Saumaa Records – nykyajan meininkiä

Alkuvuonna 2017 perustettu Saumaa Records on neljän tuottajan yhteisyritys, jossa Joonas Naskali, Aki Ekqvist, Mikael Forsby ja Jaakko Kääriäinen kirjoittavat, tuottavat, julkaisevat ja kustantavat musiikkia yhdessä.

Nuoren tuotantoyhtiön tukikohta on Helsingin Kruununhaassa Liisankadulta löytyvä kellaristudio, jossa nelikko tekee ja tuottaa biisejä vajaalle kymmenelle artistille toimien samalla artistien julkaisijana.

Eniten Liisankadulla viettävät aikaansa Naskali ja Ekqvist, sillä Forsby operoi pääasiassa kotoaan Oulusta käsin ja kitaristina monille tuttu Kääriäinen puolestaan on paljon tien päällä, tällä haavaa muun muassa Lauri Tähkän bändin riveissä.

– Tää on tätä nykyajan meininkiä, neljä tuottajaa samassa studiossa. Voidaan jakaa juttuja, mutta kaikilla on tarvittaessa taito tehdä biisi nollasta masteriin, Ekqvist sanoo.

– Ainakin itselläni oli aikaisemmin tapana ajatella, että kaikki langat täytyy pitää itse käsissä. On vapauttavaa, että voi antaa asioita eteenpäin ja oppii, että toinen osaa tehdä jonkun tietyn jutun paremmin. Omalle tekemiselle tulee helposti itse kuuroksi, Forsby puolestaan kertoo.

 

Volat kaakossa aamuun asti

Saumaa Recordsin ensimmäiset kiinnitykset olivat kitarapainotteista, hiphopahtavaa poppia tekevä Fredi Ginman sekä Joonas Naskalin oma reggae-sooloprojekti Doussi. Nyt tallista löytyvät myös powerpoppia esittävä Risto Huovila, beatboxia, räppiä ja laulua yhdistelevä Frans Harju, sekä Naskalin ja Ekqvistin räppiduo Pasi ja Anssi, jonka tarttuva ja härskiksikin kutsuttu kesäbiisi Kakkuu järvellä nousi heinäkuussa Spotifyn Suomen top 50 -listan kärkikymmenikköön.

Vaikka moderni teknologia mahdollistaakin paikkariippumattoman yhteistyön, pyrkivät saumaalaiset järjestämään kerran kuussa biisisessiot, jossa kaikki ovat paikalla.
– Silloin työskennellään fiiliksen mukaan volat kaakossa, Forsby kuvailee.

– Yleensä aamulla lähdetään nollasta liikkeelle ja työstetään biisiä esimerkiksi kymmenen tuntia. Sen jälkeen ollaan jo tosi pitkällä, biisistä on valmiina ehkä 80–85 prosenttia. Käsissä on ainakin hyvänkuuloinen demo, jonka voi antaa muhia, kun pitää pientä breikkiä, kertoo Ekqvist.

– Biisejä tehdessä homma menee usein melodia ja teksti edellä, ja tuotanto tehdään tukemaan niitä. Mieluummin vähemmän kuin enemmän, ja kertsi pitää olla sellainen, että se jää päähän ja että siinä on jonkinlainen tekstikoukku, täydentää Naskali.

Tällaisessa, lopulta yön halki aamutunneille venyneessä sessiossa syntyi myös Saumaan rosteriin liittyneen Portion Boysin kesällä julkaistu kappale Intti, hälytystorvilla ja marssisnarella käynnistyvä biisi, jonka on kuulemma määrä syrjäyttää Klamydian Mä lähden himaan -kappale virallisen armeijasta kotiutumisbiisien paalupaikalta.
– Mikael ja Aki tekivät kaksi taustademoa, joihin tein laulumelodiat ja sanat. Kun homma oli kasassa, Jaakko kävi vielä vetämässä kunnon power-Popeda-kitarat, Naskali kertoo.

 

Työkalut fiiliksen mukaan

Liisankadun studiossa on kaksi pientä, akustoitua tarkkaamo-/soittotilaa, jotka soveltuvat myös yksittäisten raitojen, kitaroiden, bassojen ja laulun äänitykseen. Taustat tehdään pitkälti läppäreillä, mutta kitaroita, bassoja, torvia ja jousia soitetaan livenä tarvittaessa.

– Meillä on aikalailla fiiliksen mukaan valikoituja työkaluja, joita käytetään aina tarvittaessa, esittelee Naskali.

Sekvenssereinä käytössä ovat Ableton Live, Cubase Pro, Logic Pro X sekä Pro Tools, ja plugareista esiin nousevat Fabfilter, Slate Digital, Waves, Native Instruments Komplete 10 ja East West Complete Composer Collection.

Kuuntelussa luotetaan niin Geneleciin ja Mackieen kuin Yama-haan, Dynaudioon ja Adamin subbariinkin.
Käytössä on myös Kääriäisen mittava, vintage-painotteinen kitara- ja vahvistinarsenaali, ja koskettimistona talon puolesta on tarjolla Nord Stage 2.

Mikrofonipaletista Ekvist hehkuttaa etenkin kotimaista Sandhillin 6011A:ta.
– Se on hyvä kitaraäänityksiin ja nasaalisoundiin tai esimerkiksi maniskan äänittämiseen.

Rumpujenkin äänitys Liisankadulla onnistuu, mutta lähinnä silloin, jos haetaan ”70-luvun soundia”. Yleensä studio rumpuäänityksiin valitaan kuitenkin tuotannossa tarvittavan soundin perusteella.
– Jos budjettia on, hyvä paikka on esimerkiksi E-studio. Mutta on täällä äänitetty esimerkiksi säkkipilliä, ja hyvää jälkeä siitä tuli, Ekqvist sanoo.

 

Yhteistyöllä irti turhasta hinkkaamisesta

Vaikka Saumaa Recordsin tuottajat ovatkin moniosaajia, hyödyntävät he usein esimerkiksi ulkopuolisia miksaus- ja masterointipalveluja.
– On helppoa, kun ulkopuolinen voi säätää lopun ja itse voi keskittyä jo uuteen juttuun. Itse ainakin helposti jään yksin hinkkaamaan asioita, joilla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, Forsby sanoo.

– Jotain biisiä pyörittää korvissa helposti kuukauden tai puolitoista. Tekeminen muuttuu puurtamiseksi, kun biisin on kuullut liian monta kertaa. Suomessa on parhaat miksaajat ja masteroijat, Ekqvist jatkaa.

Vaikka keskiössä ovat labelin omat artistit, ovia ulkomaailmaan ei suljeta. 
– Tietysti tehdään yhteistyötä muiden kustantajien kanssa, ja ollaan oltu esimerkiksi biisileireillä – Joonas Espanjassa, minä Lontoossa ja Mikael ties missä. Ja tietysti meillä on myös sivuproggiksia, Ekqvist sanoo.

– Tarkoitus ei myöskään ole jäädä vain Suomeen, me olemme jo tekemisissä esimerkiksi ruotsalaisten tekijöiden kanssa. Siellä on lahjakasta väkeä, hyvä katsoa, miten asiat tehdään siellä. Mutta asetelma on myös toisinpäin, eli yhteistyöstä hyötyvät kaikki, Naskali muistuttaa.

Yhteistyökuvioiden kautta Saumaa Records haalii tietenkin myös tekijöitä projekteihinsa ja artisteja biiseilleen.
– Jokainen tuntee hyviä tyyppejä ja aina mietitään, kenelle biisi sopii. Tai kysytään, että haluaisiko joku tyyppi tulla kirjoittamaan ja tekemään biisejä, Forsby sanoo.

Hyvä esimerkki tekemisestä, jossa yksi asia johtaa toiseen, on on Forsbyn ja hänen lapsuudenystäviensä Jiri Ruotsalaisen sekä Jari Forsmanin soundiryhmä JÓJ Sound, joka järjesti hyväntekeväisyyskampanjan Jamaikalla. Samalla he tekivät muutaman taustariddimin ja etsivät Jamaikalta artistit biiseihin. Mukaan lähtivät Keida ja Ricky Benz, joista Keidan kolmikko toi myös Suomeen esiintymään. Lopputuloksena syntyi reggaeta/dancehallia, jota onkin alan piireissä kommentoitu ylistävillä sanoilla.
– Meillä ei ollut aiemmin oikeastaan mitään kokemusta reggaesta. Mutta esimerkiksi reggae-dj Selecta Andor totesi, että ei uskoisi että tämä on muualta kuin Jamaikalta.

 

Homma pystyyn ilman velkaa

Musabisneksen ankaruus oli saumaalaisilla tiedossa ja lähestymistapa onkin melko käytännönläheinen ja yksinkertainen.
– En koskaan perustaisi levy-yhtiötä velkarahalla. Duunimäärä on valtava ja paineet ovat liian kovat. Hommaa pitää rakentaa omalla tekemisellä ja velattomalla pääomalla, Ekqvist sanoo.

Samaa mieltä on myös Naskali ja muistuttaa, että kukaan järkevä ihminen ei lähde alalle rahan takia. Vaikka musiikkia tekee ammatikseen, sitä pitää tehdä sydämellä ja nimenomaan siksi, että haluaa tehdä musiikkia.
– Meille musiikki on koko elämä, ja nyt kaikki se on yhden nimen alla. Tietysti toivotaan, että joskus rupeaa tulemaan rahaa. Meidän ansaintalogiikka sisältää onnistumisia, joilla eletään vähän aikaa, sitten vähään aikaan ei välttämättä ole onnistumisia. Silloin tehdään muita keikkoja ja muita hommia.

Portion Boys -trioa tuottavalla Forsbylla on alan taloudellisista realiteeteista myös varsin kuvaava esimerkki.
– Kun Portion Boysin Pokemoneja-biisi striimasi kultaa ja annoin Helsingin Sanomille puhelinhaastattelua, olin haalarit päällä hitsaamassa Mikkelin voimalaitoksella ja laskut oli kotona maksamatta. Kyllähän jos näissä hommissa alkaa rahaa ja käytettyä aikaa laskemaan, niin tuntipalkaksi jää joku 0,03 senttiä, Forsby naureskelee.
 

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2017. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

21.10.2018
|
Teksti: Kalle Heino | Kuvat: Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy