Slash eli Saul Hudson on työskennellyt Myles Kennedy & Conspirators -bändin kanssa jo yli kymmenen vuoden ajan ja nyt on peräti neljännen albumin vuoro.
Kerrotaan kiinnostuneille heti alkuun, että Guns’n’Roses -aiheiset kysymykset oli nyt kielletty. Niiden sijaan keskityttiin Slash featuring Myles Kennedy & Conspiratorsin helmikuussa julkaistavaan albumiin, jonka nimi on ytimekkäästi ”4”. Se sattuu olemaan myös Gibson Records -levymerkin ensimmäinen julkaisu.
Aloitetaan tästä. Tuntuu jotenkin luontevalta, että suosituimpiin Gibson Les Paul -soittajiin kuuluva Slash on äänitebisnekseen laajentavan kitaramerkin ensimmäinen kiinnitys. Zoom-puhelun päässä oleva artisti sanoo kuitenkin, että hänen puoleltaan kyse oli silkasta sattumasta.
– En odottanut tätä lainkaan. Neuvottelin oman levylafkani puolesta uuden levyn jakelusopimuksesta usean eri yhtiön kanssa. Sitten sain puhelun, jossa kysyttiin haluaisinko julkaista levyn Gibsonin kautta, koska he pohtivat levy-yhtiön perustamista. Silloin ajattelin, että tämä kuulostaa niin hyvältä, että jotain täytyy olla pielessä, Slash nauraa.
– Mutta kun juttelimme asiasta, niin tämä tuntui oikealta siirrolta: tunnen Gibsonin porukat hyvin, ja kyseessä on musiikkipohjainen levy-yhtiö, toisin kuin monet muut levyfirmat nykyään. Se merkitsee minulle Gibson-artistina paljon. Odotan innolla, ketä muita he sainaavat tulevaisuudessa, hän jatkaa.
Varmaankin paljon kitarakeskeistä musiikkia tulevat julkaisemaan, arvelen.
– Tuosta itse asiassa juttelin heidän kanssaan, enkä halunnut, että tätä minun levyäni nähtäisiin sellaisena. Enkä usko, että he pyrkivät vain sellaiseen, vaan monenlaisten juttujen yhdistelmään, Slash toteaa.
Vanhojen rock-levyjen energiaa
Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että ”4” taltioitiin Nashvillessä tuottaja Dave Cobbin johdolla. Cobb tunnetaan etupäässä americana- ja country-artistien tuottajana, vaikka onkin viime aikoina tehnyt esimerkiksi Robert Gibbin uusimman. Mikä sai Slashin valitsemaan juuri hänet?
– Halusin, että levy äänitettäisiin livenä studiossa. Sitä olen halunnut ihan siitä asti, kun aloin soittaa ammatikseni. Etsin tälle levylle uutta tuottajaa, ja minulla oli hyvin lyhyt lista potentiaalisista tyypeistä, lähinnä rockia tehneistä. Dave oli yksi nimi listalla. Kun tutkin hänen ansioluetteloaan, huomasin, että kaikki hänen tekemänsä tuotannot olivat maanläheisiä, vaikkakin toki erityylisiä kuin oma musiikkini. Lisäksi Dave oli tehnyt hommia Rival Sonsin kanssa, ja sehän on rock-bändi, yksi suosikeistani.
Slash mainitsee, että hänen ja tuottajan ennakkokeskusteluissa kävi ilmi molemminpuolinen ihailu Glyn Johnsin tuottamia levyjä kohtaan, ja kumpikin oli samaa mieltä siitä, että live-levy studiossa on oikea ratkaisu. Slash kertoo, että aikaisemminkin hän on tähän pyrkinyt, mutta kompromisseja on ollut pakko tehdä.
– Olemme kyllä soittaneet studiossa live-keikan tapaan, mutta koska vahvistimia ei ole voinut pitää samassa huoneessa rumpujen kanssa, olen sitten soittanut kitarat uudestaan tarkkaamossa. Apocalyptic Love oli lähimpänä keikkaäänitystä: silloin rakensimme kopin, jossa soitin yksin muun bändin mukana. Mutta sekään ei ollut aivan sama asia. Nyt tavoitin ensimmäisen kerran livebändin soundin, vaikka ei olekaan tärkeää, että ihmiset kuulostelisivat juuri tuota asiaa. Kyse on enemmänkin energiasta, joka vaikuttaa kuuntelukokemukseen. Sama juttu on vanhoilla rock-levyillä, niillä on tietynlaista energiaa, jota uusilta levyiltä ei oikein kuule. Siihen taas vaikuttaa eniten se, että nykyään lähetellään tiedostoja ees taas. Tällä tavalla tehdyt levyt voivat kyllä olla hyviä, mutta minua ne eivät sytytä, Slash lataa.
Samassa tilassa
Toki tässäkin tapauksessa ystävämme korona asetti joitain ehtoja hankkeen toteutumiselle. Välttääkseen virustartuntaa Slash ja muu bändi matkasi Los Angelesista Nashvilleen keikkabussillaan, ja hotellin sijasta porukka majoittui Air B&B -huoneistoon. Kaikesta eristäytymisestä huolimatta lähes koko bändi altistui projektin aikana, ja Myles Kennedy joutuikin laulamaan osan osuuksistaan majapaikassaan.
Bändisessiot saatiin kuitenkin tehtyä. Kappaleet taltioitiin entisen RCA-rakennuksen A-studiossa, jossa Cobb tuotantonsa tekee.
– Se on upea iso tila, jonne asetimme rummut ja vahvistimet klubikeikan tapaan monitoreiden kanssa. Soitimme ihan täydellä volumella ja Myles lauloi viereisessä kopissa, joten näköyhteys säilyi, Slash innostuu.
Vahvistimet eristettiin rummuista ainoastaan akustiikkapaneeleilla. Slash antaa krediittiä tilalle-
– Kyseessä on iso tila, mutta ei kuitenkaan liian soiva. Se varmasti auttoi demppaamaan soundia hieman. Lisäksi Dave ei ollut kauhean huolissaan vuodosta soittimien välillä, vaan suhtautui siihen aika rennosti.
Sessiot tallennettiin nauhalle, mikä onkin kitaroiden ja rumpujen osalta Slashin mieleen. Siis mikäli vain joku muu maksaa siitä koituvat viulut.
– Kun tein ensimmäisen soololevyni vuonna 2010, halusin äänittää sen nauhalle. Silloin en pitänyt digitaalisen taltioinnin soundista. Nauhaa joutui tuolloin todellakin etsimään, mutta nauhalle se tehtiin ja hyvältä kuulosti. Apocalyptic Loven ja World on Firen aikaan nauhaa sai jo hankittua helpommin, koska kysyntää oli enemmän. Livin’ The Dreamia tehtäessä taas olin sitä mieltä, että nauha on liian kallista levymyynnin pieniin tuottoihin verrattuna, vaikka en teekään levyjä rahan takia. On vain aivan turhaa käyttää liikaa rahaa tuotteeseen, josta ei saa omiaan takaisin. Lisäksi plugareilla pystyy jo todella hyvin jäljittelemään nauhan soundia rummuissa ja kitaroissa. Tällä uudella levyllä kuitenkin käytimme kaikkea sitä hienoa laitteistoa, mitä studiossa oli, vaikka itse suosinkin nykyään jo digitaalista äänittämistä.
Luomistyö on kahden kimppa
Slashin soololevyjen biisimateriaali syntyy hänen ja laulaja Myles Kennedyn yhteistyönä. Ensinmainittu vastaa riffeistä ja muista sävellysideoista, jälkimmäinen taas laulumelodioista ja teksteistä. Suuri osa kappaleista saa kuulemma alkunsa kiertueilla.
– Kun minulla on idea, jammailemme sitä soundchekissä ja äänitämme kaiken. Myles taas äänittää melodiaideat puhelimellaan. Kiertueen jälkeen kokoamme kaikki ideat, menemme soittelemaan niitä bändin kesken ja laitamme sovitukset kasaan. Sitten äänitämme ne studiossa. Pandemian takia tein kylläkin tälle levylle itse demoja studiossani edellisellä kiertueella kertyneistä ideoista, soittelin rumpusämplejä koskettimilla sekä kitaroita. Sitten lähetin ne Mylesille, joka sävelsi niihin laulumelodiat. Muuten en yleensä koskaan tee demoja.
Sävellätkö muuten aina kitaralla?
– Pääosin, mutta esimerkiksi juuri äskettäin tein yhden jutun bassolla. Joskus leikin myös koskettimilla, riippuen siitä millainen biisi-idea minulla on.
Levyn kappaleista Spirit Love ja Fall Back to Earth poikkeavat jonkin verran muusta rokkimateriaalista. Ensimmäisessä on hieman ”Lähi-idän” tunnelmaa, ja jälkimmäisessä taas on jylhä, ”elokuvallinen” melodia. Kerrotko hieman näistä kappaleista?
– Spirit Love on tosiaan hieman lähi-itämainen melodialtaan, ja myös sointuvaihdokset tukevat tuota fiilistä (kitaran ohella), mutta komppi taas ei niinkään, aika rock-meiniki siinä on. Biisin intron soitin muuten jälkeenpäin sitarilla. Minulla on ollut vuosia sähkösitar, ja nyt se sai vihdoin käyttöä.
Slash kertoo, että jylhän Fall Back to Earthin kitaraintro syntyi safarilla Afrikassa. Sointukierto on tässäkin ihan perusrokista poikkeava.
– Otin tietenkin kitaran mukaan, ja keksin melodian siellä yhtenä iltana. Alunperin ajattelin siihen ”eeppistä” sovitusta, mutta studiossa muutimme sen lennosta paljon orgaanisemmaksi. Sointuvaihdokset ovat tässä biisissä aika odottamattomat.
Pikkuvirheet ovat inhimmillisiä
Kysyn hieman soolojen soittamisesta, sillä niistähän Slash tunnetaan. Esimerkiksi tällä levyllä C’est La Vien ja Fill My Worldin sooloja kuunnellessani mietin, kuinka paljon kappaleen melodia vaikuttaa siihen millaisen soolon soitat?
– Yritän ajatella sooloja kappaleen kontekstissa, se on aina varsinaisen soolon inspiraatio. Soittotilanteenssa en toki mieti mitään. Koska tämä levy on aiempaa spontaanimpi, niin soolotkin on soitettu yhdellä otolla muun bändin mukana. Eli ehdottomasti sooloihin vaikutti biisin melodia enemmän kuin siinä tapauksessa, että olisin tehnyt kitarat päällesoittona myöhemmin. Kun äänitetään livenä, niin kaikki seuraavat toisiaan enemmän, Slash kertoo.
Oletko koskaan koonnut kappaleen soolon monesta eri otosta?
– Kun Michael ”Elvis” Baskette tuotti meitä, hän pani minut hienosäätämään sooloni ja soittamaan niitä monia kertoja. Sitten hän valitsi niistä parhaan oton. Lopputulos kuulosti hyvältä, mutta tuo tapa on mielestäni hieman luonnoton. Itse pidän enemmän siitä hetken tunnelmasta, kun soitto menee nauhalle ja paine on päällä. Silloin on tärkeintä vain soittaa riittävän hyvin, jotta soolon voi pitää. Pienet virheet ovat pelkästään inhimillisiä, kunhan ne eivät ole liian räikeitä, Slash toteaa.
Lyhyt haastatteluaika on valitettavasti tulossa umpeen, joten on viimeisen kysymyksen aika. Soititko Gibson Les Paulilla koko levyn?
– Itseasissa en, vaan soitin useassa kappaleessa pääkitarallani, joka on Chris Derryn rakentama Les Paul -kopio. Lisäksi käytin Gibsonin ’69 reissue Flying V -mallia, jonka sain toissa jouluna. Sillä soitin C’est La Vien sekä Action Speaks Louder Than Wordsin. Siinä on Slash-mikit, ja kitaran soundissa on herkkyyttä, jollaista Les Paulista ei välttämättä löydä. Se on myös hyvä kitara voiceboxin kanssa, koska soundi on hieman puhtaampi kuin Les Paulissa.
Lisäksi muutama muukin Les Paul oli käytössä:
– Yksi niistä on ’69 reissue Les Paul Custom, toinen ’59 reissue sekä lisäksi vielä Slash Model Goldtop, joka sekin on tuore tapaus, Slash toteaa ja toivottaa tulemaan konserttiin, kunhan bändi Suomeen pääsee.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
