Roundwoundista se sitten lähti!

Rotosound on valmistanut kieliä kitaroihin ja bassoihin 60 vuotta. Englannin Kentissä, Sevenoaksissa toimiva perheyritys aloitti varhaisen doo wopin ja klassisen musiikin parista, mutta palvelu laajeni nopeasti kattamaan kaikki mahdolliset genret.

-Minulla on tallella dokumentteja, jotka osoittavat isäni James Hown aloittaneen kokeilut kielten valmistamiseksi jo 1953, kertoo Rotosoundia toisessa polvessa luotsaava Jason How, ja jatkaa:

– Hän oli varsin taitava insinööri ja soitti siinä ohessa työkseen myös itävaltalaista sitraa, joita hänellä oli melkoinen kokoel-ma. Niihin oli lähes mahdotonta saada uusia kieliä mistään, joten hän hankki raaka-aineita ja rakensi puutarhavajassa itselleen koneen, jolla voi valmistaa kieliä.

 

 

Aika pian How ryhtyi valmistamaan myös kitarankieliä paikallisten soittajien tarpeisiin. Kun ensinnä mieleen tullutta Top Strings -nimeä ei kuitenkaan saanut rekisteröityä viralliseksi tuotemerkiksi, muuntui nimi muotoon Rotop ja siitä sitten 60-luvun alussa lopulliseen asunsa Rotosound, jossa latinankielinen sana roto viittaa pyöreään.

Sattumoisin juuri pyöreästä tulikin kaikkein tehokkain myyntiargumentti siinä vaiheessa, kun James How keksi ryhtyä käyttämään bassonkielissä pyöreää päällyslankaa, joka oli täysin uusi juttu tuolloin. Pontimena keksinnölle oli nuoren lupaavaan basistilahjakkuuden natina siitä, ettei perinteisissä flat wound -kielissä ollut tarpeeksi ruudikas soundi, jolla pärjäisi todella kovaa mättävän rumpalin ja vähintään yhtä äänekkään kitaristin rinnalla. Tuo basisti oli erään Who-yhtyeen John Entwistle.

 

Pulma ratkesi Rotosoundin Swing Bass 66 -kielillä, joiden litistämätön punoslanka ja hiomaton pinta antoivat sointiin kaivattua ärhäkkyyttä. Kun kellään muulla ei ollut vastaavaa tuotetta tarjolla, ainoa mahdollisuus trendikkääseen soundiin oli hankkia kielet Rotosoundilta.

– Hassua kyllä, tässä on nyt tavallaan kierretty kehä umpeen, sillä tällä haavaa hiotut RS77-kielemme ovat erityisesti Amerikassa erittäin suosittuja, kertoo Jason How. Niissä on pehmeämpi soundi ja ne sopivat monenlaiseen musiikkiin: Herbie Flowers soittaa niillä jazzia, Pink Floydin Roger Waters omanlaistaan musiikkia ja Iron Maidenin Steve Harrisilla on jopa oma nimikkosetti, jonka punoslanka on monelia, kuparin ja nikkelin erikoisseosta.

 

Kuin nykymusiikin näyttely

Nykyisin myyntiä on yli 70 maahan ja firman arkistoja penkoessa törmää niin rokin kuin popinkin pioneereihin ja suurnimiin tämän tästä. Seinille ripustetut valokuvat ja julisteet vievätkin Rotosoundilla vierailevan kuin huomaamatta aikamatkalle halki kuuden vuosikymmenen.

Pink Floyd syventyy ikuiseen ydinkysymykseen: ”Mitä kieliä sä käytät?”

 

– Onhan täällä muisto poikineen! En väsy katselemaan näitä kuvia ja etenkin 60-luvun suuruudet kiehtovat, kun niihin liittyyy vielä niin monia tarinoita. The Who ja Pink Floyd kävivät ihan alussa jo täällä keskustelemassa kielistä ja soundeista. Ja Jimi Hendrix pistäytyi tehtaalle 1967, ja kertoi ettei hän ollut tyytyväinen soundiin, jonka sai silloisista kielistään – soit-taes-saan hampailla! Hän vaikutti erittäin ilahtuneelta, kun pystyimme kehittämään huippuohkaisen .007-setin. Ja kyllä hänen täytyi todella pitää niistä, koska hän totesi myöhemmin, että ”ne maistuvat juuri oikealta”.

 

Noel Redding ja Jimi Hendrix kieltä opiskelemassa. Oppimestarina Jason How itse.

James How näki roundwound-bassonkielissä firman valtin ja satsasi niiden markkinointiin rutkasti.
– Swing Bass 66 on edelleen suosituin tuotteemme ja niillä me nousimme tunnetuiksi maailmalla. Monikaan ei tiedä, että samaan aikaan valmistimme kaiken aikaa myös kitarankieliä. Nykyinen British Steel -mallistomme pohjautuu itse asiassa varhaisiin ruostumattomattomasta teräksestä valmistamiimme kieliin, jotka taas olivat aikoinaan paljon suositumpia kuin nikkelikielet, jotka oikeastaan yleistyivät vasta 70-luvun lopulla.


Yksinkertaisesti monimutkainen

Siinä missä kitaran kolme ylintä kieltä ovat kukin oikeastaan vain pätkä tietyn paksuista pianolankaa päätehelan kera, muodostavat kolme paksuinta kieltä kiinteine ydinlankoineen ja sen päälle kierrettyine punoslankoineen monimutkaisemman kokonaisuuden, jossa soundi määrittyy usean eri tekijän vaikutuksesta. Jason avaa asiaa:

– Sähkökitaran kieli, jossa on 16/1000-tuuman ydinlanka ja 8/1000-tuuman päällyslanka kuulostaa erilaiselta kuin 15/1000-tuuman ydinlangan ja 10/1000-tuuman päällyslangan yhdistelmä. Ohuempi ydinlanka tekee kielestä samalla myös taipuisamman, kun taas paksumpi ydinlanka pitää kielen jämäkämmän tuntuisena.

Päällyslangan punontaa ydinlangan päälle.

– Bassonkielissä ydinlangan ympärille kierretään jopa kolme tai neljä kerrosta punoslankaa ja näitäkin asioita isäni tutki jo ihan alkuvaiheessa. Itse asiassa valmistamme kieliä hyvin perinteisen menetelmin ja osin edelleen isäni rakentamilla koneilla. Erilaisia punoslankoja meillä on koko ajan varastossa suurinpiirtein 50 tonnia ja tyypilisesti ne ostetaan Ruotsista, Saksasta, Englannista ja USAsta – mukaan lukien fosfori-pronssi sekä 80/20-kellopronssi, joita muuten pitää säilyttää pimeässä etteivät ne ala tummua varastoinnin aikana. 

 

Tässä syntyy Swing Bass -kieliä.

 

Isältä pojalle

James How kuoli 1994 ja jätti yrityksen myötä pojalleen melkoiset haasteet.
– Isäni terveys horjui loppuaikoina ja lisäksi kilpailu alalla oli kiristynyt. Myynnit olivat reippaassa laskussa ja firman tulevaisuus sananmukaisesti vaakalaudalla, kun tuli minun vuoroni. Oli pakko tehdä jotain, joten pakkasin auton tupaten täyteen kieliä ja lähdin myyntikierrokselle niinkuin kunnon kaupparatsu konsanaan, Jason muistelee.

Jalkatyön myötä onni alkoi kääntyä ja luvut lähtivät vähitellen nousuun. Jonkin ajan päästä James Hown rakentamat koneet pyörivät jo täysiä päiviä ja vankkaa tekoa kun ovat, niitä käytetään edelleen flatwound-kieliä valmistettaessa.

Eikä omena ole todellakaan pudonnut kauas puusta, sillä tehtaan uudemmat koneet ovat Jasonin suunnittelemia.
– Nämä nykyaikaiset koneet pystyvät tuottamaan paljon tasalaatuisempia kieliä ihan joka kantilta tarkasteltuna, mutta silti päämääränä on tehdä niillä yhtä hienoja kieliä kuin käsityö parhaimmillaan tuottaa.

Tulevaisuuteen Jason katsoo luottavaisesti.
– Eihän se kilpailu mihinkään katoa tai helpotu, mutta olen kyllä varsin tyytyväinen siihen miten olemme pystyneet lohkaisemaan osamme uusilla markkina-alueilla. Moni maa länsimaistuu kovaa kyytiä ja esimerkiksi Brasilia, Intia ja Kiina pitävät osaltaan meidät kiireisinä nykyisin. Pohjoismaat sitten taas ovat aina olleet meille suosiollisia.

Rotosoundin valikoimista löytyy kieliä niin nailon- kuin teräskielisiin akustisiin, sähkökitaroille ja -bassoille, banjolle, viuluperheen jäsenille, buzukille, mandoliinille ja jopa ukulelelle –joiden kielet yllättäen kuuluvat tuotevalikoiman pisimpään valmistettujen joukkoon.

– Monet nykykielet juontavat juurensa 60-luvulle, joka oli erittäin innovatiivista aikaa. Isälläni oli aika monessa käänteessä merkittävä rooli ja esimerkiksi nykyiset RS88 Tru Bass -kielet ovat muunnelma hänen kehittämistään hiotuista kielistä, joilla pyrittiin saamaan Burnsin Black Bison -sähköbassosta kontramainen soundi. Me kutsumme niitäkin täällä leikkisästi ”another Rotosound first” -kieliksi, kun kerta ensimmäisenä tulimme ryhtyneeksi tuonkin pähkinän ratkontaan.



 

Lisätiedot: Rotosound

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

02.09.2018
|
Teksti: Lars Mullen | Kuvat: Lars Mullen
Rotosoundin arkisto
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy