Oma unelma todeksi – Göran Asplund toteutti toiveidensa kitaran kahdella kannella

Esittelimme tuplakannella varustetun akustisen kitaran Riffin numerossa 4/2016. Sattumalta samoihin aikoihin toimitukseen otti yhteyttä vanhempi herrasmies, joka kertoi omasta, niin ikään kahden kannen rakenteella toteutetusta ja lyhyesti luonnehdittuna varsin erikoisesta kitarastaan. Soitin näytti mielenkiintoiselta ja se oli saanut hyvää palautetta, joten päätimme ottaa asiasta selvää.

Göran Asplund kertoo olevansa ihminen, jolle yksilöllisyys on tärkeää. Yksilöllisyyttä arvostavalle miehelle kitaratkaan eivät saa olla sarjatuotantotavaraa. Vaikka kotoa löytyy jo yksi Nationalin tehtaalla uniikkina tilaustyönä teetetty resonaattorikitara, syntyi muutama vuosi sitten ajatus aivan omanlaisesta soittimesta jossa olisi erikseen soiva kansipuu ja sen päällä erillinen ulospäin näkyvä kansi. Asplundin lähtökohta oli esteettinen: kitaran ulkonäön tulisi olla juuri sellainen kuin hän haluaa. Se, miten ratkaisu vaikuttaisi kitaran sointiin oli vielä suunnitteluvaiheessa arvoitus.

 

Kitara soi akustisestikin voimakkaasti. Mikrofoniksi asennettiin nykyään jo harvinainen Bartolinin v88c –humbucker.
 

– Jos kitaran soiva kansi olisi tällainen, niin sehän ei toimisi ollenkaan. Siitä tuli tämä ajatus kahdesta kannesta, joista se soiva kansipuu löytyy päällimäisen alta. F-aukot ja ”resonaattori-figuurin” aukot ovat ne paikat joiden kautta kansirakenne hengittää, hän kertoo.


Kokeilu omalla riskillä

Göran Asplund teki kitarasta piirrustukset itse, mutta omalaatuiselle idealle ei ollut aivan helppoa löytää toteuttajaa. Lopulta sellainen löytyi, kun ystävä Veijo Rosti lupasi ottaa rakennustyön vastaan. Rosti on rakentanut soittimia pääosin harrastuksena jo 1980-luvulta lähtien.

– Kun jäin viime vuosikymmenellä enemmän työelämästä pois, aloin tekemään kitaroita uudestaan. Samalla olen ollut yhteyksissä soitinrakentajien kanssa ja tutkinut asioita, ja olen mielestäni tässä hommassa sitten kehittynytkin. Vuodesta 2002 lähtien vedin myös 12 vuoden ajan Järvenpään Opistossa soitinrakennuspainotteista puutyökurssia, Rosti kertoo omasta taustastaan.

Veijo Rosti purkaa rakentamaansa soitinta lähempää tarkastelua varten.

 

Aluksi Asplundin ajatus kahdesta kannesta tuntui rakentajan näkökulmasta varsin oudolta.
– Olin juuri rakentanut itselleni akustisen kitaran perinteisellä tavalla, ja yritin siinä Göranilta vähän tentatakin, että mitä hän oikein hakee tällä ajatuksellaan. Mutta hän oli sitkeä, ja päätettiin sitten tehdä projekti ihan kokeiluna sillä periaatteella, että Göran ottaisi vastuun vaikka lopputulos ei onnistuisikaan.


Perinteiset materiaalit

Materiaalien puolesta kitara ei juuri poikkea perinteestä. Rosti valmisti kitaran sivut ja pohjan loimuvaahterasta ja soivan kannen kotimaisesta kuusesta. Kaula on vaahteraa, otelauta eebenpuuta ja koristeraidat wengeä. Pohjan keskiosaan käytettiin padoukia.

 

Kielten soiva pituus on Fenderiä vastaava 64,8 senttiä. Soiva kansi on toteutettu Martin-tyylisellä rimoituksella, sen sijaan ulospäin näkyvä pintakansi tehtiin laminaatista. Normaalista tuplakansirakenteesta kitara poikkeaa melkoisesti, sillä kahden kannen välissä on 22 millimetrin rako.

– Pintakannen idea tässä kitarassa on vain tukea rakennetta, mutta kyllä se muutti soundia jonkin verran. Kun kokeilin soitinta ilman sitä, kitara muistutti enemmän tavallista akustista. Pintakansi tehtiin mahdollisimman avoimeksi ja ilmaa jätettiin väliin, jotta soivan kannen ääni tulisi tarpeeksi läpi. Lisäksi mikrofonin piti mahtua tuohon tilaan, Rosti kertoo.

Kaulassa on myös kopan sisään kiinnittyvä jatke monien resonaattorikitaroiden tapaan. Sen ajatuksena on värähtelyn siirtyminen paremmin rakenteeseen pohjan kautta. Kaula on pulteilla kiinni kolmesta pisteestä ja sen asentoa voi hieman säätää.
– Kaulan ja tallan suhteellisella korkeuden säädöllä voidaan vaikuttaa kielten paineeseen kantta vasten ja siten jonkin verran myös sointiin, Rosti avaa ideaa.

 

Kaulassa oleva kahden pultin kiinnityskohta asettuu soivaa kantta vasten. Se on muotoiltu hieman keinumaiseksi, jotta kulman säätö toimii tarkoituksenmukaisesti. Kaulajatkeen pää kiinnittyy pohjaan tehtyyn rimoitukseen, jossa on säädön mahdollistava pultti/mutteri-kiinnitys.
Säätö tapahtuu ohentamalla tai kasvattamalla kiinnityspisteen alustaa tarpeen mukaan.

 

Päällimmäisessä kannessa oleva ”resonaattorifiguuri” messinkeineen on kitaran suunnittelijan omaa käden jälkeä. Göran Asplundin ajatus oli, että kitarassa olisi vanhahtava, jopa hieman huonekalumainen ulkonäkö.
– Muistelin vanhaa Phillipsin putkiradiota kotona. Mitään kiiltävää tuossa kitarassa ei ole, vaan se hiottiin mataksi.


Persoonallinen soundi

Soinniltaan Göran Asplundin soitin on ihan mielenkiintoinen tapaus. Lyhkäisen soittotuokion perusteella totesin itse, että soittimessa oli yhtäältä hieman orkesterikitaramaista sävyä, mutta toisaalta myös biscuit-tyylisen resonaattorikitaran purevuutta. Toteutus toimi myös soitettavuuden suhteen.

Voisikin sanoa, että rohkean kokeilun kautta soittimen suunnittelija sai kaikella tapaa omaa makuaan tyydyttävän instrumentin.
– Voi olla, että tästä prototyypistä valmistetaan pari kappaletta myyntiinkin, sillä Kitarapaja on ollut kiinnostunut, Asplund paljastaa lopuksi.

 

Epätavallisen kitaran pariksi sopii epätavallinen vahvistin. Se on virolaista alkuperää.
 

 

Toimotuksen huomio:

Aina silloin tällöin joku lukijoistamme lähestyy toimitusta esittelemällä projektin, jossa  omasta unelmasta tehdään konkreettista totta – milloin soittimen, milloin vahvistimen tai efektilaitteen muodossa. Osa personoi soittimensa hyvin hillityillä muutoksilla, toisessa ääripäässä luodaan ihan kokonaan uutta perusrakenteita myöten.

Tässä meille esiteltyjen vinkkien perusteella tarpeen mukaan ja satunnaisesti  julkaistavassa juttusarjassa esittelemme lukijoiden persoonallisia soittimia ja laitteita. Toivomus on, että esimerkki rohkaisee empiväisiä ryhtymään, ja kokeneemmat innovaattorit tohtisivat jakaa tarinoita omista kehitelmistään.
 

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2016. Vastaavan tyyppisiä, soittimiin, menetelmiin, laitteisiin ja musiikin muuhun tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja haastatteluita voit lukea tästä.

 

08.04.2018
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy