Nayteikkuna

Soundtrade – Petri Kallio välittää kitaroista

Sipoon ja Keravan rajalla, metsän varjossa sijaitsee kodikas, punainen talo. Se voisi olla ihan tavallinen suomalainen koti, jonka takaovesta käydään isännän hallitsemaan varastoon tai saunakammariin, mutta tämän oven takaa löytyy kitaristin taivas. Siellä on Petri Kallion työhuone. Esittelytila ja verstas, jonne on helppo mennä, mutta vaikea lähteä pois.

Homma alkoi ystävän verstaalla Keravalla noin 20 vuotta sitten. Pajassa oli joitain alkeellisia puutyökoneita ja niissä vaatimattomissa olosuhteissa syntyi ensimmäinen Petri Kallion tekemä sähkökitara.
– Sitähän hierottiin kahteen tai kolmeen kertaan ennen kuin se oli hyvä, mutta siitä se innostus lähti, Kallio muistelee.

Numero yksi on 15 vuoden jälkeen yhä käytössä samalla soittajalla, joka osti sen osien hinnalla. Uusia kitaroita alkoi syntyä tasaista tahtia ja työt lisääntyivät hiljalleen.
– Olen toki myynyt kaikki alkupään kitarat, mutta kyllähän se ensin oli sellaista kavereiden jeesailua taskurahoilla.

Taidot kuitenkin kehittyivät ja maine kiiri. Yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi kun lähiseudun kouluista otettiin yhteyttä ja Kallion toivottiin huoltavan musiikinopetuksessa käytettäviä soittimia.

Lentokonemekaanikon tarkkuudella

Musiikki on kuulunut Kallion elämään lapsesta asti. Pikkupoikana hän soitti viulua, joka on edelleen hyvässä tallessa. Tiettyyn ikään tultaessa viulu sai kuitenkin väistyä kitaran tieltä.
– Siinä ei vain ollut tarpeeksi katu-uskottavuutta. Kuuntelin sellaisia yhtyeitä kuin Hurriganes eikä se kama oikein taittunut viululla, hän naurahtaa.

Lahjakkaasta Kalliosta kehittyi taitava kitaristi, joka selittää osaltaan intohimon soitinrakentamiseen ja tinkimättömän laadun. Toisen selityksen antaa hänen päivätyönsä lentokonemekaanikkona.
– Ei siinä työssä voi tehdä mitään vain päällisin puolin hyvin. Kaikki on tehtävä yhtä tarkasti alusta loppuun. Sitä kautta se sama asenne on siirtynyt tähän kitarahommaan.

Jos asiakkaan soittimeen pitää tehdä jokin korjaus tai säätö, Kallio tutkii sen kuntoa myös muilta osin. Soittimet käyvät ikään kuin hoidossa tai terapiassa, josta ne palaavat levänneinä ja latautuneina seuraavaa soittoa varten.

Huippusoittajien luottomies

Soitinliikkeen syrjäinen sijainti ei ole toiminnan kasvua haitannut. Huoltoon tulleiden kitaroiden laukkupinot kasvavat kohti kattoa ja Kallio pudottelee lonkalta artistien nimiä, jotka ovat ottaneet hänet omakseen: Varre Vartiainen, Marzi Nyman, Lasse Sakara, Tuure Kilpeläinen, Jan-Olof ”Puppe” Strandberg, 69 Eyes jne.
– Joskus joku tuo Keravan asemalle kasan kitaroita ja mä lastaan ne junasta autoon. Puskaradio on toiminut hyvin, hän tyytyy toteamaan.

Tarkkasilmäiset ovat saattaneet bongata TV:n musiikkiohjelmista Varre Vartiaiselle nimikoituja VV-kitaroita, joista löytyy erikoisuuksia ja yksilöllisyyttä. Esimerkiksi erittäin kestävä, pystysyinen peilikuvavaahterakaula, neljä mikrofonia erikois-kytkentöineen ja kahdennestatoista nauhasta eteenpäin koverrettu otelauta.

Myös ensimmäisen Vartiaiselle tehdyn sähkö-kitaran, thinline-telen tyyppisen soittimen syntyhistoria on erikoinen. Sen puut ovat kiertäneet maailmalta yhteen soittimeen, jossa yhdistyvät suomalainen soitinrakennus ja soittotaito hienolla tavalla.
Runkopuu on Kouvolan haitaritehtaan vanhaa leppä-varastoa, joka on kaadettu Porvoon rannikolta noin 40 vuotta sitten.
Kaulassa käytetty vaahtera on peräisin Erkki Okkosen kantele-pajalta Leppävirralta ja raakamateriaali santos-ruusupuiseen otelautaan on hankittu kitaroistaan tunnetulta Juha Lottoselta.
Vaahterakansi taas on peräisin Suomesta 1960-luvulla Kanadaan muuttaneelta Jaakko Nosolta.
– Kävin tapaamassa Jaakko Nosoa Vancouverissa ja ostin häneltä samalla vähän soitinpuita ja vanhoja Noso-runkoja, Kallio kertoo vaatimattomaan sävyynsä.

Nosolta hankkimistaan rungoista, kauloista ja otelaudoista Kallio on koonnut myyntiin eräänlaisia ”uus-Nosoja”. Se on mukavalla tavalla absurdia, sillä nuo käyttämättömät osat ovat matkanneet Kanadaan noin 50 vuotta sitten ja sieltä Kallion mukana takaisin kotiin. Oman ammattitaitonsa jäljen Kallio on jätänyt niihin asentamalla muun muassa kaularaudan ja vahvistamalla kaulaliitosta.

Voidaan siis sanoa, että Petri Kallio on Jaakko Noson työn jatkaja ja varmasti oikea mies huoltamaan hänen kitaroitaan. Sen tietää myös Tuure Kilpeläinen, joka soittaa Nosolla esimerkiksi Mika Kaurismäen uudessa elokuvassa Tie pohjoiseen.

Mahonkista soundia ja tulevaisuuden näkymiä

Petri Kallio kertoo nauttivansa elämäntilanteestaan, jossa hänellä on hyvä päivätyö ja harrastuksesta lähtenyt toinen ammatti, joka on soittamisen ohella tärkeä henkireikä.
– Ennen en malttanut pysyä poissa verstaalta, vaikka olisi vuorotöiden jälkeen vähän väsyttänytkin, hän hymähtää.

Hän ei kuitenkaan haikaile pelkästään kitaroiden pariin vaan jättää sen kortin vielä tulevaisuuteen. Vaativa ja kiinnostava työ lentokoneiden kanssa tuo kuitenkin varman leivän ja tuore mielenkiinto kitaroiden rakentamiseen säilyy.

Viimeisimpiä innostuksen aiheita Kalliolla on ollut rakentaa tele-tyyppisiä soittimia kevyestä khaya-mahongista. Kun mies kytkee kitaran vahvistimeensa ja lyö ensimmäisen tuhdin soinnun, on selvää että kyseessä on soitin, joka tulee aiheuttamaan haaveileville kitaristeille monta unetonta yötä.

Kauniita kuin koriste-esineet – ei ole lainkaan vaikea uskoa, että mahonki on yksi maailman arvostetuimmista puulajeista.
 

Tämä Jarno Kovamäen toimittama ja kuvittama artikkeli on ilmestynyt alunperin Riffin printtinumerossa 1/2013. Vastaavia haastatteluita musiikin tekijöistä, soitinrakentajista, äänittäjistä, tuottajista jne.  julkaistaan jokaisessa Riffissä.

Tämän jutun julkaisimme uudestaan löydettyämme YLE:n mainion videon "Pelit ja Vehkeet - Tomas Niemistö" , jossa tämä Robinin yhtyeessä soittava kitaristi esittelee mm. juuri Petri Kallion valmistaman soittimen. Video aukeaa tämän linkin kautta.

Pelit ja vehkeet -video on kuvattu YLEN:n "Rauhassa" ohjelmasarjan oheistuotantona ja vastaava lyhyt kaluston ja soittimiston esittelyfilmi löytyy myös viideltä muulta kitaristilta. Koko videosekstetti löytyy tämän linkin kautta. 

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

27.12.2015
|
Jarno Kovamäki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy