Jotkut reissaavat rantalomille maailman ääriin, toiset pakkaavat soittimensa ja lähtevät monen viikon kiertueelle. Rahanmenoa se tietää sekin.
Kimmo Aroluoma ei juurikaan pidättele kerrontaansa kuvaillessaan seitsemän viikon mittaista kiertuetta Amerikan ihmemaassa, jossa unelma menestyksestä on yhtä todellista kuin paarialuokan raataminen ali-inhimillisisssä oloissa.
Ja jälkimmäinen tuntuu olevan erityisen todellista bändille, jolla ei ole vielä omaa nimeä ja fanikuntaa, vaan joka koettaa vasta tehdä itseään tuta nimekkäämmän esiintyjän lämppärinä.
Päärooleissa ovat HIMin kitaristin Linden sooloprojekti Daniel Lioneye ja toinen suomalaisyhtye Turisas, joiden jakama Suomi-bussi reissaa Jenkkilää pitkin ja poikin pääesiintyjä Cradle of Filthin vanavedessä saadakseen jokailtaisen puolituntisensa yleisön edessä.
Kertojana on kiertueen keskeinen organisaattori, ja molempia lämppäreitä palveleva pääteknikko ja monitorimiksaajaksikin venyvä Aroluoma.
Kaukana on Jenkkirundilta rock-tähteys – ei backstagea, ei cateringia, ei hotellia, ei, ei, ei… Keikkaa tehdään luonnollisestikin lähes palkatta ja bändiliiderin omalla taloudellisella riskillä, paitakauppaan ja VIP-lippujen tuloihin luottavaisesti suhtautuen.
Teksti on tyyliltään suoraa jatkoa Keikkapäivä – 24 tuntia kiertuelämää -kirjasta ja jos se miellytti, niin tässä on tuima annos takuuvarmaa Aroluomaa lisää.
Puhekielenomainen teksti, sekä omien ajatusten ja tunteiden päiväkirjamainen perkuu vaikuttavat olevan kirjoittajalle hyvin luontainen ja luonteva tapa jakaa kokemuksia ja mikäs siinä – omakohtaisuuden puutteesta ei ainakaan voida teosta syyttää. Jos on tehnyt mieli kurkista kulisseihin, nyt ei ole minkäänlaista näköestettä, kaikki kerrotaan.
Matkailu avartaa, mutta kyllä joskus avartaa sekin, kun lukee muiden matkailusta. Kun ei kaikkialle pääse eikä ehkä ole tarpeenkaan lähteä itse.
Suosittelen.
Kimmo Aroluoma: Jenkkirundi (Backstage, 2016)
Huom!
Daniel Lioneye Tavastia-klubilla keskiviikkona 7.9.2016
