Nayteikkuna

Albion Gulf Stream 15 – putiikkilaatua, mutta tehdastyön hinnoilla?

Albion on verraten uusi tulokas vahvistinmarkkinoilla, mutta kokemusta ja osaamista sen taustalla on kyllä yllin kyllin. Gulf Stream - sarja koostuu käsityönä rakennetuista täysputkivahvistimista, joista testiin otimme 15-wattisen kombon.

Alkuun varoituksen sana: Gulf Stream 15 ei sovi hermostuneelle tai lyhytpinnaiselle räplääjälle. Jokaisella hanikalla on kyllä tarkoin määritelty selkeä toimenkuvansa, mutta niiden vaikutus saattaa ilmetä varsin erilaisena siitä riippuen, miten vahvistimen muita säätimiä ja kytkimiä on käytetty. Siksi sattumanvarainen ruuvailu tuottaa sattumanvaraiselta tuntuvia tuloksia. Tukevalle maaperälle pääsee, kun tiedostaa muutaman keskeisen seikan.

Ensimmäinen näistä on Voice-kytkin, jolla valitaan vahvistimen sointityyppi kokonaisvaltaisesti. Kytkimen yläasennossa koko bassorekisteri on vaimennettu tehokkaasti ja tämän kuulee erittäin selvästi aina vapaan ylä-E:n sointikorkeuteen asti. Niillä main vaikutus asteittain loivenee ja ylemmäs edettäessä kytkimen naksautusta asennosta toiseen ei juurikaan enää huomaa.
Kun voice-kytkimen kääntää ala-asentoon, saa ilmoille mitä tukevimman ja ennenkaikkea täsmällisen jämäkän bassorekisterin.

Voice-kytkennän toimintaa ei selosteta sen kummemmin, mutta vaimennetuin bassoin soitettaessa alakielten sointi on kuivakan ärhäkkä ja napakan pureva. Niinpä bändin basistille jää käyttöönsä koko varsinainen bassoalue, kitara ei sille tontille tunge.
Kytkimen kautta löytyvä ero on niin voimakas ja sen vaikutus niin laajalla kaistalla, ettei vahvistimen ekvalisaattorin basso- säätimellä samaan pysty, eikä sillä voi Voice-valintaa mitenkään simuloida tai kompensoida. Mutta valittua sointityyppiä voi kyllä korostaa tai loiventaa basso-säätimellä vallan pätevästi.

Toinen oleellinen ominaisuus on säädinrivin oikeasta reunasta löytyvä output volume -potentiometri. Se ei ole perinteinen master volume vaan tehonpudotus, jonka haarukka ulottuu 100 prosentin täystehosta aina rajoitettuun 10 prosentin jäännöstehoon asti.

Soundin sävy ja säröisyys justeerataan säädinrivin vasemmasta reunasta löytyvällä kahdella potikalla, joista pre amp volume vaikuttaa aivan ensimmäisen tuloasteen vahvistukseen ja master volume puolestaan ekvalisaattorin jälkeiseen, päätevahvistimelle syötettävän signaaliin. Näiden tuottama mekkala sitten skaalataan mainitulla tehonsäätö-potentiometrillä.
Output volume vaikuttaa kuitenkin hiukan myös soinnin ryhdikkyyteen, joten metelin skaalaaminen aivan toiseen kokoluokkaan saattaa vaatia vielä palaamista uudestaan etuasteen ja master volumen keskinäisiin asetuksiin. Kaikki soundit eivät myöskään tunnu tykkäävän liian rajusta tehonpudotuksesta, joka ikäänkuin imaisee niiltä potkun pois.
Silloin ratkaisu on kääntää tehoja hiukan enemmän peliin ja sitten pakitetaan pikkuisen etuasteen ja master -volumen yhdistelmällä, jottei melu käy ongelmaksi. Pääsääntöisesti skaalaus ouput volumella toimii kuitenkin erinomaisena pikaratkaisuna, jolla sopivaksi säädetyn soundin saa sopeutumaan vallitsevin oloihin ja tiloihin.

Muita kommervenkkejä ei Gulf Streamiin liity. Nuo edellä mainitut seikat kun pitää muistissa, niin loput säätimet ovatkin selkeitä ja toimittavat tehtävänsä hyvin perinteiseen tapaan.

 

Kitaran rooli korostuu

Gulf Stream 15 tuo esiin kitaroiden väliset erot ellei jopa korosta niitä. Humbucker-mikeillä sointi on miellyttävän täyteläinen, mutta silti selkeys säilyy myös kaulamikillä soitettaessa ja isoilla soinnuilla. Voice-kytkimellä voi valita mellevän täyteläisen ja ryhdikkäämmän täyteläisen välillä, eikä soundi muutu pistäväksi tai ohueksi bassoja leikattaessakaan.

Yksikelaisilla taas soundit ovat voice-kytkimen yläasennossa omaan makuuni melko kapoisia, jolleivat jopa kiusallisen teräviä. Säröpuolella soinnissa on silloin myös häijyä viiltävyyttä – ikäänkuin leikattaisiin raa’asti lasin sirpaleella eikä veitsellä.

Voice-kytkimen ala-asento onkin yksikelaisilla soittaessa lähempänä omia mieltymyksiä. Sama särömaailman viiltävyys ilmenee silloinkin, mutta yleisilme on kuitenkin tuntuvasti tanakampi.

Kaikissa tapauksissa on huomioitava kiitoksella yksi Gulf Streamin piirre – vahvistin on erittäin dynaaminen ja vastaa soittajan komentoihin todella uskollisesti. Tämä antaa loistomahdollisuudet sävykkääseen ilmaisuun, jossa voi käyttää hyväkseen koko soittimen voluumiskaalaa.
Hiljaiset äänet soivat myös hiljaisuudestaan huolimatta täysivaltaisina eikä niissä ole merkkiäkään sellaisesta kuihtumisesta tai vaivaisuudesta, joka ohjaisi soittajaa pikkaamaan kieliä kovemmalla otteella jotta ääni olisi uskottava.

 

Englanti vai Amerikka

Soinnin puhtaus on mielenkiintoinen ja ennenkaikkea venyvä käsite. Jos akselin yhdessä päässä on Rolandin Jazz Chorus ultrapuhtaine soundeineen, on toisessa ääressä Marshallin hieman hiekkaisesti rahiseva puhdas sointi. Gulf Stream 15 kuuluu
jälkimmäiseen päähän skaalaa – sen puhdas sointi ei ole leimallisesti säröinen, mutta siinä on mukana miellyttävän karheaa
hilettä aivan alusta asti, kunnes tietyn rajan ylittyessä sointi muuttuu yhä enemmän selkeästi havaittavan reunasärön
puolelle.
Ja juuri tässä rajamailla ilmenee eräs Gulf Streamin viehättämmistä piirteistä. Vahvistimen voi säätää hiukan puhtaammaksi ja askel rauskeampaan rosoon käy vahvistimen eteen laitetulla boost-pedaalilla kätevästi. Tai jos kitaran elektroniikka asian sallii, Gulf Streamin hanikoita voi avata hiukan reilummin jolloin edellä kuvailtu siirtymä hoituukin kitaran volumea kääntämällä.

Toinen yhtä riemastuttava piirre on särön tekstuuri silloin, kun lähdetään kohti resuisempia tunnelmia. Sointi on kiinteä ja äänten alukkeet säilyvät ryhdikkäinä eivätkä nuhjaannu. Mutta ennenkaikkea sointi on selkeä ja suurissakin soinnuissa sävelet erottuvat puuroutumatta. Jopa melkoiseksi fuzz-turinaksi prässätyllä soundilla soittaessa voi ajatella yksiäänisten soololinjojen ja kvinttien ohessa monipuolisempaakin sointumaailmaa, eikä tuloksena ole sumutorvimaista tuuttausta vaan harmonisesti soivaa massaa.

Efektejäkin tässä kombossa on. Accutronicsin digitaalikaiku on varsin uskottava jousikaiun vastine, joskin soinniltaan hyvin kirkas. Toisaalta sointi on myös näiltäkin osin selkeä, mikä on eduksi siinä vaiheessa kun sävelet haluaa saada todella uimaan
ylenpalttisessa kaiussa. Sekin nimittäin onnistuu.

Toisena mausteena Gulf Stream tarjoaa tremoloa, jälleen laajoin ja käyttökelpoisin säädöin. Mukaan kuuluvassa pedaalissa on jalkakytkimet juuri kaiulle ja tremololle, mutta olisin kyllä mieluusti nähnyt kolmannenkin kytkimen samaan rasiaan asennettuna – vahvistimen boosttoiminnolle on nyt vain etulaidan vipukytkin ja kuitenkin kombon oma boost olisi juuri passeli lisävaihteeksi vaikka sooloon heittäydyttäessä. Ehkä sillekin saadaan jossain vaiheessa oma polkukytkimensä?

Valmistaja kertoo mallisarjan nimen viittaavan Englannin ja Amerikan väliseen yhteyteen ja siihen, että tässä mallissa yhdistyisivät kummankin vahvistinperinteen parhaat piirteet. Jollei tätä olisi lausuttu esitteessä, luokittelisin Gulf Streamin nimenomaan brittivahvistinten tradition jatkajaksi. Mielikuviahan tässä käsitellään, mutta juuri puhtaan soinnin rouheisuus vie ajatukset tähän suuntaan.

Ääntä kombosta irtoaa niin lujasti, että studion lisäksi voi lähteä keikallekin, mutta sillä rajoituksella, että sitä putipuhdasta komppisoundia ei ole tarjolla, makoisaa rosoa sitten senkin edestä. Kynnyskysymys lienee se, vastaako sointi yksikelaisilla soittajan ihanteita vaiko ei. Humbuckereilla vahvistin tarjoaa niin laajat läänit soundin muotoiluun, että on ihme jollei jossain kohden natsaa.

 

Albion Gulf Stream 15
Täysputkivahvistin kitaralle

• nimellisteho 15 W
• portaaton tehonpudotus (output volume), minimi ≈ 4 W
• pre amp- ja master-volume
• voice- ja boost - kytkimet
• kolmialueinen ekvalisointi
• tremolon nopeus ja syvyys
• kaiun voimakkuus
• 12” Albion VSR - kaiutin
• hintaluokka 700 e

Lisätiedot: Profitron

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 2/2014Juttu julkaistiin nyt verkkoartikkelina uudestaan sen vuoksi, että Albioinin suunnittelija Steve Grindrod on yksi niistä vahvistinsuunnittelijoista, joilta Timo Koskinen kysyi Frankfurtin messuilla 2014 "Mistä on hyvät kitaravahvistimet tehty?" . Sekin alunperin printissä julkaistu artikkeli avattiin verkkoon taas sen vuoksi, että … tästähän tulee kamalan pitkä selitys… Orangen messu-uutuuksista 2015 kertovassa uutisessa viitattiin juuri siihen. 

Vastaavantyyppisiä, musiikin tekemiseen ja esittämiseen pureutuvia haastatteluita ja aiheeseen liittyviä artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin numerossa.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

29.04.2015
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy