Nayteikkuna

Allen & Heath Avantis – miksattavaa kahdelle kädelle

Allen & Heath Avantilsen voidaan katsoa olevan päivitys valmistajan ensisijaisesti keikkakäyttöön suunniteltujen digitaalimikserien ”keskimmäiseen” GLD-sarjaan. 64 tulokanavan ja 42 lähtökanavan kapasiteetilla sekä laajalla prosessoinnilla varustettuna Avantis taipuu varsin moneen käyttötarkoitukseen. 

 

Avantis on perheensä jäsen, niin sanotusti. Se on suunniteltu kertaluokkaa raskaampaan käyttöön kuin QU- ja SQ-sarjat, mutta siinä on silti paljon yhtäläisyyksia niihin sekä ominaisuuksien että käyttölogiikankin suhteen. Voisikin luonnehtia, että Avantis ottaa valmistajansa kataloogissa GLD-sarjan paikan, modulaarisemman ja vielä hivenen raskaammin varustellun dLiven alapuolelta. Itse asiassa dLiven ja Avantiksen käyttö on pääpiirteissään hyvin yhteneväistä, ominaisuudet ovat pitkälti samanlaiset, aivan kuten käyttöliittymän toimintalogiikkakin. 

Yhteistä kaikille näille on se, että valtaosa operoinnista tapahtuu kosketusnäytön avulla. Muissa malleissa on näytön ympärillä kourallinen välilehtipainikkeita, joilla voidaan käyttöliittymän eri osoiden välillä voidaan siirtyä, Avantiksessa nämäkin on siirretty kosketusnäytölle. Samoin myös fyysisistä kanavanvalintapainikkeista on luovuttu ja kanavanvalinta tapahtuu sekin näyttöä täppäämällä. Muutoin käyttölogiikka on varsin tuttua muihin malleihin nähden.

 

Kaksi itsenäistä puoliskoa, kaksi näyttöä

Yläosaa mikseristä hallitsee kaksi 15,6 tuuman kosketusnäyttöä. Näkymä kummassakin näytössä on identtinen ja kaikkiin asetuksiin pääsee käsiksi kummalta tahansa näytöltä itsenäisesti. 

Näyttöjen alla on 12 moottoroitua liukua, jotka on jaoteltu kuuteen kerrokseen. Muista malleista tuttuun tapaan liukujen järjestys eri kerroksiin on käyttäjän täysin vapaasti määriteltävissä. 

Myös erilaisia käyttäjän määriteltäviä pikanäppäimiä on vähintään riittävä määrä. 

Lähtökohtaisesti vasen ja oikea liukupankki toimivat itsenäisinä, mutta nämä saadaan myös kytkettyä yhteistoimintaan, jolloin käytössä on ikäänkuin kuusi 24 liu’un kerrosta.

Avantis on itsessään (ilman kuljetuskoteloa) yhden ihmisen nosteltavissa. Pöydälle mikserin asetettuani ensimmäinen havainto näytöistä oli se, että työhuoneen katon loisteputket heijastuvat varsin voimakkaasti kiiltävästä pinnasta. Mikäli näytöt olisivat jyrkemmässä kulmassa käyttäjää kohden (kuten dLivessä tai monessa kilpailevassa laitteessa), tämä tuskin häiritsisi samalla tavalla. Myös soveltuvuus festarikesän telttamiksaamoihin herättää samasta syystä kysymyksiä. Jyrkempi kulma voisi tehdä työskentelyergonomiasta paremman, toisaalta nyt mikseristä on saatu kiitettävän matala. 

 

Isokin kanavamäärä hallintaan

Mikserissä on käytettävissä yhteensä 24 DCA-ryhmää, jolloin kanavia voidaan niputtaa loogisiksi kokonaisuuksiksi, joiden tasoa ohjataan yhdellä liu’ulla. DCA-ryhmän MIX-painiketta painamalla saadaan haluttaessa näkyviin kyseisen ryhmän kanavat viereisille liu’uille (tuttua esimerkiksi Midaksen digitaalimiksereistä). 

Valmistajan ohjelmoimassa esimerkkishowssa vasempaan liukupankkiin on jaoteltu tulokanavat eri kerroksiin, oikeaan DCA-ryhmät ja lähtökanavat ja neljä viimeistä liukua saadaan haluttaessa pysymään vakioina (esimerkiksi päälähtö näkyvissä kerroksesta riippumatta). Itselleni todennäköisesti järjestäisin käyttöpinnan siten, että oikealla kädellä valikoisin näkyville eri ryhmiä tilanteesta riippuen ja vasemman lohkon kanavat vaihtuisivat tilanteen mukaan. 

Mikserin 42 lähtöä ovat varsin vapaasti myös käyttäjän määritettävissä. Jos mikseriä esimerkiksi käytetään saliäänitiskinä, voi käytössä olla isompi määrä apuryhmiä, kun taas monitorimiksauksessa voidaan määrittää siinä toimessa tarvittavien aux-lähtöjen määrä suuremmaksi. 

Lähdöt voidaan valita joko mono tai stereolähdöiksi, ja sama vapaus koskee myös tulokanavia, jotka nekin voivat olla mono- tai stereo-muodossa. Oikein tervetullut vaihtoehto kahden linkitetyn kanavan sijaan. Pientä harmitusta aiheuttaa edelleen se, että vakiintuneeseen tapaan stereokanavat tehdään yhdistämällä kaksi kanavaa yhdeksi siten, että ensimmäisen kanavanumeron on oltava pariton ja jälkimmäisen kanavan parillinen. Eli 9 ja 10 voivat olla pari, mutta 10 ja 11 eivät. Myös stereokanavan fyysisten tulojen on noudatettava samaa logiikkaa. Mielestäni tarpeeton rajoitus vuonna 2020. 

 

Liitännäisiä lisämaksusta

Avantiksen kanavaprosessointi on varsin tyyppillistä, ekvalisaattorin lisäksi on erilliset itsenäiset suotimet. Tässä yhteydessä erityiskiitos diskanttileikkurista, joka harvemmin löytyy erillisenä yksikkönä edullisista tai kohtuuhintaisista miksereistä. 

Kohtuullisen monipuolisen kanavakompressorin ja gaten lisäksi joka kanavassa on kaksi inserttipistettä, toinen ennen ja toinen jälkeen kanavaprosessoinnin. Insertit ovat varsin vapaasti reititettävissä, ketjuun saa esimerkiksi joko yhden mikserin 12:sta efektiprosessorista tai ulkoisia laitteita. 

Testiyksilössä oli asennettuna erillisenä tuotteena myytävä dPack-plugaripaketti, jonka myötä kompressorivalikoima lavenee merkittävästi. Tämän lisäksi paketissa tulee Dyn8-monialuekompressori, joka sisältää yhdistetyn nelialueisen monialuekompressorin sekä nelialueisen dynaamisen ekvalisaattorin. 

Monialuekompressoriin pystyy ohjaamaan helposti eri alueille ohjaussignaalin toisesta kanavasta tai vaikkapa apuryhmästä. Dyn8-monialuekompressorit liitetään suoraan tulokanavan tai lähdön inserttiin, näitä on käytettävissä yhteensä 16 kappaletta (tai 8 stereona). 

Plugin-paketti sisältää varsin käyttökelpoisia työkaluja, mutta kysymys kuuluu, olisivatko nämä voineet kuulua vakiovarustukseen ja mikserin hinta olisi sitten hivenen korkeampi?

Aiemmin mainittuihin efektiprosessorin 12:een prosessoripaikkaan on valittavissa kaiku, viive sekä monia dynamiikkaprosessoreita. Tarkempia luonnehdintoja löytyy aiemmista Allen & Heath -testeistä (GLD, 7/2012; QU-16, Riffi 7/2013; SQ-5, Riffi 2/2018 / www.riffi.fi), sillä valtaosin prosessointi on varsin identtistä valmistajan muihin malleihin verrattuna. Esimerkiksi kaiut ja viiveet ovat varsin kelpo tasoa ja niitä on käytettävissä vähintäänkin riittävästi. Ulkoisiin mausteisiin tarvinnee turvautua vain mikäli mielessä on jokin tietty erityistehoste, arkipäivän käytössä mikserin oma tarjonta riittää varmasti. Efektiprosessorit palaavat suoraan niille varattuihin kanaviin, eivätkä vie tulokanavia, mikäli paluukanavien kevennetty prosessointivarustelu vain riittää. 

 

Liitäntöjä

Avantis on paikallisten liitäntöjen osalta melko karsittu. Mik-se-rissä itsessään on vain 12 mikrofonituloa ja 12 analogista linjalähtöä. Yleiset digitaaliliitännät on rajattu stereofoniseen AES/EBU-tuloon ja kahteen stereofoniseen AES/EBU-lähtöön. 

Valmistajan ajatus on selkeä: varsinainen audioliikenne lavarasioilta hoidetaan digitaalista S-Link-väylää myöten ja sitä varten on mikserin takalaidassa Ethercon-liitäntä. SLink -porttiin voidaan kytkeä varsin kattavasti Allen & Heathin lavarasioita tai yhdistää mikseri osaksi isompaa järjestelmää. Näistä vaihtoehdoista lisätietoja oheisesta infolaatikosta. 

Ohjausverkkoporttien lisäksi Avantiksen takalaidassa on kaksi lisäkorttipaikkaa, joihin saa liityntäkortit esimerkiksi DANTE-verkkoon (joko 64 tai 128 kanavaa suuntaansa), Wavesin Soundgrid-verkkoon sekä vaikkapa MADI-väylään. Näiden avulla mikserin pitäisi jutella varsin sujuvasti myös muiden valmistajien laitteiden kanssa. 

Positiivisesti yllättänyt yksityiskohta on se, että vaikka mik-se-ri toimii sisäisesti 96 kHz:n näytetaajudella (mikä esimerkiksi mahdollistaa varsin matalat latenssit, ilmoitettu lukema 0,7 mS), niin digitaaliset yhteydet ulkomaailmaan voivat tarvittaessa toimia esimerkiksi 48 kHz:n näytetaajuudella mikserin huolehtiessa näytetaajuuden muunnoksesta. Testitilanteessa sain soitettua tietokoneelta 48 kHz:n näytetaajuudella tallennettua moniraitaa varsin helposti. Tämä sama pätee myös kaikkiin AES/EBU-liitäntöihin.

 

Yhteenveto

Aiemmista malleista tuttuun tapaan Avantiksella itsellään pystyy äänittämään suoraan muistitikulle pakkaamattoman stereoraidan verran audiota, mutta aiemmat mallit ovat olleet hieman kranttuja käytettävän muistitikun tyypistä. Avantiksessa tämä on kierretty siten, että äänitys tapahtuu sisäiseen kahden gigan muistiin ja siitä äänite siirretään muistitikulle. 

Tätä kirjoittaessa Avantiksen iPad ohjelmia tai Mac/PC -editoreja ei ollut vielä julkaistu. Myöskään showtiedostojen yhteensopivuudesta muiden mikserisarjojen kanssa ei ole tällä hetkellä tietoa. Jonkinlainen muunninohjelma voisi olla varsin kätevä, jolloin samalla showtiedostolla voisi siirtyä esimerkiksi Avantiksen ja dLiven välillä, niin samanlaista niiden käyttö ja ominaisuudet kuitenkin ovat.  

Yleisesti ottaen siirtyminen valmistajan muista mikserimalleista Avantiksen käyttöön on varmasti helppoa. Omimmillaan voisin nähdä Avantiksen konserttisalien tai vaikkapa paremmin varustellun klubin mikserinä, mutta ominaisuuksiltaan ja kooltaan se soveltuu varsin hyvin kiertueillekin. 

 

 

SLink – oma väylänormi

Allen & Heathilla on useampi oma verkkoprotokolla. SLink nimellä varustettu liitäntä juttelee sujuvasti näiden kaikkien kanssa.


gigACE

Gigace on päivitetty versio Allen & Heathin omasta ACE (Audio and Control over Ethernet) -protokollasta. Kuten nimestä voi päätellä gigACE käyttää hyödykseen gigabitin Ethernetiä, alkuperäisen ACE:n hyödyntäessä 100 Mb/s yhteyttä.

Käyttötavasta riippuen linkissä kulkee tyypillisesti 128 audiokanavaa 96 kHz:n näytetaajuudella sisään ja ulos matalalla latenssilla. Koska gigACE on aina kahden laitteen välinen suora yhteys, pysyvät latenssit mikrosekuntiluokassa.

Audion lisäksi verkkokaapelia pitkin kulkee Allen & Heathin oma kontrollidata ja tietyissä tilanteissa myös muutakin verkkoliikennettä tunneloituna. gigACE mahdollistaa Avantiksen kytkemisen osaksi dLive-järjestelmää


dSNAKE

DSNAKE on toinen Allen & Heathin oma verkkoprotokolla digitaalisten lavarasioiden kytkemistä varten. Se on julkaistu alunperin GLD- ja QU-miksereitä varten.

Ketjutettuna dSNAKE-laitteita voi olla kaksi kappaletta ja audio siirtyy 48 kHz:n näytetaajuudella. AR-sarjan lavarasioita on mallistossa kolmea kokoa alkaen kahdeksan audiotulon ja neljän lähdön mallista aina 24 tulon ja 12 lähdön malliin.


DX

DX-protokolla on päivitetty versio dSNAKE-protokollasta, sillä erotuksella, että näytetaajuus on 96 kHz ja kanavia yhdessä yhteydessä kulkee suuntaansa 32.

Kahteen suuntaan keskustelevia DX-lavarasioita on tällä hetkellä kolmea mallia: 16 analogitulon ja kahdeksan analogilähdön DX168, kiinteisiin asennuksiin tarkoitettu DX164, sekä modulaarinen DX32, jonka tulot ja lähdöt ovat valittavissa 8-kanavan lisäkorteilla joko tuloiksi tai lähdöiksi, analogisena tai digitaalisena.

Lisäksi on DX012, yhden räkkiyksikön viipale, jossa on 12 konfiguroitavaa XLR-lähtöä, jotka voidaan tapauskohtaisesti määrittää joko analogi- tai digitaaliseksi AES-lähdöksi (96 kHz).


GX

GX-nimellä kulkeva liitin löytyy toistaiseksi ainoastaan Avantiksen kanssa julkaistusta GX4816-lavarasiasta. GX4816-lavarasiassa on, kuten nimen numerosarjasta on pääteltävissä, 48 analogituloa mikrofonietuasteella ja 16 analogilähtöä.

Tämän lisäksi lavarasiassa on kaksi DX-porttia DX-lavarasioiden kytkemiseksi. 

Allen & Heath Avantis

Keskiraskaan sarjan digitaalimikseri

• sisäinen prosessointi 96 kHz
• 64 tulokanavaa / 42 lähtökanavaa
• 12 paikallista analogituloa
• 12 paikallista analogilähtöä
• digitaalinen ASE/EBU-tulo, stereo
• kaksi digitaalista AES/EBU-lähtöä, stereona
• sLink-liitäntä audioverkkoa varten
• kaksi korttipaikkaa lisäliitynnöille
• kaksi 15,6 tuuman kosketusnäyttöä
• 24 moottoroitua liukua
• 24 kanavakohtaista enkooderia
• 24 käyttäjän määriteltävissä olevat painokytkimet
• kattava kanavaprosessointi
• 12 efektiprosessoria
• USB-steraotallennus/toisto
• BNC-liitäntä tahdistukseen

Hintaluokka:
• Avantis 9 700 € + alv
• DPACK 1 500 € + alv

Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

27.03.2021
|
Niko Laasonen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy