Tämänkertaiset aamukahvit nautitaankin AudioVisual Expo 2017 -tapahtumassa, Studiotecin osastolla. Aikomuksenani on kaivella vähän vanhoja, tämän numeron ”Elämäni kitarat” -artikkelin innoittamana.
Montaakaan sanaa en ehdi lausua johdannoksi Peter ”Putske” Stråhlmanille, kun hän jo kaivaa muististaan tapaus Orman yksityiskohtia, ja kysyy kuin varmistaakseen:
– Niin, se taisi olla punainen 335?
Varsin vakuuttavaa yli neljän vuosikymmenen kuluttua, kun ei kyseessä ollut kuitenkaan ihan yksittäistapaus. Nuori insinööri Stråhlman toi Amerikasta nimittäin 1970-74 varsin muikean määrän käytettyjä merkkisoittimia, ja Orman ohessa mm. Hullujussin riveissä soittaneet Holle Holopainen ja Eeki Mantere ostivat itselleen soittimen Putsken kautta, samoin moni muu ykköskaartin muusikko.
Verkostoja luomassa
Alkusysäys toiminnalle tuli vähän vahingossa, opintoihin liittyvällä vuoden mittaisella harjoittelujaksolla Seattlessa 1970, kun Stråhlmanille jäi töiden ohessa aikaa myös matkusteluun ja verkostoitumiseen.
– Kitaristi kun olin olevinani, loin sen alan suhteita. Olin päättänyt ostaa itellekin kitaran ja
New Yorkissa löysin sitten keltaisilta sivuilta tällaisen kaverin kuin George Mell (virallisesti Giorgio Melaga), italialaisen kundin, joka sattu olemaan myös Shirley Basseyn basisti. Hänellä oli ilmoitus lehdessä, että hänellä on sellainen 335 mitä mä olin oikeastaan hakemassa. No mä soitin ja hän sanoi, että hän asuu Staten Islandilla, että tuu tänne, vaimo tekee pastaa meille!
Siltä istumalta Stråhlman suuntasikin saamiaan koordinaatteja kohti toiveikkaana: jospa nyt löytyisi juuri sellainen hakusessa oleva soitin.
– Ja kun mä pääsin sinne, niin sehän oli ihan jotain muuta… Sillä oli oma huone, missä oli mieletön määrä paksuja jazz-Gibsoneita ja muita… Ja sitten pari kolmekolmevitosta.
Kävi ilmi, että Mell myi Berkleen opiskelijoille jazz-koppaisia kitaroita oikein urakalla, mutta näilläpä ei läheskään aina ollut riittävästi massia, vaan vanha kitara piti antaa osamaksuksi.
Stråhlman muisteleekin Mellin parahtaneen, että ”Mulla on semmoinen ongelma, että mä saan aina näitä vaihdossa. Ja mä en tiedä, mitä hittoa mä näillä teen!”
– Mä sanoin, että mä tiedän mitä sä niillä teet. Ja siitä alkoi tää yhteinen suhde.
Seuraavat neljä vuotta ilmasilta uudelta mantereelta koto-Suomeen toimi varsin vilkkaasti.
– Voi niitähän tuli sitten paljon. Ei nyt ihan viittäkymmentä, mutta melkein. Mulla on jossain vielä se logi, jossa on asiakas, hinta ja sarjanumero, naureskelee ”Putske” Stråhlman.
Ja käytetyille jenkkisoittimille oli kysyntää, sillä muistikuvien mukaan Gibsoneita ei varsinaisesti tuotu tuohon aikaan uutena maahan lainkaan. Fenderiä edusti kyllä Veneskoski Tampereella, mutta toki mittakaava oli kaukana nykyisestä.
Seuraava luku
Kitarabisness johti pian kokonaan uuteen elämänvaiheeseen, kun helsinkiläisen Smokings-yhtyeen kitaristi tarvitsi itselleen soitinta. Bändin nokkamies, fonisti Matti Sarapaltio (12.11.1949–23.4.2014) rakenteli tuossa vaiheessa kellariverstaassaan laulukaappeja, jollaisia puolestaan Stråhlmanin yhtye oli vailla. Otollinen asetelma kuuluisalle win-win-diilille.
Bilateraalisesta kaupasta alkanut yhteistyö tiivistyi 1974 yrityskumppanuudeksi Sarapaltion perustamassa MS Audiotronissa, ja tekemisen meininkiä kuvannee hyvin se, että alkuun Stråhlman asui ”Sarapaltion kaksiossa, olohuoneen sohvalla” – koska kaukopuhelut Turun ja Helsingin välillä tulivat niin kalliiksi!
Sarapaltion tyyliin muodollisuuksista ei muutenkaan piitattu ja hänen puheissaan ”Putske” vaihtui Masan tyyliin paremmin sopivaksi Peteksi.
Kuuden yhteisen vuoden aikana MS Audiotron kasvoi kohisten, tuli aika aloittaa jälleen uusi luku.
Studiotec syntyy
Siinä missä MS Audiotron profiloitui vahvasti bändikaman ja keikkakaluston erikoisosaajaksi, keskittyi Stråhlmanin 1980 perustama Studiotec vahvasti studiolaitteisiin ja kiinteisiin asennuksiin. Vaikka yritykset myöhemmin kilpailivatkin keskenään samoilla markkinoilla, säilyi molemminpuolinen kunnioitus ja varhaisten vuosien kasvattama veljeys loppun asti – Masa oli aina vakiovieras Studiotecin tapahtumissa.
Tällä haavaa tuorein merkintä Putskea koskevaan muistioon kirjattiin aivan hiljattain: Syyskuussa 2017 – liki 50 vuotta tarinan alusta – järjestetyssä Audio Visual Expo -tapahtumassa Peter Stråhlman palkittiin AV-alan elämäntyöpalkinnolla.
Riffi onnittelee!
•••
Tämä "Aamukahvilla"-sarjaan kuuluva artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2017. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
