huteja!?! Minullako?

Joku kuulijakunnasta uskaltautuu kysymään virheistä. 

– Kyllähän niitä sattuu mutten kerro niistä kenellekään. Hehheh! 

– Joskus tulee käytettyä headroom jo ensimmäisen päivän aikana. Sitten ei auta muu kuin vetää tiski nollille ja aloittaa hieman varovaisemmin uudestaan. Olen yleensä sitä tyyppiä, etten hirveästi katsele mittareita. Jos se kuulostaa hyvältä, on ihan sama mitä ledit tai neulat kertovat.

Ekskursion toisen päivän aikana Flyckt käy läpi ‘Toxic’-biisin raita raidalta, efekti kerrallaan ja demonstroi käytännössä mitä tarkoitti edellispäivän luennollaan, kärsivällisesti ja väsymättä (mitä nyt kieli vaihtuu pari kertaa ruotsiksi, vahingossa). Terve itseluottamus, asiantuntemus sekä ennen kaikkea Flycktin nöyryys tekivät suuren vaikutuksen. Myös se, että tyhmimpiinkin kysymyksiin mies jaksoi vastata kärsivällisesti, erotti jyvän akanoista. Mikäli tämän tason miehiä ilmaantuu Arcadan tiloihin jatkossakin (kuten oppilaitoksen suunnitelmissa kuulemma on), voitte varmastikin ottaa vastaan kestoilmoittautumiseni? Allekirjoittanut änkeää paikalle nimittäin vaikka väkisin ja suosittelee samaa myäs teille, parahimmat lukijat. '

Lisää asiaa aiheesta löytyy Khabang-studion sivustolta

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2005. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 
 
01.05.2019
|
Teksti: Petri Alanko | Kuvat: Juha Seila
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy